Suositut postaukset

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Hengähdystauko

 Eilen peittelin kahden ystäväni kanssa uudisrakennuksen lattian. Tavallaan vietimme 'haamuharjakaisia'. Lattia jää nyt muutamaksi kuukaudeksi - sydäntalveksi - oman onnensa nojaan. Talotoimittajalta olisi saanut hirret marraskuussa, mutta halusin optimoida sääolosuhteet mahdollisimman kuiviksi. 


Toivottavasti rakennelma kestää talven tuulet ja tuiverrukset. Kun keväällä tätä puramme, on taas luonnonvaloa yltäkylläisesti. Toivotaan tälle välille mukavaa talvea👍

Sillä välin kun lattia 'vetää henkeä', meille riittää polttopuusavottaa vielä pitkäksi aikaa tontilla ja ympäristössä.


lauantai 30. lokakuuta 2021

Kohtaamisia metsässä 2

 Tämä kohtaaminen tapahtui Halimasjärven tienoilla Tampereen Atalassa noin 15 vuotta sitten. Olimme silloisen koirani kanssa aikaisella aamulenkillämme näin syksyllä. Lähdimme nousemaan latu-uraa Halimasjärveltä ylöspäin kohti Kangasalaa ja Tampereen Olkahisia, kun koirani haukahti jotakin. Oli pimeää, minulla oli otsalamppu. Näin keltaiset silmät ja koirani oranssiset silmät hohtavan pimeästä. Koirani lähti ajamaan 'keltasilmää'. Samaan aikaan syttyivät latu-uran valot palamaan ja pääsin näkemään 'keltasilmän'. Se oli samankokoinen kuin koirani. Koirani ajoi hetken 'keltasilmää' ja palasi sitten takaisin luokseni. Minulle tuli vaikutelma sudesta, sillä kettu se ei ollut.

Soitin samana päivänä Boondock's Oy:hyn Orivedelle, joka hoitaa löytöeläinpalvelua Pirkanmaalla. Kerroin aamuisesta kohtaamisestani ja kysyin onko heille ilmoitettu kadonneesta, isosta koirasta, mikä mahdollisesti liikkui Tampereen itäpuolella. Vastauksena oli, ettei heillä ollut tietoa koirasta.

Aikuisella sudella voi olla keltaiset silmät. Saattoihan se olla jonkun koirakin, tai sitten se oli 'koira suden vaatteissa'. Todellinen joka tapauksessa.

Minun rakas 'susihukkani'


perjantai 29. lokakuuta 2021

Mestaritontun seikkailut

 Aili Somersalon kirjoittama Mestaritontun seikkailut oli lapsuuteni ihanin kirja. Menemättä juoneen sen enempää, tarinaan liittyy suuri sammaltunut kivi, jonka ylitse vanha harmaapartainen kuusi kurotti oksiaan.

Etsin lapsena metsissä liikkuessani tuollaista suuren kiven ja harmaantuneen kuusen yhdistelmää, sitä löytämättä. Silloin olisin tehnyt siihen majan. Olin kovin innokas rakentamaan lapsena majoja. Ja itse asiassa etsin suurta kiveä ja kuusta vieläkin. Nyt en tekisi majaa, olisin vain tyytyväinen löydöstäni.

Aili Somersalo kirjoitti kirjan vuonna 1919. Minulla on äitini vuonna 1945 (2. painos) lahjaksi saatu kirja. Kirjasta on vuonna 2009 otettu jo 20. painos.

Olen kuullut sellaisenkin analyysin, että kirjan tarinaa on rinnastettu masennukseen. No, kaikestahan voi tehdä tulkintojaan, mutta minua se on innoittanut liikkumaan metsissä monen muun syyn lisäksi. Jos haluaa masennuksen syitä kaivella, niin suuria kuusia ei löydy enää luonnonmetsistä, vaan täytynee mennä kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille niitä löytääkseen. 

Täällä maaseudulla näkee, miten metsät liikkuvat kumipyörillä. Valtavia määriä järeää kuusitukkia viedään jatkojalostukseen milloin minnekin suuntaan, riippuen siitä mistä yhtiöstä maanomistaja parhaimman hinnan saa. Rekat ajavat yön päivän kanssa, mikä kertoo hakkuiden lisääntymisen karua kieltä.



Lähde:

Wikipedia





torstai 28. lokakuuta 2021

Simon päivä

 Simon päivä 28.10.

Simoa pidettiin pahan onnenpäivänä, "Korttopäivänä". Silloin ei kannattanut alkaa mitään suurempaa työtä, sillä sitä ei saanut tehdyksi loppuun. 

En voi olla tuohon edelliseen kommentoimatta, että onneksi uudisrakennuksen lattiavalu on jo tehty.

Simon päivän jälkeen alkavat pienet järvet, lammet ja maa lopullisesti jäätyä. "Simo siltoja tekee, Martti maita vahvistaa, Antti aisoilla ajaa.

Lähde: 

Vuorikoski, M. (2020). Kansanperinnettä seleen takaa.

keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Uutta kohden 9

 Eilen uudisrakennuksen pohja sai loppusilauksen, kun siihen laskettiin betoni l.  lattiavalu kuin kakun kuorrutus.


Sitä sitten päivän mittaan tasoilteltiin erilaisin välinein.


Valokuvaaja I.P.

Alemmassa kuvassa näkyy traktorin peräkärryssä kolmas latvuskuorma, jonka ystäväni teki viidasta.

Olen viikon viettänyt pedin pohjassa syysflunssaa potien. Pakollinen lepotauko kaikesta. Elimistö laittaa pysähtymään, kun muutoin ei tajua.

tiistai 26. lokakuuta 2021

Valokuvaus


 Äitini harrasti tällä Yashica-B:llä valokuvausta. Tässäkin blogissa esitetyt äitini ottamat valokuvat ovat Yashican ikuistamia. 

Otin lukiossa ylimääräisenä kurssina valokuvauksen ja harjoittelin Yashicalla kuvaamista ja mustavalkokuvien kehittämistä.

Lukion jälkeen hankin itselleni Nikonin järjestelmäkameran ja siihen mm. 300 mm pumppuzoomin. Ilmoittauduin työväenopiston valokuvauskurssille oppiakseni lisää valokuvauksesta. 
Meitä opetti noin 30 -vuotias mies. Aluksi hän pyysi kaikkia osallistujia kirjoittamaan aineen kurssille osallistumisen syistä. Minä taisin kirjoittaa haluavani vangita valon ja varjon🙈

Jossakin vaiheessa opettaja ehdotti minulle tapaamista hänen studiollaan, missä valoa ja varjoa voisi tarkastella enemmän. Sovimme eräälle perjantai-illalle tapaamisen. Hänen studionsa oli silloisessa Tampellan entisessä tehdassalissa monen mutkan ja sokkeloisen reitin takana.

Hän esitteli minulle studioonsa, joka näytti ihan asiaankuuluvalta. Jossain vaiheessa hän ehdotti, että jos riisuisin vaatteitani pois niin hän voisi kuvata minua, valoa ja varjoja. Olin ollut varuillani, mutta miehen ehdotus oli suuri pettymys. Sanoin, että tämän collagen voin ainostaan ottaa pois, mutten enempää! Minulla oli pikeepaita collegen alla. Mies otti muutaman valokuvan ja sitten lähdimme pois studiolta.

Kävin kurssin loppuun, mutta vastentahtoisesti. Opettajalla taisi olla perimmäisenä motiivina houkutella nuoria naisia studiolleen kuvattavaksi kirjoittamiemme aineiden perusteella. Hieman kyseenalaiset opetusmetodit, paikka syrjäinen ja ajankohta sellainen, ettei lähistöllä ollut ketään. Ihanteellisen sopiva paikka jopa kaiken maailman kauheuksien tekemistä varten! Ja tällaisia vastaanlaisia tarinoita riittää, pilvin pimein!

Sain kurssin lopuksi valokuvat, joita hän oli minusta kuvannut. Hävitin ne samantein!

Nikonista hajosi aikanaan valotusmittari, mutta sitä ennen kuvasin paljon ja etenkin diafilmille. Tilalle hankin digijärjestelmäkameran, muttei se ollut enää sama. 
Nyt menen mistä aita on matalin, eli kuvaan kännykällä. Jos joskus olisi aikaa, niin voisi taas elvyttää vanhaa ja kuvata 'pitkällä putkella'.


maanantai 25. lokakuuta 2021

Uutta kohden 8

 Viime perjantain saldoa tontilta:

Teräsverkko nostettiin 'kohotusnappuloilla' irti alustastaan, jotta lattiavalussa betonimassa pääsee verkon allekin. Radonsuojakalvo (musta) kiertää koko pohjan reunat. Lisäksi asennettiin valutopparit (puiset rakenteet).



Tässä kuvassa näkyy räntäsadekin, mutta sinisellä putkella tehtiin 'lattialämmityskiepitys' kiertämään koko pohja.


Lähikuvaa putkitukista, mikä piiloutuu aikanaan kodinhoitohuoneen seinään.

Valokuvaaja I.P.

"Radon on hajuton ja näkymätön kaasu, jota on maaperässämme runsaasti. Sitä syntyy maaperän uraanin hajotessa. Suomalaisten altistumista radonkaasulle lisää talojen lämmitys. Ulko- ja sisälämpötilojen ero aiheuttaa alipaineen, joka imee radonpitoista ilmaa maaperästä lämpimiin sisätiloihin. Talvella lämmitetyn rakennuksen kohdalle jää routaan aukko, josta radonia pääsee huoneilmaan. Sisäilman radonpitoisuuden pienentäminen on tehokkain tapa vähentää suomalaisten säteilyaltistusta. Vuosittaista keuhkosyöpätapauksista radon aiheuttanee 100-600."

Lyytimäki, J. Hakala, H. (2008). Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. 417 s.


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Poika

 Vuonna 1964 eräs omistajaperhe oli vienyt koiransa Pojan Tampereen 'koe-eläinlaboratorioon'. En tiedä, ehkä se oli tavallista siihen maailman aikaan hankkiutua koirastaan tai lemmikistään ylipäätänsä eroon?

Äitini oli saanut tietoonsa koiran olemassaolosta laboratoriossa ja pyytänyt sitä itselleen. Ehkä se liittyi jotenkin avosydänleikkauksiin, jota harjoiteltiin suurikokoisilla koirilla (kts. blogi 26.6.2021).

Koira oli terve, kiltti, uros bokseri. Äitini puhui Pojasta aina hyvin lämpimästi. He tekivät Kaupin metsissä paljon lenkkejä ja siten äitini oppi tuntemaan metsät kuin omat taskunsa. Ne metsät olivat silloin paljon laajemmat kuin nyt. 

Poika oli äitini luona vajaan vuoden. Pojan entiset omistajat olivat alkaneet kysellä laboratoriosta sen kohtalosta ja kuulivat koiran voivan hyvin. He pyysivät äidiltäni Poikaa takaisin ja mikä sitä oli kieltäminen.

Valokuvaaja R.L.








Silloin vielä koirien korvat ja häntä typistettiin

lauantai 23. lokakuuta 2021

Struven ketju

 Struven ketju on 1800-luvulla tehty kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä, ja sillä haluttiin selvittää maapallon muotoa ja kokoa. Struven ketju kuuluu Unescon Maailman perintökohdeluetteloon.

Tampereen ja Jyväskylän välillä Korpilahden Puolakan Oravivuorella on yksi kuudesta Suomen Struven ketjun maailmanperintöpisteestä. Näkemisen arvoinen paikka, sillä näköala tornista on huikea Päijänteelle ja ympäristöön! 

Suomessa on noin sata Struven ketjun pistettä. Niiden ympärille rakennettiin alemman luokan kolmiohavaintotorneja, eli kolmioverkko.

Kuvissa on äitini 1962 kuvaama alemman luokan kolmiohavaintotorni mökkini, tai nykyisen tonttini läheltä. Tuosta tornista ei taida olla mitään enää jäljellä, koska alueella tehtiin noin 15 vuotta sitten avohakkuu. Äitini näytti paikan minulle ennen hakkuita samoillessamme metsissä. Tiedän myös toisen alemman luokan kolmiohavaintotornin, josta on vielä joitakin rakenteita jäljellä.

Kolmiomittaustornit sijoitettiin korkeille paikoille metsän peittävyyden minimoimiseksi.









Lähteet:

www.maanmittauslaitos.fi/struvenketju

youtube: Kolmiomittaus - Suomen kartoituksen perusta


perjantai 22. lokakuuta 2021

Uutta kohden 7

 Eilen alkoivat talotekniset asennukset talon pohjaan ennen lattiavalua. Edellispäivänä satanut lumi oli sulanut pois.

Ensin kaivettiin sepelipohjaan viemäriputkiin vietto laserin ja vatupassin avulla. 


Sitten sepeli tasoitettiin ja päälle laitettiin 10 cm styroxia, johon upotettiin kylmävesiputket (siniset). Tämän jälkeen tuli taas 10 cm styroxia, ja vuorossa oli lämminvesiputkien (punaiset) upotus.


Koirani halusi tarkistaa tehdyn työn laadun. Punaisella värillä on piirretty huoneiden paikat ja väliseinät.


Lopuksi asetettiin teräsverkot paikoilleen.


Valokuvaaja I.P.

torstai 21. lokakuuta 2021

Ensilumi

Kuva eiliseltä aamupäivältä

 Niin se sää muuttuu hetkessä kesästä talveen.

Vuonna 2003 olin menossa työhaastatteluun Tampereelta Jyväskylään. Lähdin kesken päivän töistä ja tarkoitus oli mennä haastattelun jälkeen viikonlopun viettoon mökille. Oli lokakuun loppua. Säätiedotus oli varoittanut erittäin huonosta ajokelistä.

Ajokeli muuttui sitä huonommaksi mitä edemmäs matka joutui. Tampereella oli ollut kuivat tiet, mutta Orivedellä alkoi jo lumisade. Jyväskylässä tiet olivat ihan jäiset ja lunta pöllysi. Olin ajatellut käydä Keljonkankaan ruokakaupassa ennen haastattelua, mutta kohtalo puuttui peliin.

Liikennettä oli vähän, ja edessäni ajoi vanha dieselauto, mikä kärysi siihen malliin, että jättäydyin siitä suosiolla kauemmas. Kaiken lumisateen keskellä näin Keljonkankaan moottoritiellä edessäni poikittain olevan auton peräkärryineen. Painoin jarrua ja huomasin ettei jarrut pidä laisinkaan. Samalla hetkellä 'kuulin' ystäväni sanat aivan kuin hän olisi istunut pelkääjän paikalla sanoen:"pumppaa sitä jarrua!" 

Minulla oli silloin ensimmäinen autoni ja siinä ei ollut ABS-järjestelmää (anti-lock braking system = lukkiutumattomat jarrut estävät pyörien lukkiutumisen tehokkaassa jarrutuksessa). Tein niin kuin 'käsky kävi' ja sain autoni hallintaan, mutta samalla hetkellä takaa tuleva auto törmäsi minuun!

Ajauduin moottoritien vasempaan reunaan ja peräänajanut auto oikeaan. Vammoja ei tullut kenelläkään, ei vaikka minulla oli kaksi koiraanikin autossa mukana. Olin ennakoinut huonon sään ja minulla oli talvirenkaat autossani, mutta peräänajajalla oli kesärenkaat.

Hänen autonsa sähköjärjestelmä meni oikosulkuun niin, ettei hän päässyt enää autoonsa sisälle. Minun autoni ei suostunut käynnistymään. Pyysin peräänajajan autooni lämmittelemään, sillä vaakasuoraan satava lumi ja pohjoistuuli teki ilmanalasta erittäin ikävän. Sitä ennen olin soittanut hätäkeskukseen ja vienyt varoituskolmion varoittamaan muita tiellä kulkevia. Soitin myös työhaastattelupaikkaan ja kerroin etten ehdi haastatteluun.

Odotimme poliiseja ja hinausautoa autossani. Siinä istuessa selvisi, että peräänajaja oli myös lintuharrastaja, ja oli tulossa Jämsästä linturetkeltä, kun huono sää yllätti. Hän ei ollut nähnyt autoani lumipyryn ja pöllyävän lumen takia kuin ihan viime tipassa ja yritti väistää oikealle törmäyksessä.

Poliisien tultua meidät komennettiin maijaan ja siinä tehtiin asiaankuuluvat proseduurit. Peräänajaja myönsi rikkeensä. Kuulusteleva poliisi kurmuutti meitä siitä, että olimme menneet autooni odottamaan virkavaltaa yms. Hän sanoi, ettei muut autoilijat piittaa varoituskolmioista, vauhdit ovat kovat ja jos liikkuva toinen auto osuu pysäköityyn autooni, kimpoaa se vastaantulevien kaistalle. Minulla jäi koirat autooni ja katselin sydän sykkyrällä ohi ajavia autoja peläten pahinta. Kaikeksi onneksi virkavalta sai lisää miehitystä paikalle ja meni varoittamaan autoilijoita etelän suuntaan kolaripaikasta. Poliisikin yritti käynnistää autoani, muttei onnistunut siinä. Hän myös hoputti hinausautoa tulemaan nopeammin paikalle.

Vihdoin pääsimme hinausauton kyytiin. Matka vei Jyväskylän lävitse. Se oli järkyttävää katseltavaa. Näky oli kuin jostakin tieteiselokuvasta. Autoja oli siellä sun täällä teiden poskilla, busseja ja rekkoja jumissa rampeilla jne. Minulle tuli sellainen tunne, etten enää koskaan uskalla ajaa autoa.

Päädyimme pajalle. Ilmoitin äidilleni, että kaikki oli olosuhteisiin nähden hyvin. Jätin ystävälleni viestin ja odotin hänen soittoaan. Paja oli menossa kiinni, ja kun ystäväni soittoa ei kuulunut, jouduin tekemään päätöksen ja tilaamaan taksin Tampereelle. Selitin taksia tilatessa, että minulla on kaksi isoa koiraa mukana, muuta tavaraa yllin kyllin ja määränpäänäni Tampere.

Olimme menossa kohden Tamperetta Jyväsjärven kohdalla, kun ystäväni soitti. Hän sanoi, että kääntykää ympäri ja menkää mökille. Hän lupasi hakea meidät sunnuntaina sieltä pois.

Niin taksi teki U-käännöksen ja hain matkan varrelta kaupasta ruokaa viikonlopuksi. Ilta oli pitkällä, kun taksi kaarsi pimeän ja kylmän mökin pihaan. Lunta oli satanut ainakin 10 cm.

Sitten alkoi mökin lämmitys. Tuolloin oli vielä mökillä ponneton Porin Matti ja kaasulämmitin takan lisäksi. Siihen maailman aikaa mökki lämpeni sopivasti sunnuntaiksi, juuri kun piti pois lähteä.

Ei sitä paljon nukuttanut seuraavana yönä, kun tapahtumat pyörivät mielessä. Tai mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Enkelit taisivat olla matkassa mukana.

Mökin leikekirjasta

Lähteet:

MTV. (2016). Autoaakkoset: Mitä tarkoittaa ABS? 7.3.2016.

Riikonen, H. (2003). Liikenne takkuili Keski-Suomessa. Keskisuomalainen 25.10.2003.


keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Uutta kohden 6

 Keittiö- ja kiintokalusteiden suunnittelijoilla taitaa olla kädet täynnä työtä, koska nyt kohdalleni on sattunut pari tapausta, jotka eivät ole ottaneet yhteyttä lupauksistaan huolimatta. Pyrin valinnoissani suosimaan suomalaista työtä. Kodinkoneissa se ei ole enää mahdollista.

Kävimme viime viikolla toisella keittiösuunnittelijalla. Jos ensimmäinen oli tyyris vaihtoehto, tämä toinen oli enemmän 'karvalakki' sellainen. Se huokui ihan kaikessa: kiireen tunnussa, huumorintajuttomuudessa, esillepanossa, ympäristössä jne. 

Mielenkiinnolla odotan tämän toisen tarjousta. Kaikki ratkaisut eivät ole 1:1, eli yhdeltä tulee makuuhuoneeseen 'riemukaari', toiselta liukuovikaapistot, kodinkoneet ovat erimerkkiset, kodinhoitohuoneen kalusteiden sijoittelu on erilainen jne. Ensimmäiseltä tulee hanoista ja altaista lähtien, toiselta saa mennä ostamaan mielensä mukaan mistä halvimmalla saa. Jos ensimmäinen suunnittelija sisällyttää juurikin hanan ja altaan sointumaan muihin kalusteisiin, toisella ei ollut kiinnostusta asiaan lainkaan.

Tässä on kuva ensimmäisen keittiösuunnittelijan tarjouksesta

Tässä keittiö. Halusin kapean keittiöikkunan piirustuksiin, sillä seinä antaa etelään. Nyt voin työskennellessäni seurata lintuja ikkunan takana olevalla ruokinnalla. 

Jos 'minä olisin minä' ja sattuisin valitsemaan kuvan mukaisen tarjouksen, vaihtaisin välitilan laminaatin kaakeliin. Kaapistojen väri on sama, mutta ohjelma muuttaa värin eri seinustalla. Pistorasiat on upotettu työtasoon ja ne saa kiertämällä kiekkoa auki/kiinni. Näin roikkuvat johdot ovat historiaa. Keittiööni ei mahdu pakastinta, mutta se on sijoitettu kodinhoitohuoneeseen. Kuvan roikkuva valaisin on rekvisiittaa.

Minulle ei tule mikroaaltouunia, eikä astianpesukonetta. Mikroaaltouunia en ole koskaan omistanut. Höyryllä saa hyvin lämmitettyä ruoan tai sulatettua pakasteen. Sitten iäkkäämpänä, jos haluan, voin ottaa pöytätasoisen astianpesukoneen.


tiistai 19. lokakuuta 2021

Yhtä vaille

 Palautin sunnuntaina opiskeluihini liittyvän esseen sisältäen haastattelututkimuksen. Aiheena oli paikallisen luonnonsuojeluprojektin ekosysteemipalvelut.

Nyt puuttuu enää lopputentti ja se siintää 'ensimmäisessä aallossa' kolmen viikon kuluttua. Lopputenttissä kuulustellaan yksi kirja ja laskin, että joka päivä tästä eteenpäin joudun lukemaan 18 sivua, jotta kirja tulisi luettua tenttiin. Jaksaa, jaksaa!


Palkitsin itseäni esseen palautuksesta paikallisissa kuntoportaissa. Askelmia ei ole kuin 66, mutta toistoja tehden sai hyvän aerobisen treenin.

Syksyn harmautta ja ankeutta vastaan ulkoilu on vastalääke. Ulos lähteminen on oikeastaan vain asenteesta ja vaatetuksesta kiinni. Reippailun jälkeen on voittajan fiilis. Kokeile!

Keiteleen harmautta


maanantai 18. lokakuuta 2021

Viita 6

 Viikonloppuna teimme ystäväni kanssa metsätöitä viidassa, lähinnä kantamalla ja nostelemalla puita traktorin peräkärryyn ja ajamalla puita tontille.  Ystäväni on jo viikkojen ajan tehnyt moottorisahan ja vesurin kanssa kaadetuista latvuksista pieniä kasoja edesauttaen puita kuivumaan. 

Tulevia hellapuita

Jo viikko sitten aloittelin minäkin isoa urakkaa peittämällä ajokoneen ajouria hakkuujätteillä. Sitä ehtii tekemään säiden salliessa myöhemminkin. Metsänpohjasta tulee siistimpi ja esteettisempi, kun oksakasat levitetään ajourille. Näin myös voi tehdä viitaan lenkkipolkuja jättäen toisen pyöräurista peittämättä. Siten tein aikaisemminkin, kun viita harvennettiin. Polut houkuttelivat kulkemaan, kun se ei ollutkaan ryteikkö ja viidasta muodostui suosittu reitistö. Aikaa myöten ajourat kasvavat umpeen ja luonto peittää ihmisen tekemät arvet. 

Polttopuut olisi hyvä saada ennen lumia tontille tuulen tuiverrukseen, jotta kuivuminen pääsisi jonkinlaiseen alkuun. Jos en ole ennen kirjoittanut, niin tontilla tuulee lähes aina! Kuluneena viikonloppuna sen tunsi 'luissa ja ytimissään'.

Lauantaina satoi jo räntää ja eilen autoni sai talvirenkaat alleen. Ensi viikoksi on luvattu jo yöpakkasia ja lumisadetta. 

Ajourien peittelemistä


sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Kohtaamisia metsässä

 Kolmas koirani oli vajaan vuoden ikäinen, kun teimme näin syksyllä aamulenkkiä pimeässä metsässä 15 vuotta sitten. Minulla oli otsalamppu ja kuljimme tuttua polkuverkostoa Tampereen Atalan perämetsissä. Koirani juoksenteli vapaana. Olimme noin puolimatkassa, kun otsalamppuni valossa näin neljä jäänsinistä silmää vierekkäin. Ei mitään muuta. Silmät olivat noin puolet metrin korkeudella, mitä nyt pimeässä pystyi määrittämään.

Ensimmäiseksi minulle tuli mieleeni kaksi menninkäistä seisomassa rinnakkain pitäen toisiaan kädestä kiinni. Sitten järki sanoi, ettei se voi olla mahdollista. Sitten alkoi kuumeinen mietintä mitä siellä edessä oikein on.

Koirani oli oikealla puolellani. Kaikki seisoivat paikoillaan; 'menninkäiset' ja minä koirani kanssa. Sitten ajattelin, että mennään tulta päin, tuli mitä tuli!

Koirani lämmittelee takkatulen loisteessa viimeisenä iltana mökillä 18.9.2021

Kävelimme kohti 'menninkäisiä'. Koiranikin oli ne havainnut ja painautui minun reittäni vasten. Pimeässä metsässä seisoi kaksi whippettiä (koiraa) ja niiden isäntä. Koirien kallon muoto on hyvin kapea ja siksi niiden silmät edestä päin katsottuna näyttivät olevan toisiaan kovin lähekkäin. Isäntä oli kait sammuttanut oman valon lähteensä, kun oli nähnyt meidän tulevan kauempaa. Tervehdin 'menninkäisiä' sanomalla jotakin niiden silmien hohteesta otsalampun valossa. Isäntä ei sanonut mitään.

Kyllä siinä sydän teki kaikkinensa pari ylimääräistä piruettia kohtaamisesta.

Ikimuistoinen tapaus!

Se täällä maalla asuessa on mukavaa, että ihmiset, tuntemattomatkin, tervehtivät toisiaan. Se muistuttaa minua saksan kielisiltä alueilta (Etelä-Saksa – Itävalta) olevaa tapaa tervehtiä vastaantulijoita grüß Gott!

lauantai 16. lokakuuta 2021

Metsän terveiset

 Äitini nimitti 'metsän terveisiksi' enimmäkseen koirien mukanaan tuomia, karvoihin tarttuneita orgaanisia (eloperäisiä, luonnosta peräisin olevia) materiaaleja. Yleensä siis kuusen vuosikasvuja, varpuja, lehtiä ja erilaisia talventörröttäjien siemeniä, kuten takiaisia. Koirani (koirieni) hieno karvapeite on omiaan imemään kaikenlaisia 'terveisiä' matkaan mukaan. Monesti terveisten irrottamiseen tarvitaan saksia, kun ne kietoutuvat tiukasti karvoihin kiinni.

Sopiva tuore lumikin käy 'metsän terveisistä'

Olen laajentanut metsän terveisiä käsittämään kaiken ihmistenkin matkassaan tuomat, tarkoitukselliset tai tarkoituksettomat, luonnon antimet, koska nimitys mielestäni luo kerrassaan hienon kosketuspinnan siihen mistä olemme etääntymässä, kaikkoamassa: luonnosta.

Ihmisen luontosuhde kehittyy lapsuudessa, mutta luonnosta voi vasta aikuisenakin löytää elämyspaikan tai harrastuspaikan, joka osuu omaan elämänvaiheeseen tai omiin ulkoilun tai liikkumisen motivaatioihin.

Lähde:

Salomäki, T. (2019). Yle Luonnon kysely: Suomalainen on yllättävän vahvasti luontoihminen - sienestys, kalastus ja luonnonpuistot eivät silti kiinnosta useimpia. 27.9.2019. yle.fi. 

Erityisesti tänään on annettu koko Suomeen voimakkaan tuulen varoitus. Yksittäiset puut saattavat kaatua, joten pysytään avoimilla paikoilla.

perjantai 15. lokakuuta 2021

Uutta kohden 5

 Tällä viikolla tontilla kaivettiin (osa) vesiosuuskunnan putkistoista ja ruuvipumppaamosta. Osa sen vuoksi, ettei vesiosuuskunta toimittanut lupauksistaan huolimatta kaikkea tarvittavaa materiaalia paikan päälle tarpeeksi ajoissa. Onneksi kustannukset eivät suoranaisesti mene minun pussistani, vaan vesiosuuskunnan. Halpaahan se on kuskata kaivinkonetta edes sun takaisin, kaivaa ja peittää samoja kohtia tämän tästä! Vähän niin kuin yleensäkin kunnan hommissa.

Nyt eivät palaset loksahtaneet paikoilleen niin kuin aikaisemmin tapahtui varsin ketterästi. No, siitä ei käy urakoitsijaa syyttäminen.

Ruuvipumppaamo. Valokuvaaja S.H.

Se, mikä tässä harmittaa on perennojeni ja muiden kasvien tuhoutuminen. Siirsin keväällä ja syksyllä todella vanhoja perennoja pois kaivinkoneen tieltä. Niiden piti olla turvassa, muttei niin ollutkaan!

Siellä menivät mummoni valkoinen akileija, palava rakkaus, iiris, keisarinlilja, kultapiisku ja ukonhattu.  Siellä menivät äitini jalopähkämö, erilaiset kuunliljat, syysleimu, mäkimeirami ja raparperi. Siellä menivät minun keräämäni erilaiset ja -väriset akileijat, malva, erilaiset maksaruohot, kattomehitähti, tuoksuvatukka, narsissit, esikot, humala, iisoppi ja talvivalkosipulit. Ja siellä menivät tammen- ja vaahterantaimet. 

Eikä se ole sama ostaa uusia taimia tilalle jostakin puutarhasta, ei sitten ollenkaan😢 Olen 'menettänyt' niin paljon sitä vanhaa nostalgiaa tontiltani; sieltä on kaadettu paljon puita, koko maa-aines talon ja ruuvipumppaamon ympäriltä on vaihdettu ja nyt nuo perennat. Olen vuosikymmeniä pitänyt päiväkirjaa perennojen kukkimisesta. Minulle jäi vain päiväkirja jäljelle.

IT'S TOO MUCH!

Tässä oli kasvimaan ja väliaikainen perennavarasto


torstai 14. lokakuuta 2021

Talvipäivä

Viime sunnuntain perunannostotalkoista



 Harva taitaa tietää, että tänään 14.10 vietetään ensimmäistä talvipäivää. Nimitys tulee maanviljelyskulttuurista. Talvipäivänä piti olla kaikki työt tehtyinä. Talviöitä ovat 13., 14. ja 15. lokakuuta. 
On siis aika valmistautua kekriin ja puhdetöihin.

Talvipäivästä sanotaan: "Minkä verran talvipäivänä on lehtiä puussa, sen verran on suvipäivänä 14.4 lunta maassa." 

Entisaikaan kansa jakoi vuoden 13 viikolla nimien mukaan neljään osaan: "Joulusta 13 Marjaan, Marjasta 13 Jussiin, Jussista 13 Mikkoon ja Mikosta 13 jouluun."

Lähteet:

Heikki Tarma

Keski-Suomen museo

Olin eilen uuden työpaikkani tyhy-päivää (työhyvinvointi) viettämässä (3 tuntia). Kiersimme kunnan yhdellä luontopolulla ja tulistelupaikassa oli perinteistä makkaranpaistoa ja kahvittelua. Laittoivat minut tekemään tulet, ikään kuin tulikokeena miten se ex-kaupunkilaiselta luonnistuu.

Siitä on vuosia, kun entisessä työpaikassani tyhy-päivinä oltaisiin viimeksi maastouduttu. Viime aikoina se meni kaiken maailman luentojen kuuntelemiseksi ja ryhmätöiden tekemiseksi.

Tuollainen lyhytkin rentoilu ulkosalla on paljon antoisampaa kuin työpaikan ristiriitojen iän ikuinen selvittely, mistä ei sen kummempaa kuitenkaan tule. Verenpaineet vaan nousevat turhautumisesta.

Luontopolku myötäili kosken reunamia



keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Televisio

 Olen tainnut kerran ja jotakuinkin sivulauseessa mainita television katselun. Tampereelta muuttoni jälkeen en ole juurikaan tv:tä avannut. Tampereella sentään pyrin katsomaan klo 18:n tv-uutiset, mutta nyt nekin ovat jääneet. Minulla, kun ei tv ole päällä vain taustamölyn aiheuttamiseksi.

Ehkä suurin syy oli puolen vuoden yhtämittainen mökillä asuminen. Vieraannuin aiheesta täysin. Kuuntelen uutiset ja ajankohtaisohjelmat mieluummin radiosta.  Se antaa minulle paljon enemmän aikaa (ja tilaa).

Uskollinen sienestys - ja marjastuskaveri 2019


Ja jos haluan, tässä kohtaa on se sanottava, rentoutua tai tyhjentää päätäni katson Ylen areenasta jonkun elokuvan tai seuraan jotakin sarjaa. Yleensä siinä kohdin iltaa, kun se olisi mahdollista, valitsenkin mieluummin unikinon.

Enkä koe menettäneeni mitään.

Maaruskaa

Jo pari kymmentä vuotta olen välttänyt katsomasta tv-kanavia, joissa on mainoksia. Mainokset edustavat minulle jonkinlaista idiotismia ja ajanhukkaa. Siksi en juurikaan kuuntele kaupallisia radiokanaviakaan. Ehkä myös siksi shoppailukin on epämiellyttävää, kun jo ruokakaupoissakin soi radio taustalla. Toiset ihmiset eivät varmastikaan edes kiinnitä asiaan mitään huomiota, mutta minulle kaikenlainen hälinä tekee epämiellyttävän, levottoman olotilan.

tiistai 12. lokakuuta 2021

Hajamietteitä 3

 Kuvassa, epäselvästi kylläkin, näkyy järven pohjan juosteita. Huomasin itselleni uuden ilmiön, kun kävin viikonloppuna soutamassa. Melko laajalla alueella eräässä lahden pohjukassa näkyy ikään kuin vesi olisi kaivanut uria maahan. Kuivassa savimaassa näkyy sateen jälkeen vastaavanlaisia jälkiä. Nyt nämä jäljet ovat kuin ovatkin järven pohjassa! Alue on kuuluisa lähteistään. Olisikohan urilla ja lähteillä jotakin tekemistä keskenään?

Olen tutustunut nykyisessä asuinpaikassani pariin nuoreen, tyttöön ja poikaan. He ovat nähneet, kun olen käynyt uimassa. Arkisin käyn vain iltaisin, mutta viikonloppuisin myös aamuisin. Yhtenä iltana tyttö seurasi esimerkkiäni ja riisui itsensä alusvaatteisilleen ja hyppäsi laiturilta veteen. Minulla oli sentään uimapuku ja kylpytakki. Tytöllä ei ollut edes pyyhettä!

Näin hirvenmetsästyksen alkaessa minusta on tullut auton ratissa kovin varovainen. Minulla on jonkinlainen pelko siitä, että kohtalokseni koituu kolari hirven kanssa. Autolla kun on liikuttava, täytyy vain vähentää nopeuksia.

Luonnon roskaamisesta tuli pari viikkoa sitten taas esimerkki. Menin puolukkaan, kun joku viheliäinen olento oli jättänyt vajaan säkillisen sementtiä maastoon. Mikä siinä olisi ollut niin vaikeaa viedä sitä edes roskakatokseen, sen sijaan kuin jättää luontoon?







maanantai 11. lokakuuta 2021

Koira 9

 Koirani alkaa ymmärtää, että jotakin tässä rakennetaan, sillä se löysi jo 'entisen' paikkansa. Kuvassa se makaa sillä kohdin, missä sillä oli 'väijypaikka' mökin verannalla. Miten viisas se on!

Aikaisemmin asuessani Tampereella ja ollessani viikot siellä töissä, oli koirani paljon samanaikaisesti ystävälläni mökkipaikkakunnalla hoidossa. 
Koirani osasi laskea milloin tuli perjantai ja piti lähteä mökin lämmitykseen viikonloppua ja mökille tuloani varten. Jos ystäväni ei sitä mukamas itse hokannut, ei ollut mitenkään tavatonta koirani päättäessä lähteä omin päin mökille 'lämmittämään'. Välimatkaa ystäväni lapsuuden kodista (paikka missä ystäväni teki 'päivätyönsä' metsä- , polttopuu- ja maatilan töissä yms.) on kolmen kilometrin etäisyydellä mökistäni. Puhummekin, että koirani osasi laskea viikonpäiviä!




Viime talvena mökin verannalta. Koirani nukkuu peiton alla lempipaikassaan!










Eilisessä perunannostossa 
 
Koirani on saanut olla monessa puuhassa mukana. Metsätöissä, mansikanistuksessa, erilaisissa rakennus- ja polttopuuhommissa, lasten leikeissä, veneretkillä ja kuusen istuksessa jotain vain mainitakseni.
Se on saanut keskivertokoiraa virikkeellisemmän elämän ja on menossa mukana edelleen, niin kuin viereisestä kuvasta voi todeta.


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Suihkuverho

 Monelle lukijalle voi otsikosta tulla jo mielleyhtymä.

Asun vuokra-asunnossa ja tämä oli paras tämän kokoluokan asunto, mitä saatavilla oli lähes yhdeksän kuukautta sitten, kun elämäntilanteeni eskaloitui ja muutto Tampereelta ajankohtaistui. Täällä maalla ei aina niitä vaihtoehtoja juuri ole.

Nykyisen asuntoni kylpyhuone-wc


Vanhassa 1955 rakennetussa talossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyviä ovat suuret huoneet ja leveät ikkunasyvennykset. Huonoja puolia ovat parvekkeen puute ja pienen pieni kylpyhuone-wc. Kylpyhuoneeseen ei mahdu suihkukaappia tai edes suihkuseinää, vaan suihkutila on rajattu verhotangolla. Hankin suihkuverhoksi halvimman mahdollisen. Juurikin siksi, etten tule tarvitsemaan sitä enää uudessa kodissani ja siksi, että inhoan suihkuverhon käyttöä ja sen liimautumista kostealle iholle. Mieleeni tulee jokin ihoon tarttuva juotikas, vaikkei siitä minulla olekaan omakohtaista kokemusta.

En voi assosiaatiolle mitään, mutta joka kerta mennessäni suihkuverholliseen suihkuun missä tahansa, minulle tulee mieleen Alfred Hitchcockin Psyko ja sen suihkukohtaus.

Mainiossa Outi Paanasen Narrin aamulaulu -ohjelmassa Yle Radio 1:llä käsiteltiin säveltäjä Bernard Herrmannin tuotantoa kaksiosaisessa ohjelmassa 19.9 ja 26.9.2021. Nimenomaan hän sävelsi 'Hitchille' - Hitchcockille elokuvamusiikin mm. Vertigoon ja Psykoon. Myös mm. Orson Wellesin elokuvaan Citizen Kane ja Martin Scorsesen elokuvaan Taksikuski.

Elokuvamusiikin, tai muun kuvailevan musiikin kuunteleminen, saa minut 'näkemään' erilaisia koreografioita taitoluistellen tai tanssien. Jos Jean Sibelius kuuli musiikin väreinä, minä näen musiikin ihmisen luomana liikekielenä. Sibelius oli synesteetikko, minä en.  Minä luon mielessäni koreografioita. Synestesiassa (yhteisaistimuksessa) voi kirjaimet nähdä väreissä, musiikin tuntea muotoina tai jopa numerot haistaa.

No, nyt hypättiin kauas suihkuverhosta😏

Lähteet:

Wikipedia. Bernard Herrmann. Luettu 8.10.2021.

https://peda.net/tampere/tyl/verkkolehti-sytyke2/lyriikka/ilujmi/mmaopsii


lauantai 9. lokakuuta 2021

Talitintti

 Eilen ystäväni kävi päivällä sattumalta asunnossani, kun sinne sisälle oli tullutkin talitintti (Parus major). Olen pitänyt ikkunaa yötä-päivää auki ja rikkinäisen hyönteisverkon kautta se oli päässyt pujahtamaan sisälle.

Näkymää Keiteleelle

Talitintit harrastavat näin syksyisin kaikenlaista taloihin kohdistuvaa uteliaisuutta nokkimalla ja pyrkimällä pieniinkin koloihin. Yhtenä syksynä talitintti oli hukkunut puolillaan vettä olevaan kastelukannuun mökkini seinustalla. 

Ystäväni hätisteli linnun makuuhuoneeseen ja avasi ison ikkunan selälleen, saaden linnun takaisin ulkoilmaan.

Menimme töitteni jälkeen käymään Jyväskylässä eräässä keittiöfirmassa, jossa kävimme jo kaksi kuukautta aikaisemmin. Nyt oli suunnittelun hienosäädön aika. Nimeän tämän kiintokalustesuunnitelman triumfikaareksi - 'riemukaareksi'. Se minulle tulee toisen makuuhuoneen ratkaisusta mieleen.

Päivälleni tuli helposti pituutta 12 tuntia, ennen kuin pääsin tarkistamaan asuntoani linnun ja ystäväni keskinäisten 'painien' jäljiltä. Linnunkakkaa oli joka paikassa!

Mitä se jälki olisi ollutkaan, jos ystäväni ei olisikaan käynyt asunnossa?

Nyt ei kannata miettiä salmonellaa, lintuinfluenssaa tai mitään muitakaan zoonooseja (tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimestä ihmiseen ja päinvastoin). Samanlailla, kun kirjoitin blogissani 30.7.2021 saunan vesisaaviin hukkuneesta lepakosta. Lepakoissa tiedetään olevan paljon viiruksia ja nykyisen pandemiankin on arveltu lähteneen niistä. Jos liikaa pohtii, hulluksi siitä vain tulisi!

Lähde: 

www.ruokavirasto.fi


perjantai 8. lokakuuta 2021

Uutta kohden 4

Tällä viikolla tontilla toiminta ollut ollut vähäistä. 

Maanantaina tehtiin sokkelin täyttö. Maan uumeniin laitettiin routalevyt rakennuksen ulkopuolelle ja vesiputkien eristeeksi. Sitten koko komeus peitettiin hiekalla. Tärylätkällä hiekka tiivistettiin. Sitten asennettiin radon-putkisto ja päälle 30 cm sepeliä. Koko paketti pakattiin tiiviiksi oikeaan korkoon.

Koirani laskee ohikulkevaa liikennettä. Valokuvaaja I.P.


Ystäväni kaatoi vesiosuuskunnan putkilinjaa varten tontilta vielä kolme koivua ja pihlajan. Vesiosuuskunnan putkien ja pumppaamon kaivuu on ensi viikolla.

Vesiputkien eristämistä. Valokuvaaja I.P.

Muuten tontilla on oltu hissuksiin. 

Olen säästänyt itseänikin ja mennyt töistä suoraan nykyiseen kotiini. Nyt keskityn viemään ympäristötieteen perusopinnot päätökseen vuoden loppuun mennessä kirjoittamalla haastattelututkimuksestani ekosysteemipalveluista esseen ja tekemällä lopputentin.

 Parin viikon kuluttua varsinainen lattiavalu alkanee, jos säät sen sallivat.

Tasoittelutyöt menossa sokkelin sisä- ja ulkopuolella

Tänään 8.10 on hiljaisuuden päivä.


Hiljan nimipäivä, 8.10

Valtakunnallista Hiljaisuuden päivää vietetään Hiljan nimipäivänä 8.10.

Hiljaisuuden päivä on ollut Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kuuloliiton yhteinen hanke, jossa ovat olleet mukana muun muuassa Suomen Latu, Suomen Akustisen ekologian Seura ja Ekopsykologian yhdistys Metsänpeitto. Päivän tavoitteena on tuoda esille hiljaisuuden merkitystä vastapainoksi jatkuvalle melun lisääntymiselle. Päivän tarkoitus on myös kiinnittää huomiota jatkuvaan ääni- ja melusaasteeseen, joka nykyään ympäröi meitä. Päivän teema on ollut hiljaisuus ja sen symboliksi on noussut haavanlehti.

Hiljaisuuden päivä, vaikka se onkin nimetty päivä, ei ole sidottu tähän päivään, vaan hiljaisuutta voi viettää minä päivänä tahansa vuodessa.

Hiljaisuuden päivä on samanlainen päivä kuin luontopäivä, se on joka päivä vuodessa, sitä voi viettää niin usein kuin haluaa ja lähes missä vaan. Sen vaikutus on havaittavissa jo lyhyen hetken aikana, samoin kuin luontopäivänkin. Nämä päivät jopa kulkevat ikään kuin käsi kädessä. Hiljaisuuden päivä on luontopäivä, luontopäivä on hiljaisuuden päivä. Se voi olla jopa vain hetki päivästä.

Hiljaisuus on arvokas asia ihmisille ja se ei ole mikään itsestäänselvyys, että saamme nauttia hiljaisuudesta.

Päivää on vietetty vuodesta 2000 lähtien.

Lähde: http://xn--luontopiv-12ac.fi/index.php/luontopaivia/suomessa/


torstai 7. lokakuuta 2021

Koira 8

 

Koirani laskee murskekuormia tontille vievän tien varressa. Valokuvaaja I.P.

Olin tulkitsevani koirallani alakuloa mökin purkamisesta aiheutuneesta hämmennyksestä. Puhumme, että mökki oli koirani syntymäkoti, vaikkei se ihan niin mennyt. Koirani oli yhdeksän viikon ikäinen, kun se haettiin kasvattajalta ja tuotiin suoraan mökille. Sen koko elämä on nivoutunut mökillä asumiseen ja sen puolustamiseen. Onhan se ollut paljon kanssani Tampereellakin aikoinaan, mutta pääosaa tässä näytelmässä esitti mökki, meidän kaikkien elämässä.

Nyt se kuitenkin alkaa toipua 'järkytyksestään' ja pitää taas vahtia tontilla, löytää vanhat 'väijypaikat' ja alkaa jalkautuakin viitaan, niin kuin ennen vanhaan. Sille on annettu vähitellen vapauksia liikkua hieman vapaanakin, ja se kahlaa järvessäkin, mikä on sille erityisen tärkeää. Lenkkeily tapahtuu vielä kytkettynä.

Pari päivää sitten tuli koirani oikean etujalan rannenivelen jäykistys-tai luudutusleikkauksesta (deesi) kaksi kuukautta ja nyt oli toisen kontrollirtg-kuvauksen aika. 
Tässä on rtg-kuva hieman eri projektiossa (ap-kuva), mitä aikaisemmin olen julkaissut. Kuvassa ei näy yhden ruuvin korkkaamista, mutta sen asemointi oli säilynyt ennallaan verrattuna kuukauden takaiseen. Onneksi se ei ole lähtenyt vaeltamaan.
Levyn ja nivelen asento on säilynyt akselissaan ja luutuminen on edennyt kuukauden takaiseen. Edelleen nivelraot ovat näkyvissä, mutta callustakin = uudisluuta on muodostunut. Se näkyy luun tiivistymisenä.
Ihorikkoa on vielä vähäisessä määrin. Hoito on suihkutusta, ilmahoitoa ja eristämistä (estäen koiraa nuolemasta).

Koiralla aloitetaan taas biologinen lääke kuukausittain. Sillä halutaan vähentää muiden nivelten nivelrikkokivun esiintymistä kineettisen ketjun (nivelten liikeketju) muuttumisen jälkeen. Sillä on myös yksi kontrollirtg-kuvaus kuuden viikon kuluttua. Silloin leikkauksesta on 3,5 kuukautta.

Hiljaa hyvä tulee!

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Rakkausruno

 Eilisen sadepäivän teemaa mukaillen.

When I am dead, my dearest

When I am dead, my dearest,
Sing no sad songs for me;
Plant thou no roses at my head,
Nor shady cypress tree:
Be the green grass above me
With showers and dewdrops wet;
And if thou wilt, remember,
And if thou wilt, forget.



I shall not see the shadows,
I shall not feel the rain;
I shall not hear the nightingale
Sing on, as if in pain:
And dreaming through the twilight
That doth not rise nor set,
Haply I may remember,
And haply may forget.

Christina Rossetti

Lähde: poetryfoundation.org

tiistai 5. lokakuuta 2021

Pyhiinvaellus

 Olen aina ollut hyvin fyysinen ihminen, ilmentänyt itseäni liikunnallisesti. Minulle laatuaika tarkoittaa liikunnan harrastamista tai hyötyliikuntaa, kuten metsätöitä, perunannostoa tai marjastamista. Liikkumista mieluiten ulkoilmassa.

Eniten minua sytyttävät useamman tunnin kestävät, pitkät liikuntasuoritukset: kävely, pyöräily, hiihto ja soutu.

Pitkät liikuntasuoritukset ovat minulle kuin pienoisia pyhiinvaelluksia, vaikkei kohde olekaan mikään erikoinen.  Kun mitkään härpäkkeet eivät vie huomiota, voi keskittyä olemaan läsnä, keskittyä hengitykseensä ja tekemiseensä. Se voi olla mikä tahansa 'hiljentymisen polku', olla vapaa ja viettää aikaa itsensä (ja koiran) kanssa. 

"Pyhiinvaelluksella matkataan sisäänpäin, eteenpäin ja ylöspäin". Sanoi pyhiinvaellusopas Lea Purhonen Ylen Luomakunnan etsikkoaikoja - Pyhiinvaelluskirkko Helsingin Seurasaaresta lähetyksessä 8.8.2021.

-------------------------------------------------------------

Blogissani 7.5 ja 2.10.2021 kirjoitin sairastamastani virustaudista. Sen seurauksena sairastuin krooniseen väsymysoireyhtymään tai toiselta, vaikeammalta nimeltään ME/CFS:ään. ME tulee sanoista Myalgic Encephalomyelitis (aivo-selkäydintulehdus) ja CFS tulee sanoista Chronic Fatique Syndrome. 

Minulla se ilmeni suunnattomana väsymyksenä ja aivosumuna. En palautunut rasituksesta lainkaan tai hyvin hitaasti. UKK-instituutin lääkäri sanoi minulle yli vuosi sairastumisestani, että minulla on ME/CFS. Sanoin, etten suostu ottamaan sitä diagnoosia, koska sillä on huono kaiku ja ennuste.

Olin taannoin koulutuksessa asian tiimoilta ja nyt uskallan myöntää sairastaneeni tuon hirveän sairauden! Olennaisinta siinä on PEM-oire (Post Exertional Malaise) eli rasituksen jälkeinen huonovointisuus. Minulla saattoi mennä yli kaksi viikkoa, että palauduin minulle niin ennen normaalilta tuntuvasta liikuntasuorituksesta. Se oli elämäni hirvittävintä ja pelottavinta aikaa, kun luulin jääväni sellaiseksi tai jopa taantuvani. Vaakalaudalla oli ihan kaikki. Koko elämäni, ammatin jatkaminen - toimeentulo, mielenterveys, koiran pitäminen...

Minun elämäni oli ollut liikkumista, ammattini vaati hyvää kuntoa ja sitten yhtäkkiä en vain jaksanut yhtään mitään! 

Minulla meni kolme vuotta kuntoutumiseeni ja parantumiseeni. Olin itseni valmentaja, sillä työterveys tai mikään muukaan taho ei ollut kiinnostunut terveydentilastani tai työssä jaksamisestani. Kerran eräs työterveyslääkäri lipsautti sammakon suustaan ja sanoi, että minun tutkimiseeni on mennyt jo liikaa rahaa!

Vuosi sitten minulle tehtiin rasitus-EKG. Tulos kertoi, että olen ikäisiäni naisia paljon paremmassa kunnossa. Kiitos taas kerran sisun, periksiantamattomuuden ja ... Koulutuksessa kuulin, että vain 5-10 % paranee täysin kyseessä olevasta sairaudesta. Minulle nousi iho niin sanotusti kananlihalle, kun kuulin tuon. Saan siis olla erittäin, erittäin, erittäin kiitollinen.

Enkä olisi millään jaksanut tätä viime kuukausien aikaista rääkkiä, stressiä ja kuormitusta (uusi työ, muutto, talon suunnittelu, mökin purku, opiskelu,  koiran sairastuminen), jos sairastaisin vielä MC/CFS:ää. En jaksaisi edes yhtä noista edellä mainituista, ja nyt olen 'multitaskannut' niitä kaikkia yhtä aikaa!

Enkä voi kylliksi kiittää ystäviäni, jotka kannattelivat minua läpi tuon 'helvetin'. He huolehtivat esimerkiksi koirastani, kun en itse jaksanut sitä lenkityttää tai hoitaa❤🙏

 
Neljä vuotta sitten oli tällainen sää.

Lähteet:

Terveyskirjasto. Krooninen väsymysoireyhtymä.

Markkula, H. (2021). Kroonisen väsymysoireyhtymän (MC/CFS) hoito ja kuntoutus. 16.9.2021 KSSHP.

maanantai 4. lokakuuta 2021

Turisti

 Kiireisin aika on takana päin ainakin hetkisen. Jaksan nostaa katsettani hieman etäämmälle ja tutkiskella nykyistä asuinympäristöäni. Kirkonkylän ytimessä kiertää parin kilometrin luontopolku upeine järville avautuvine maisemineen, ja jonka varrelle jää kirkko hautausmaineen, leirintäalue, toiminnallinen puisto - ulkokuntosali ja uimakopilla varustettu uintipaikka. 

Vein koiraani illansuussa lenkille, kun huomasin taianomaisen sään. Päivällä puhaltanut tuuli oli tyyntynyt ja taivas kirkastui kuin sormia napsauttaen. Koirani lenkit ovat kovin lyhyitä, joten lähdin yksin kokemaan seesteisyyttä ja pysähtyneisyyttä. Ruskaisten puiden lehdet putoilivat raukeasti maahan. Aurinko paistoi hyvin viistosti juuri ennen laskeutumistaan horisonttiin. Jalkapatikassa liikkujia oli vähän.


Kirkonkellojen rauhoittavat lyönnit toivat mieleeni Itävallan vuoristokylän, jossa kävimme abiturienttikesänä poikaystäväni kanssa yhdessä monista paikoista Interrail-reissullamme. Kellojen kumu kiiri vuoristossa kauas ja loi turvallisuutta huokuvan ilmapiirin. Niin oli nytkin.



Tampereella asuva ystäväni ihmettelee, miten rauhallista täällä on. Kylällä on palveluita vähän; vain yksi kauppa, kahvila ja tietysti pizzeria. Kylän raitilla liikkuu kuntoilijoita ja koiranulkoiluttajia. Läpiajoliikennettä on etenkin viikonloppuisin, kun kesäasukkaita vielä kulkee. Päivisin päiväkodin ja koulun pihoilta kuuluvat lasten äänet, siis lähes ainoat äänilähteet moottoriajoneuvojen ja luonnon äänten lisäksi. Kun kaupungeissa on jatkuva taustamelu, on täällä taustalla hiljaisuus.

Yhtenä yönä jouduin täällä viemään koiraani yöllä ulos ripulin takia, enkä nähnyt ristinsielua missään. Oli miltei aavemaisen hiljaista. Tampereella oli toisin, aina joku oli liikkeellä. Jos ei jalkaisin, niin ainakin autolla. 

Kiersin kirkonkylää ristiin rastiin. Toki kuljimmehan koirani kanssa talvella näillä kulmilla, mutta silloin oli vielä lunta niin paljon. Luonto ja maisemat ovat ihan erilaiset verrattuna kesä- ja talviaikaa.

Poikkesin iltauinnilla uimakopilla varustettussa uintipaikassa. Se on virtapaikka pysyen auki talven kovillakin pakkasilla. Viereinen kuva on uimasillaan otettuna. Aurinko on juuri laskussa.

Olin kuin turisti, vaikka olen lähes koko ikäni kulkenut tällä kylällä. Nyt on aikaa aistia tunnelmia ja kenties pysähtyäkin...

Erinomainen paikka tämäkin on asua!

🧭 koilliseen

Kosken ylittävän sillan alapuolista elämää  Tämä blogini täyttää tänään 2 vuotta. Tämä on myös viimeinen postaukseni Kompassi koilliseen blo...