Edellispäivänä suoritin ympäristötieteen perusopintojen lopputentin. Kolme tuntia oli aikaa vastata kolmeen kysymykseen, jotka sisälsivät vielä lisäkysymyksiä. Aika ei minulle täysin riittänyt, enkä kyllä muutenkaan ole vakuuttunut vastauksieni laadusta.
Toivottavasti tentti ja essee menevät lävitse, ettei niitä tarvitsisi uusia. Opinto-oikeutta minulla on enää tämä vuosi.
Kuitenkin palkitsin itseäni tehdystä tentistä sillä, että menin eilen käymään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle alueella, jonka puroa ja suota olemme yrittäneet suojella jo muutaman vuoden. Paikka on tuttu aikaisemmilta vuosilta, koska olen viettänyt siellä tuntikausia määrittäen kasvillisuutta, lintuja yms. Itse asiassa tämä alue ja siihen liittyvä suojeluprojekti oli se viimeinen kimmoke lähteä opiskelemaan ympäristötieteitä.
Minua oikein hävettää, etten aikaisemmin ole ennättänyt alueelle. Kevättalvi meni muutossa, uuden työn opettelussa ja opiskeluissa. Keväällä oli opiskelujen lisäksi uudisrakennukseen liittyen kaikenlaista säätöä. Alkukesästä suo kuhisi hyttysiä. Sitten tulivat helteet, eikä suolle olisi ollut mitään asiaa. Syksyllä mökin purku, muutto ja opiskelukiireet venyttivät käyntini tähän saakka.
Kaikki oli suolla ja purolla ennallaan. Suo oli kohmeessa ja osittain luminenkin, vaikka muualla oli sulaa. Harmaapäätikka (Picus canus) oli alueella uusi tuttavuus, kuten myös suppilovahverot.
Suomen neljän vuodenajan takia olisi luontokartoituksia tehdessä tärkeää käydä kohteessa useamman kerran. Tämä on suuri puute nykyisessä käytännössä.
 |
| Puronvarsikorpea |
 |
| 'Sua lähde kaunis katselen' |
 |
| Suppilovahveroita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti