Luonnontuhonta

Tämä on blogini 200:s postaus ja siksi valitsin aiheen, joka sopii käsittelemääni tematiikkaan, joita olen sivunnut sisällöissä monen monta kertaa. Toki luonnontuhonta on käsitteenä paljon laajempi kuin yksittäinen roskaaminen tai metsän avohakkuu, mutta etiikaltaan samaa.

Ecocide = luonnontuhonta tai ympäristötuholaki

Kansainvälinen asiantuntijaryhmä on saanut luonnontuhonnon laillisen määritelmän valmiiksi. Tavoite on saada luonnontuhonta kansainvälisen rikoslain piiriin, eli kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön 5. rikokseksi sotarikoksen, rikoksen ihmisyyttä vastaan, joukkotuhonnan ja aggressiorikoksen lisäksi. Käsittelyä ICC:n jäsenvaltioiden kesken esitetään vuonna 2022.

Luonnontuhonta kriminalisoi kansainvälisesti laajamittaisen, vakavan tai systemaattisen ympäristötuhon aiheuttamisen.

"Ecocide-laki puolustaa koko maapalloa ei vain ihmisten elinympäristöjä. Se kattaa maapallolle, meri- ja jokijärjestelmille, kasvillisuudelle ja eläimistölle aiheutuneiden ekosysteemien välittömät vahingot sekä niistä aiheutuneet vaikutukset luontoon."

Lähde: ecocidelawfinland.org

Hajamietteitä 2

 Näin eilen, kun kuikan poikanen lähti lentämään. Se kierteli kahdeksikkoa muutaman kerran järven päällä ikään kuin painaen mieleensä miltä pesäjärvi näyttää ilmasta käsin ja suuntasi sitten muualle. Sen lentoharjoitus kesti kymmenisen minuuttia. Se harjoittelee yksin, kun sen emot ovat "aamupalaverissaan" muiden kuikkien kanssa ( kts. blogi 29.8.2021).

Koirani kipulääkitystä on saatu purettua. Sen kipukynnystä nostava lääke on lopetettu. Itse asiassa koirani on jo sitä mieltä ettei mitään lääkkeitä tarvitsisi antaa! Sen sijaan sille jouduttiin aloittamaan toinen antibioottikuuri ihorikon hoitoon, kun sen "peukkukynsi" oli jo leikkauksen jälkeen kipsissä hangannut ihon rikki. (Kts. blogit 11.8 ja 14.8.2021). Ensimmäinen antibioottikuuri aloitettiin leikkauksessa estäen luumätää ja se loppui jo (kts. blogi 8.4.2021). Koira on kovin energinen. Naapurikin sanoi sen olevan kuin eri koira!

Hevostalleilla, jossa käyn viikoittain, ruunattiin kuluvalla viikolla "ystäväni". Se kun oli päässyt niin sanotusti naisten makuun (astunut pari tammaa), oli elämä käynyt sille liian kiihkeäksi ettei se oikein nukkunut eikä syönyt. Se vain vahti tallin tammoja, ravasi laitumella ja metelöi. Viimeksi, kun kävin sen luona, se kyllä söi antamiani herkkuja, muttei se tervehtinyt minua hirnumalla lainkaan. Melkein parasta talleille menossa on se, kun hevoset ja ponit hirnahtelevat jo kaukaa minut nähdessään.

Tumma on tamma, vaaleampi on nyt ruunattu ori

Ystäväni heitti eilen (sunnuntai) iltapäivällä, että kohta sun pitää lähteä ajamaan Tampereelle! Huh, miten ajatus alkoi ahdistaa. Niin, sitähän se ennen oli;  sunnuntai-iltaisin ajoa kohti Tamperetta, perjantai-iltapäivisin kohti mökkiä. Onneksi ei enää!

Suomen luonnon päivä

 Jokainen vuoden päivä on Suomen luonnon päivä, ei vain 28.8!

Lähdin eilen pidemmälle veneretkelle, kun oli hyvä sää. Mökkijärveltäni pääsee kahdelle muullekin järvelle; toiseen jokea pitkin melomalla, toiseen työntällä/vetämällä venettä kapeaa kanavaa pitkin.

Olin viimeksi näinkin pitkällä veneretkellä, kun tein Pirkan soutua varten niin kutsuttua tyhjennysharjoittelua. Se taitaa olla nykyisin jo vanhentunut menetelmä.
Tyhjennysharjoittelu tarkoittaa, että viikkoa ennen urheilusuoritusta tyhjennetään elimistön hiilihydraattivarastot rankalla tai pitkäkestoisella harjoituksella. Seuraavalla viikolla sitten varastot tankataan juurikin hiilihydraateilla, jotta itse suorituksessa löytyy elimistöstä polttoainetta.

Samaa tekniikkaa käytin, kun valmistauduin Pirkan hölkkään. Viikkoa aikaisemmin tein jopa 28 km juoksulenkin.

Eilen ei tarvinnut tehdä tyhjennystä. Sai vain nautiskella upeista maisemista ja pitkäkestoisesta liikuntasuorituksesta. Näin 12 kuikan (Gavia arctica) ryhmäkokoontumisen, joka on kuikille hyvinkin ominainen piirre. Siihen osallistuvat vain aikuiset kuikat. Sen merkitystä ei varmaksi tiedetä, mutta ainakin ne kalastavat kimpassa vähän niin kuin koskelotkin (Mergus) (iso- ja tukkakoskelo) tekevät. Sain myös hyvän haviksen = havainnon: ensimmäisen kerran näin täällä harmaahaikaran(Ardea cinerea)! Kannatti siis lähteä✌ 

Tässä kohden järven syvyys on 32 m!

Talon suunnittelua 9

 Tällä viikolla sain mökin purku- ja uudisrakennuksen rakennusluvat. Luvat ovat lainvoimaiset parin viikon kuluttua. Eli rajanaapurit voivat vielä valittaa luvista. 

Eilen oli aloituspalaveri, johon osallistui rakennusvalvonnasta rakennustarkastaja eli sama henkilö joka hyväksyi lupahakemukseni, valvoja eli vastaava työnjohtaja, ystäväni ja allekirjoittanut.

Mökin purku siirtyy, koska aikataulu muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta minusta riippumattomista syistä. Urakoitsija, jonka kanssa sovimme alustavasti elokuulle mökin purkamisesta ja pohjatöistä, joutuu omien töidensä vuoksi siirtämään töiden aloitusta tuonnemmaksi.

Itse asiassa tämä nykyinen aikataulu sopii minulle paremmin kuin hyvin. Koirani saa "koikkelehtia" kipsijalallaan täällä maalla. Saamme myös olla hyvän rupeaman mökillä; keväästä syksyyn. Aikaisemmin kun surin mökin purkamisesta keskellä kesää.

Mökkini näyttää nyt kuin se olisi varastetun tavaran varasto (kts. blogi 14.6.2021). Ystäväni toi äitinsä taulut mökille. Nyt yritän saada ne lahjoitettua ystäville, tuttaville tai myydyksi. Myös ystäväni edesmenneen isän harmonikkaa yritämme saada myydyksi.

Mökin saunanoven ikkunan heijastus saunan seinään; heijastus muuttuu analemman mukaan. Analemma on käyrä, joka kuvaa auringon sijaintia Maan taivaalla eri päivinä samaan kellonaikaan. Lähde: Wikipedia

Paikallista 2

Tässä muutama murresana, joita olen oppinut lisää uudessa työssäni (kts. blogi 28.7.2021).

Käestää tarkoittaa käsitellä, puuttua, ottaa kantaa. "Hän ei ollut käestänyt asiaa lainkaan." 

Käestäminen on ollut myös kalastamistapa, mikä on nykyään kait kiellettyä. Siinä laskettiin verkko matalaan veteen esimerkiksi lahteen tai joen suulle ja veneellä tai muuten pelotellen "ajettiin" kalat käesverkkoon.

Lähäyttää tarkoittaa jonkin asettamista tai laskemista rennosti jonnekin. " Hän lähäytti ostoksensa sohvalle".

Torrikka tarkoittaa poissaolevaa, etäistä, ajatuksissaan olevaa. "Olen tänään torrikka tai torrikallaan."

Hollin tovi tarkoittaa suhteellisen pitkää aikaa. "Olen odottanut sinua hollin tovin!"

Pudotuskeli

 

Otsikon ilma on kaukana tästä kuvasta! Halusin valoa ja sinistä taivasta tämän päivän blogitekstiin.

Eilen oli varsinainen pudotuskeli (kts. blogi 24.4.2021). Ja olipas se mielenkiintoista. Työmatkalla ylitin hienon kosken ja sen yläpuolella lenteli pari sataa räystäspääskyä (Delichon urbicum) ruokaillen. En ole koskaan ennen nähnyt moista kuhinaa. Fantastista!

Mökille päästyäni oma rantani oli tyyni, mikä on harvinaista herkkua. Sateinen ja tuulinen keli sai linnut muutolta laskeutumaan maan kamaralle. Västäräkit (Motacilla alba), keltavästäräkit (Motacilla flava), kirjosiepot (Ficedula hypoleuca), harmaasiepot (Muscicapa striata), punarinnat (Erithacus rubecula) ja pajulinnut (Phylloscopus trochilus) hakivat sateensuojaa ja ruokaa pihastani. Räystäs- ja haarapääskyt (Delichon urbicum, Hirundo rustica) lensivät pitkin rantaa. Olin siis linturetkellä omassa mökissäni, ei hassumpaa!

Kaatopaikka

Luonnonvoimia uhmaten olen muutamana viime päivänä harjoitellut veneen käsittelyä tuulisella järvellä, ja osittain siksi olen kulkenut rantoja niin sanotusti "nuollen". Ja roskaahan sieltä tarttui mukaan. Tämän kyseisen rapumerran löysin pari päivää sitten. Se on lojunut vedessä jo pitkään. Sen sisällä oli varsin tuoreen vesimyyrän (Arvicola amphibius) jäänteet. Ja haju oli sen mukainen!

Tästä muistui mieleeni eräs joulun tienoo (taisi olla 2015), kun täällä Keski-Suomessakin oli järvet vielä jäättömiä. Lenkkeilimme ystäväni ja koirani kanssa erään järven rannoilla. Löysimme vedestä lähes kymmenen erilaista ja -kokoista rapumertaa. Merroista löytyi eläviä ja kuolleita rapuja (Astacidea). Nostimme merrat puiden oksille laittaen ne suppuun, ettei mikään lintu niihin eksy. Merroissa oli omistajan nimikin. Viime kesänä järvellä liikkuessa merrat olivat edelleen puissa!

Ja sitä aikaisemmin, eräs mökkiläinen laittoi talveksi verkon mökkijärven jäihin. Kun kevät koitti verkko oli viety pois, mutta kaikki muu roska esimerkiksi styrox millä avannot pidettiin auki, oli jätetty järveen. Jäiden lähdön aikaan sain veneeni vietyä jäiden lävitse kalastuspaikalle ja keräsin styroxit, verkon narut, erilaisia seipäitä ym. roskaa kahden ison jätesäkin verran vedestä pois.

Miltähän olisi tuntunut uida moisen moskan seassa seuraavana kesänä?

Onko tänä kesänä uutisoidut pienpetoraudat tassuissaan liikkuneet emokarhut samanlaisen ilmiön yksi esiintymä? "Mitä noi ny hiilee parista raudasta?" 

Luonto on  kaatopaikkana ihmiskunnalle yhä edelleen!

Ei voi kuin taas kerran ihmetellä ihmisten huolettomuutta, vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä!

Pertusta peräti pois

Sateenkaari tuplana

  Jos Laurina on kaunis ilma, niin sitä piisaa  Perttuliin ja tulee hyvä syksy. Sade taas  ennustaa seuraavan ruissadon kärsivän  märkyydestä, samoin se tietää märkää syksyä.

 No, ainakin tuo pitää tänä vuonna paikkansa  siltä osin, että Laurina satoi ja on satanut siitä  asti (kts. blogi 10.8.2021).

 

"Lauri on oljilta parempi, Perttu rikkaampi   jyviltä". Ruovesi.

 "Lauri lakasee, Perttu peräti viä". Tuulos.

Yksittäisiä pääskysiä (Hirundinidae) on vielä näkynyt, mutta pääjoukot ovat jo muutolla. Haahka muuttolintuselain on Helsingin  Seudun lintutieteellisen Yhdistyksen, Tringa ry:n ylläpitämän Hangon lintuasema eli Haliaksen sivusto. Sen mukaan räystäspääskyn (Delichon urbicum) muuton mediaani on 25.8, haarapääskyn (Hirundo rustica) syyskuun alkupäivät ja törmäpääskyllä (Riparia riparia) elokuun alkupuoli. Tervapääskyt (Apus apus) muuttavat varhain, jo heinäkuun puolella suurin osa. Nämä tiedot siis Suomen eteläisimmän kärjen mukaan.

Myös Birdlifen uutiskirjeen nro 5. elokuu 2021 mukaan "pääskyjen ruokailu- ja yöpymisparvissa voi nähdä nyt satoja tai jopa tuhat pääskyä. Tervapääskyistä suurin osa on jo lähtenyt."

Eilen kovan tuulen, sateen ja koleuden yhdistelmä sain muutamat pääskyt ruokailemaan järven yllä taitolentoa suorittaen. Ei ne täällä enää kauaa vanhene, vaan kääntävät nokat kohti etelää.

Puolet vuodesta

 

 Nyt on kulunut puoli vuotta siitä, kun muutin tänne maalle. Elämä on asettunut uomiinsa niissä puitteissa kuin se on mahdollista. Outous ja väliaikaisuuden tunne, joita aluksi tunsin, ovat tiessään. 

Olen myös asunut viisi kuukautta yhtämittaisesti mökillä. Vain pyykit olen käynyt pesemässä, kastelemassa kukat ja hakemassa postin kirkonkylältä.

Tuleehan tässä lähiaikoina paljon muutoksia, mutta niitä olen etukäteen koittanut prosessoida. Eivätkä ne vaikuta maalla asumiseen, kuten mökin tyhjennys ja purku, muutto kokonaan kirkonkylään muutamiksi kuukausiksi uudisrakennuksen valmistumiseen saakka, tontilta puuston kaato ja raivaus. Sillä maalla asumista se kirkonkylälläkin oleminen on.

Olen elätellyt toivoa, että saisin vuokratuksi jostakin asuntovaunun tai -auton, jotta voisin olla "mökillä" edes viikonloput, joulun ja vuodenvaihteen. Se kun on ollut tapanani jo monta vuotta. Asuntovaunujen ja -autojen hinnat ovat vain nyt niin korkeat, ettei siihen ole varaa.

Kuvan mukaisesti olen merkinnyt tontin puita, mitkä pitää yrittää säästää ja suojella rakentamisen aikana. Ainakin 12 puuta pitää kaataa vesiosuuskunnan putkien ja talon rakentamisen tieltä. Sekös minua surettaa enemmän kuin mökin purkaminen. Yritän suojella myös kaksi muurahaiskekoa kaivurin alta. Lukija varmastikin ihmettelee hentomielisyyttäni, mutta haluaisin ympäröivän luonnon kärsivän mahdollisimman vähin vaurioin tämän rakennusprojektin läpimenon.

"Elämä ei voi olla pelkkää halujen ja toiveiden tukahduttamista. Pitää myös seikkailla, ja ottaa riskejä. Silloin lopputulos ei ole omassa hallinnassa." Timo Airaksinen

Hirvikärpänen

Varoitus, tämä kertomus ei ole herkille!

Tänä vuonna hirvikärpäsiä (Lipoptena cervi) ei ole esiintynyt kovin paljoa. Kertomukseni juontaa ainakin parinkymmenen vuoden taa. 

Olin metsässä sienessä tai marjassa, kun hirvikärpänen meni korvaani, siis korvakäytävään. Eikä se tullut pois! Se surisi ja mönki siellä. Sitä ei auttanut kaivaa pumpulipuikolla poiskaan, koska se ei olisi auttanut asiaa. Ainoastaan pahentanut.

Olihan se ällöttävää, mutta minkäs teit. Olin elämässäni oppinut sietämään epämukavuutta. Joten en lähtenyt päivystykseen, koska eihän tämä nyt ollut mitenkään kokemuksena pahimmasta päästä. Illalla kävin nukkumaan toivoen, että hirvarikin käy korvassani yöpuulle😟

Aamulla korvassani oli hiljaista, eikä siellä tuntunut enää minkäänlaista ylimääräistä elämää olevan myöhemminkään. Seuraavana päivänä menin työterveyteen tarkistuttamaan korvaani. Halusin tietää onko hirvari kuollut korvaani, vaiko vain poistunut paikalta. Näin työterveyshoitajan ilmeessä inhoa, kun kerroin mitä hänen pitäisi korvastani löytää. Korvakäytävä oli tyhjä.

Sen tapahtuman jälkeen hirvareiden kanssa yhteiselo on ollut sopuisaa, mutta korviani yritän suojella. 

Hajumuisti

 Otsikon mukaista muistia ei ole. Kyse on muistoista ja tunteista, joita hajuun tai tuoksuun liittyy. Haistamista tapahtuu samoilla aivoalueilla, missä tunteita ja muistoja käsitellään. "Tuoksut ja hajut herättävät tunteita ja tuovat mieleen tunteita tehokkaammin kuin mitkään muut aistimukset." Erityisesti 5–12 -vuotiaana kertyneet hajumuistot ovat usein voimakkaita.

Lähde: Leppävuori, A. (2015). Toiko haju mieleesi muiston vuosien takaa? Siihen on selitys aivoissa. Yle. 26.11.2015.

Lämmitin eilen mökkiä takalla, kun liesi ei enää vedä (kts. blogit 3.8, 4.8.2021). Keitin kaasuhellalla myös raparperikiisseliä. Käydessäni välillä ulkona ja tullessani mökkiin sisälle keitetyn raparperin tuoksu leijui vastaani tuoden palauman lapsuuteen. Muistoon liittyi juurikin puilla lämmitetyn talon (lämmön aistimus) ja raparperin tuoksu.

Samanlaisen ja vielä ehkä voimakkaamman muiston tuo kaasu. En tarkoita sitä kaasuun lisättyä hajustetta, mikä varoittaa kaasuvuodosta. 

Isovanhempien maatilalla ei ollut sähköä, vaan siellä oli kaasuvalot käytössä 1950–70-luvuilla heidän siellä asuessaan. Kun kaasuvaloja tai -lämmitintä käytetään sisätiloissa, jää tilaan tietynlainen tuoksu. Ja taas tähän tuoksuun yhdistyy puilla lämmitetyn (samainen lämmön aistimus kuin edelläkin) talon tuoksu. Samanlaisen tuoksun sai "loihdittua" ystäväni silloin, kun lämmitti mökkiä sekä kaasulla että puilla etukäteen ennen kuin saavuin mökille Tampereelta. Tuoksu toivotti ihanasti tervetulleeksi.

Nämä molemmat hajumuistot kumpuavat jostakin hyvin kaukaa lapsuudestani. Niiden on täytynyt tapahtua ollessani 5–6 -vuotias, koska sen jälkeen isovanhempani luopuivat tilasta. Ne tuovat assosiaation turvallisuudesta ja hoivasta. Tuo sanapari alkaa ihan itkettää. Turvallisuuden ja hoivan tunne liittyy isovanhempiini, ei äitiini.

Miten onnekkaita me saammekaan olla nyky-Suomessa. Näinä päivinä Afganistanin tilanne vyöryy tietoisuuteemme halusimmepa tai emme. Samoin tilanne Nigerissä, ja muilla konfliktialueilla. Minkälaisia hajumuistoja niille lapsille siellä jää?

P.S. Kun isovanhempani myivät maatilan kauppalalle, niin vuokralaiset eivät suostuneet muuttamaan tilalle ennen kuin sinne vedettiin sähköt. Sähköjä isovanhempanikin toivoivat monta vuotta, mutteivat siis saaneet.

P.P.S. Juttelin eilen ystäväni kanssa puhelimessa näistä hajumuistoista ja siinä puhuessa jostakin mieleni sopukoista nousi kuva ilmeisesti öljykaminasta. Sitäkin käytettiin ja varmaankin täällä mökillä joskus lapsuudessani. Siihenkin (öljyn polttamiseen) liittyy oma tuoksunsa. En ollut muistanut koko härveliä aikaisemmin. Jännä, miten hajumuistosta puhuminen aktivoi aivoista jo unohtuneita asioita! Minkälainen elin aivot onkaan. 

Pidetään pääkopastamme huolta!

Adoptio

 

Tänään alkavan sorsastuksen aloitus on sekasortoista aikaa lintumaailmassa, varsinkin vesilinnuilla ja niilläkin, mitkä eivät ole metsästyksen kohteena. Monilla lintuvesillä alkaa pyssyn pauke ja metsästäjät liikkuvat ahkerasti jalkaisin rannoilla ja veneillä järvillä. 

12 vuotta sitten tapahtui niin, että laulujoutsenen poikanen joutui omista emoistaan eroon sorsastuksen aiheuttamassa kaaoksessa ja joutui jostakin mökkijärveeni. Se on itse asiassa joka vuotinen tapahtuma, kun läheiseltä lintujärveltä joutsenpoikue siirtyy rauhallisimmille järville pois luotien tieltä.

Joutsenen poikanen oli sinä kesänä syntynyt, harmaa ja lentokyvytön. Se kutsui emojaan hiljaisesti, muttei niitä näkynyt, ei kuulunut.

Järvelle ilmestyi joutsen kihlapari. Joutsen pariutuu loppuiäkseen. Kihlapari elää pari kolme vuotta yhdessä ennen kuin yrittävät pesintää.

Toinen kihlaparista lähestyi poikasta varovasti ja kun poikanen tottui aikuiseen joutseneen, tuli toinenkin kihlaparin puolikas poikasen seuraan. Näin ne totuttelevat toisiinsa, aikuiset linnut opettivat ja suojelivat poikasta. Kihlapari siis adoptoi poikasen. Kului aikaa ja uusioperhe vietti syksyä järvellä. 

Poikasen elämään liittyi myös lentämään opettelua ja sitä myös tehtiin (kts. blogi 12.8.2021). Nähdessäni ne viimeisen kerran poikanen osasi lentää ja ne ylittivät järven kuin hyvästinä minulle.

Sillä kertaa poikanen taisi saada hyvät eväät matkalla aikuisuuteen ja maailmalle.

Ruuhkavuodet

 Taidan elää (nyt vasta) elämäni ruuhkavuosia. On uudisrakennuksen suunnittelua ja jo rakentamiseen liittyvien tilausten tekemistä, muuttoa ja mökin purkamista, opiskelua, työssä käyntiä, harrastuksia ja näiden lisäksi olin keväällä kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ehdokkaana ja tulin valituksi kaupungin valtuustoon puolueeni ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Tämän lisäksi olen ehdolla kahdessa muussa luottamustehtävässä. Nekin varajäsenen tittelillä. Toisessa, ylikunnallisessa luottamustoimessa, taidan olla sitten urani huipulla, joskaan asiantuntijuus ei ollut valintani peruste.

Kuntavaaleissa tavoitteeni ei ollut kuntapäättäjän ura, vaan kerätä ääniä puolueelle. Taannoinen, silloin vielä Tampereella asuen ja täällä ulkopaikkakuntalaisen statuksella tehty vaatimaton työni paikallisen luonnonsuojelun hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kartutti sen verran ääniä, että pääsen tutustumaan päätöksentekoprosesseihin ihan lähietäisyydeltä.

Tässä blogissa en ole politikoinut, enkä aio jatkossakaan. Kaikki tässä blogissa esitetyt ajatukset ovat omia mielipiteitäni. 

----------------------------------------------------------

Harrastamisesta mainittakoon poden todella huonoa omaatuntoa. Marjastaminen ja sienestäminen, patikointi, lintujen tarkkailu ja puutarhan hoito ovat jääneet todella vähiin tältä kesältä. Yksi hyvä syy on koirani sairastaminen. Yksin ei tule niin lähdettyä, kun en malta kaveriani jättää yksin. Ja puutarha menee lähes uusiksi rakentamisen takia, joten joskus sitten siihen kannattaa paremmin panostaa. Paras "tekosyy" on kuitenkin ollut ajanpuute. Viime viikon lomastakin kaksi päivää meni juoksevien asioiden hoitamiseen.

Radiota tulee kuunneltua paljon, kun työmatkoihin palaa yksi tunti päivässä. Jos sen lisäksi on asiakaskäyntejä ympäri kuntaa, auton ratissa ja täten radiota kuunnellessa saan laatuaikaa. Haluan ajatella sen laatuaikana, vaikka fyysisesti olenkin passiivinen. Ja tässä yhteydessä taas mainostan. 

Tutustuin Samuli Putron ajatuksiin Areenan ohjelmissa: Kutsuvieras ja Aihe, joka ei jätä rauhaan. Hänen tapansa puhua ja tuottaa ajatuksiaan ääneen on miellyttävää. Siinä ei ole mitään päälle liimattua. Nyt  Samuli Putro on tehnyt oman radiosarjan: Putro puhuu kuolemasta. Suosittelen tutustumaan mieheen. Hänen musiikkinsa sen sijaan odotuttaa kohdallani vielä löytämistä.

Ohrapeltoa

Tervapääsky

 Mikä eläin olisit? Mikä lintu olisit? Näitä kysellään toisinaan. 

Olisin tervapääsky (apus apus) (kr.) = jalaton

Olen aina ihaillut ylipäätään pääskyjen lentotaitoa, miten vaivattoman näköistä se on. Tervapääsky kuuluu kylläkin kirskulintuihin, mutta suomenkielessä se on heimonsa viimeinen pääsky. Ruotsissa pääskyihin viittaavat nimet korvattiin purjehtijaa tarkoittavalla nimellä (seglare, samoin saks. Segler 'purjehtija'). "Nimi kuvaa suvun mestarillista ilmaherruutta". 

Lähde:

Hietikko, J. (2008). Suomen lintujen nimet. Merkitys ja alkuperä. 244 s.

Tervapääskyjen bumerangit leikkaavat taivasta osiin kirkuen.

Minulla on ollut onni pitää aikuista tervapääskyä käsissäni. Asuin joskus taannoin 1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa, missä oli vintti. Tervapääskyt pesivät talon räystäiden alla. Vintillä oli jäänteitä kuolleista tervapääskyistä, mitkä olivat eksyneet "väärään" suuntaan vintillä ja jääneet sinne vangiksi osaamatta enää ulos. 

Yhtenä päivänä (kts. blogi 5.5.2021) minulle tuli tunne, että on käytävä vintillä. Siellä oli elävä tervapääsky, joka oli eksynyt suunnastaan. Tervapääskyä sanotaan jalattomaksi, sillä sen on lähes mahdoton päästä maahan joutuessaan takaisin ylös lentämään.

Vintillä oli ikkuna, minkä avasin. Otin linnun varovasti käsiini, juttelin sille rauhoittavasti. Työnsin käteni ikkunasta niin pitkälle kuin yletin, avasin käteni ja päästin linnun ikään kuin putoamaan käsistäni. Voi, mikä ihana näky, kun se avasi siipensä ja lähti lentämään! Se on yksi parhaimmista muistoistani lintujen kanssa.

Laitoin taloon ilmoituksen, että voitaisiinko pitää vintillä ikkunaa auki, jotta eksyneet tervapääskyt saisivat edes mahdollisuuden päästä takaisin ulkoilmaan. Ei se käynyt, sillä asukkaat pelkäsivät, että varikset tai harakat pesiytyvät vintille.

Entinen työ 2

 Viikko sitten, kun koiraani leikattiin, kävin entisessä työpaikassani. Irtisanouduin viime kuussa (kts.blogi 27.7.2021) ja irtisanoutumiseni hyväksyttiin heti seuraavana päivänä.

Nyt kävin ohikulkumatkalla tervehtimässä entisiä työkavereitani ja kertomassa kuulumisia. Huomasin ettei minulla ollut mitään kaihoa entiseen työhöni. Itse asiassa oli helpottavaa todeta irtipäästämisen tunne. Entinen elämä on jäänyt taakse.

Oli jännä tilanne, kun eräs etäisimmistä työkavereistani sanoi:" ai, sä teet niin kuin sanoit lähtiessäsi tekeväsi." Kyse oli uudisrakentamisesta. Sanoin, ettei mulla ole tapana laskea luikuria. 

Tuo kertoo oleellisen. Minä olen vähän liiankin sinisilmäinen, toisin sanoen naiivi; luotan ihmisiin, heidän puheisiinsa ja lupauksiinsa. Se on myös yksi heikkouteni, sillä olen monta monituista kertaa saanut tuta, kun toinen ihminen, läheinenkin pettää lupauksensa. 

Minut on opetettu rehelliseksi, pitämään lupaukseni ja pysymään sovitussa. Se ei aina ole helppoa. Mieluummin ei lupaa mitään jollei ole varma lupauksen pitämisestä. Se tekee minusta helposti viileän.

Toinen huomio oli se, miten paljon kaupungissa on asfalttia! Kohta puoli vuotta maalla asuneena päällystettyjen alueiden, mustien teiden määrä pisti silmään. Ei mikään ihme, että taajamatulvia esiintyy rankkasateiden yhteydessä. Ja miten kaupunki tiivistyy tiivistymistään.

Oli helpottavaa, kun haimme koirani eläinklinikalta ja jätimme kaupungin ahtauden jonnekin taakse "lounaaseen".

Tampereen Arboretumin ruusuloistoa 2019

Uudessa työpaikassa olen ainut ammattini edustaja työryhmässäni ja asiantuntijuuteni korostuu, kun entisessä työssäni olin vain yksi monesta. Nyt saan laittaa ammattitaitoni peliin ihan erilailla kuin koskaan aikaisemmin pohtiessa yksilöllisiä ratkaisuja asiakkaitteni kohdalla.

Kaakkuri 2

 Pari päivää sitten näin ja kuulin kaakkurin (Gavia stellata) poikaset lentämässä. Tässä lähistöllä on kahdessa suolammessa onnistunut hyvin kaakkureiden pesintä (kts. blogi 4.7.2021).

Kaakkurit ilmaisevat itsensä kalalentoäänellään, eräänlaisella kotkotuksella. Sillä tavoin emojen ruoanhakuvesistöjä pystyy arvioimaan. Kaakkuri käy pitkillä ruoanhakureissuilla, varsinkin kun pojat alkavat vaatia yhä enemmän ravintoa. Se voi lentää jopa 35 km suuntaansa. Kaakkuri kalastaa selkävesillä, missä kuikat eivät sitä häiritse.

Kaakkuriemo lensi kahden poikansa kanssa, eikä sitä voinut olla huomaamatta. Emo lensi kaakkattaen ja pojat seurasivat käheästi äännellen perässä. Ympäristön äänimaailma tuntui hetkeksi täyttyvän innostuksesta ja ylpeydestä. Selkeästi lentoharjoituksia, jossa opetellaan lentoonlähtöä ja laskeutumista. Jotenkin kovin hellyyttävää.

Selkävesistöä

Alla on blogin ensimmäinen ruokakuva! Yksi harrastuksistani on ruoanlaitto, varsinkin slowfood. Se vain ei näinä kiireisinä kuukausina ole oikein luonnistunut. Olen alkanut painottaa entistä enemmän kasvisruokaa ruokavaliossani. Slowfood kohdallani oli erityisesti riistaruokien laittamista.

Muutos kasvisruokaan tapahtui jo 2018 kuuman kesän ja eläinten pakkoteurastusten takia. Nyt huomaan ettei ruoansulatuselimistöni oikein enää tykkää liharuoasta. Myös ilmastonmuutoksen hillitseminen ohjaa eläinproteiinin käytön vähentämistä. Kohtuus kaikessa.

Sain viisi vuotta sitten Venetsiassa syödäkseni tryffelirisottoa, eikä sen ole voittanutta. Ehkä myös ympäristö ja kuluneen päivän tapahtumat vaikuttivat makuelämykseeni. Bellissomo😋

Sienirisottoa

Kiltti tyttö

Isovanhempieni välissä 70-luvun alussa

  Olin kiltti lapsi ja minuun luotettiin. Hoidin   mielelläni isovanhempieni maatilan eläimiä   keräämällä kanalasta munia tai ruokkimalla   lampaita. Minulla oli kaverina koira ja kissoja.

 Muistan kerran keksineeni itselleni puuhaa, kun isovanhempani olivat päivälevolla. En  löytänyt onkea mistään ja halusin mennä kalaan tilan lävitse kulkevan joen rannalle.  Niinpä löysin jostakin oksan joka toimitti  vavan virkaa. Narusta tein siiman,  puukapulasta kohon ja isosta, suorasta  naulasta koukun. Tiedostin jo onkea väsätessä  etten sillä yhtään kalaa tule saamaan.  Sainpahan tekemistä.

En muista, että minua olisi erikseen varoiteltu joesta. Muistan ainoastaan tarinan hauesta, joka oli purrut vedessä kahlaavan lapsen akillesjänteen poikki. Tiedä häntä oliko tarina tosi. 

Täällä ystäväni suvussa on jo monessa sukupolvessa varoiteltu karvakourasta, joka piileksii tilaan rajoittuvassa järvessä. Karvakoura ei tule, jos aikuisia on läsnä, mutta lapsen yksin mennessä veteen se vie.

Lentävä lause tuli sanonnastani: "Kiitos ja kunnia. Hyvät oli pöperöt!". Mummoni oli karjalaiseen tapaan hyvä ruoanlaittaja ja leipoja. Sain aina lisää painoa mummolassa ollessani, kun taas kaupungissa olin huono syömään äitini hoteissa ja myöhemmin koulussa. Tuota lausetta käytettiin pitkään kiitoksena mummolle ja äidille ruoasta.

Minulla oli kunniatehtävä maatilalla. Kerätä kanalasta munia. Yksi kana oli häijy ja nokki aina, kun menin munia ottamaan sen alta. Sen takia otin pienen kepin, millä sain kanan hätisteltyä syrjempään. 

Kauppalan johtajan vaimo kävi hakemassa meiltä  kerran viikkoon munia, olin minä siinä "pääosassa". Valmiiksi kerätyt munat ojensin rouvalle korissa. Se oli erityinen tehtävä alle kouluikäiselle. Kutsuinkin rouvaa hänen tietämättään munatädiksi.

Kerran tämä kiltti tyttö juostessaan tuvassa kaatoi mummon lattianpesuämpärin kumoon. Vahinkohan se oli, mutta muistan vieläkin sen häpeän tunteen.

Päiväunien jälkeen kukko oli aina muninut keittiön pöydälle muutaman namin, yleensä ranskanpastillin.  Kerran pääsi niin  käymään, ettei kukko ollut muistanutkaan. Menin itkien ulos mummon luokse asiasta kertomaan ja mummo niiltä sijoiltaan lähti sisälle ja pyysi minut hetkeä myöhemmin taloon. Pöydällä oli nyt nameja. Silloin oivalsin, ettei se kukko munia tainnut alkuunkaan.

(Valokuva on omasta albumistani, äitini ottamana)

Koira 5

 Perjantain vastaisena yönä kävin katsomassa tähtitaivasta ja Perseideja. Pohjoisen taivas oli vielä kovin kirkas, mutta näin yhden hienon tähdenlennon eteläisellä taivaalla, mikä näkyi putoavan pitkän matkaa alaspäin.

 Pohjoistaivas klo 01:12

Koirani jalkaleikkauksesta on 4 päivää. Se on ollut tosi reipas. Sen toipuminen on edennyt paremmin kuin hyvin. Lähtiessämme eläinklinikalta varoiteltiin meitä laulavasta lintukoirasta, eli kova kipulääkitys ja nukutuskaasut saattavat aiheuttaa erilaisia hallusinaatioita. Koira ei ole pukahtanutkaan. Sillä taitaa olla kova kivunsietokyky. Tokihan se on saanut kipulääkettä nyt leikkauksen jälkeenkin, mutta olen päässyt jo puolittamaan kipukynnystä kohottavan lääkkeen annosta.

Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä pikku lenkillä se halusi mennä varvikkoon, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Siitä päättelin, että se kokee jalkansa stabiiliksi, eli rannenivelen vakaaksi. Löysin silloin koivunpunikkitatin. Siitä rohkaistuneena lähdin erikseen vielä sieneen viitaan löytäen kantarelleja (Cantharellus cibarius) ja kymmenkunta herkkutattia (Boletus edulis). Näistä aineksista teen erinomaisen sienirisoton.

Koirani käyttää hyvin leikattua jalkaansa. Se leikkii itsekseen pallolla ja "potkii" kipsatulla koivellaan palloa, raapii maata ja seisoo symmetrisesti kaikilla jaloillaan. Se tietää hyvää lihaskunnon ja luutumisen kannalta. Enemmän sitä saa nyt toppuutella kuin houkutella liikkumaan.

Infran rakentaminen alkaa

 Tonttini takarajalla kulkee pienjännitteinen sähkölinja kuusiaitani takana. Haluan säästää kuusiaidan ehjänä, koska istutimme sen ukon eli isoisäni kanssa 70-luvulla. Kuitenkin kuusiaidan takaa tulee vetää sähkökaapeli tontille. Samoin vesiosuuskunta kaivaa putkensa lähes samasta suunnasta.

Ystäväni alkoi jo pari päivää sitten kaivaa kuusiaidan alitse tunnelia sähkökaapelia varten. Eilen saimme tunnelin tehtyä läpi.

Olen laittanut vireille paikallisen sähköyhtiön kanssa uuden sähköliittymäsopimuksen. Voin liittyä pylväälle omalla aikataulullani ja urakoitsija tulee nostattamaan liittymiskaapelin pylvään latvaan. Urakoitsijan kanssa on pidetty jo yksi kokous asian tiimoilta. Tarve sähkölle tulee uudisrakennuksen pohjatöitä tehtäessä.

Vesiosuuskunnan aikataulusta en vielä tiedä, eikä sillä olekaan niin kiire kuin sähköllä. Viimeistään ensi keväänä tarvitsen vesi- ja jätevesihuollon.

Jos saa mainostaa, kannattaa kuunnella Areenasta kuunnelmasarja Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa. Se poistuu jo 29.8.2021. Hyvin toteutettu ajan kuvaus tähteydestä.

Kuikka 2

Mökkijärvessä on vedenalainen harju, mikä on kerännyt upospuita matalikoksi 

 Tällä viikolla kuikan (Gavia arctica) poikasen iäksi tulee kaksi kuukautta ja se tarkoittaa sitä, että emot opettavat sitä kalastamaan itse. Emo vahingoittaa kalaa hieman ja päästää sen menemään saadakseen poikasen itsensä nappaamaan kalan.

Poikanen oppii lentämään 59-64 vuorokauden ikäisenä. Näin viime viikolla ensimmäisen kerran, kun se opetteli lentoonlähtöä juoksemalla veden pintaa pitkin. Sen meno on vielä epävarmaa niin kuin kenellä tahansa opetellessaan uutta taitoa. 

Kuikkalinnut ja joutsenet käyttävät vedenpintaa kiitoratana lentoonlähtiessään ja laskeutumisessaan. Etenkin joutsen painavana lintuna tarvitsee noustakseen lentoon vastatuulen, jolloin syntyy nostovoima ihan niin kuin lentokoneillakin. Laskeutuessaan kuikkalinnut tulevat veteen rinta edellä siipien ollessa koholla ja jalat taakse ojennettuina. Joutsenet tuovat jalkansa eteen ottamaan vesikosketuksen vastaan ja jarruttaakseen niin kuin lentokoneillakin nokka- ja päälaskutelineet.

Lähde:

Lehtonen, P. (2010). Kuikanpoikasen kehittyminen. Gavia 4 - joulukuu 2010. Julkaisija Birdlife Suomi, Gavia-työryhmä.

Koira 4

 Epämääräinen, painostava möykky hälveni eilen elämästämme, vaikkei tässä ihan vielä olla "kuivilla". Perusteellisen harkinnan ja kahden eri eläinlääkärin konsultoimisen jälkeen koirani oikea etujalka leikattiin neljännen kerran. Rannenivel jäykistettiin levyllä ja ruuveilla.

Vielä eiliseen aamuun saakka pelkäsin, ettei eläinortopedi pysty koiraani auttamaan, sillä olin laittanut hänelle sähköpostilla rtg- ja valokuvia koirani jalasta eikä hän ollut nähnyt koiraa livenä. Koirallani aloitettu biologinen lääke (kts. blogit 30.5, 1.7.2021) auttoi kipuun, mutta sitten alkoi nivelen asento pettää yhä enenevissä määrin. Koiralle piti lisätä kipulääkitystä niin sanotun vanhan liiton masennuslääkkeeseen, millä nostettiin kipukynnystä.

Viereinen kuva on otettu 31.7.2021. Siinä näkyy kuormitettuna rannenivelen painuminen varukseen.

"Rannenivel menee pahasti pois paikoiltaan ja ranne on voimakkaasti paksuuntunut. Olkaluusta otettiin luuydintä, ranteesta tuhottiin loput rustopinnat. Alueella oli hyvin voimakkaita muutoksia niin luissa, nivelpinnoissa että pehmytkudoksissa. Leikkaus ja asennon löytäminen olivat hyvin haastavia, mutta lopulta ranne saatiin hyvään asentoon." Otteet koirani kotiutusohjeista.

Eilen lähdimme aikaisin ajamaan Pirkanmaalle, missä koirani leikattiin. Alimmaisessa  kuvassa koira on kuvattuna leikkauksen jälkeen "ihan pöllyissä" eläinklinikan edessä. 

Jatkohoitona jalassa pidetään kipsiä 4-6 viikkoa.

Nyt vain täytyy toivoa, ettei kehity haavainfektioita ja ranne luutuu. Ja niin kuin rakas työkaverini monesti motivoi potilaitaan sanomalla, että leikkaus on vain 30 prosenttia, kuntoutus 70 prosenttia paranemisesta!

Lämmin kiitos eläinklinikan asiantuntijoille hyvästä ja vaativasta hoidosta!

Laurista laumaan tai syksy

 Laurin päivä on vanhan kansan mukaan syksyn ensimmäinen päivä. Lauri heitti myös toistamiseen kylmän kiven veteen, jos Jaakko ei niitä kylmentänyt. Laurin kylmät ja sateet ovat huono ennusmerkki talvelle.

"Laurista syksy, kynttilästä (6.2) kevät". " Syystä Laurista, kevät kynttilästä". Laurin sanottiin olevan hallahousu ja kylmäperse. Lauri myös kusee lehteen eli aiheuttaa sen, että lehdet muuttavat väriä ja tippuvat maahan.

"Laurin perästä ei puut enää kasva".

Jämsässä sanottiin: "Laurista laumaan, Pertulta peräti pois".  Akaassa sama asia ilmaistiin näin: " Pääskyset Laurista laumaan ja Pertusta matkaan".

Lähde: heikkitarna.fi

Viime viikolla laitoin jo merkille pääskysten (Hirundinidae) (haara- ja räystäspääskyt) kerääntymisestä laumaan langoille. Ja osa on jo lähtenyt muutolle. Ne ovat etuajassa. Liekö lämmin kesä ja hyvä biomassatilanne saanut ne kerryttämään riittävästi rasvaa elimistöönsä rankkaa muuttomatkaa varten? Vai onko tulossa aikainen talvi (tämä on ihan oma tulkintani)?

Kuluneen yön aikana Keski-Suomen ylitti useita ukkosrintamia ja vettä satoi todella rankasti. Joten jos selityksiin on uskominen, niin sateiden osalta se tietäisi huonoa talvea (mitä se sitten tarkoittaakaan?).

Olen aina ollut kiinnostunut ennustamaan talven tuloa ja siksi kiinnitän tällaisiin asioihin huomiota. Vaan eihän vanhoihin ennusmerkkeihin enää voi luottaa, kun ilmastonmuutos ja eilen julkaistu ilmastopaneelin IPCC:n raportin ensimmäinen osa kertovat karua kieltään. Tosiasioilta ei kukaan voi enää ummistaa silmiään.

Hikinen homma

 Eilinen ilmanala toi mieleeni 10 vuoden takaisen sääilmiön, vaikkei ollutkaan helteistä.

Olen aina halunnut lomailua eri aikaan kuin valtaosa suomalaisista, eli karttanut heinäkuuta, sekä Etelä- että Keski-Suomen hiihtolomaviikkoja. Tuona vuonna olin anonut pari päivää vapaaksi heinäkuulta, jotta pääsen suomuuraimia (Rubus chamaemorus) poimimaan.

Ensimmäisenä lomapäivänäni, kun olin suolta poispäin talsimassa vastaani tuli parikin tuttavaa, mitkä ilmoittivat lähistöltä kadonneesta iäkkäästä, muistisairaasta vanhuksesta. Oli kovin helteistä ja kosteaa.

Omatuntoni soimasi minua (olin kuin Jope Ruonansuu, joka ääntään muuttaen empi lomailenko vai etsinkö) ja lähdin etsimään vanhusta. Hän oli edellisiltana lähtenyt kotoaan ja häntä etsittiin jo Vapepan (= Vapaaehtoinen etsijäpalvelu) toimesta. Lämmin ja kostea ilma teki etsinnöistä raskasta, sillä oli pukeuduttava suojaaviin vaatteisiin hyönteisten ja ryteikköjen takia ja kunnollisiin jalkineisiin vaihtelevan maaston vuoksi.

Seuraavana aamuna heräsin karmeaan ääneen, kun joku päräytti moottorisahan käyntiin ja aloitti sahaamisen! Menin katsomaan, sillä ääni kuului ihan läheltä. Paikallisen sähköyhtiön metsurit olivat tonttini rajalla karsimassa linjaa puista. Menin huomauttamaan aikaisesta ajasta, kun nuori mies sanoi, että nyt on jo aika herätä! Ei tiennyt nuori mies, miten oli keski-ikäinen nainen yönsä viettänyt metsiä kiertäen.

Säätila muuttui ukkoskuuroihin. Vettä tuli vähän väliä kastellen kaikki vaatteet. Mökkiä tai saunaa ei voinut helteen takia lämmittää, eivätkä vaatteet tai jalkineet kuivaneet. Uudet kenkänikin homehtuivat ja jouduin tekemään kaikenlaisia temppuja, jotta myöhemmin homeenhajun sai lopulta pois.

Kolmantena päivänä vanhus löytyi elossa. Hän ei ollut lähelläkään minun etsintäalueitani. Helteinen sää muuttui kahteen kovaan ukonilmaan, minkä seurauksena trombi kaatoi puita kylältä.

Vaikka olin pitänyt itseäni hyväkuntoisena, tuo episodi opetti, ettei kuumassa ilmanalassa raskas liikunta ollut minun juttuni. Olin mökin päiväkirjaan kirjoittanut:"Jotenkin veto loppui tästä naisesta!".

Täytyy nostaa hattua vapaaehtoisille etsijöille. 

Elämää mökillä 9

 Kuvassa on mökin sydän, levitettävä ja ylellinen vuodesohva. Sohvalla istuessa näkee järvelle ja harjuun. Nytkin tätä kirjoittaessa sateisella järvellä lipuu yksi kuikka.

Sohvassa on hyvä istua; mietiskellä, kuunnella radiota, lukea ja kirjoittaa tai nukkua. Se toimiikin varavuoteena tarvittaessa.

Sohvan värissä toteutuu mieltymykseni army -vihreään (kts. blogi 6.4.2021).

Uudisrakentamisen ajaksi sohvalle täytyisi löytää mielellään lämmin, mutta vähintään "hiiristä vapaa" varasto. 

Vaikka mökkini on vanha ja repsahtanut niin kuin omistajansakin, ei varsinaiseen asuintilaan pääse hiiriä mistään.

Sohvaa en voi viedä vuokra-asuntooni, koska yhtäältä vuonna 1955 rakennetussa talossa oviaukot ovat liian kapeat ja toisaalta sohva on ihan älyttömän painava. Suomalaista työtä suosivana, sitä en saa osiin muuta kuin sohvatyynyjen ja petauspatjan osalta. 

Sohva siirtynee uudisrakennuksen toiseen makuuhuoneeseen, mikä toimii vierashuoneena. Tai näin olen nyt suunnitellut. Tuvan koko on yli 30 m2, joten lopullinen huonekalujen sijoittuminen määräytyy vasta talon ollessa pystyssä.

Fauna 2

 Työmatkani varrelta, linnuntietä noin 2 kilometrin etäisyydellä mökistä on löytynyt tuore karhun (Ursus arctos) uloste. Tämä suunta on ihan eri kuin 12.6.2021 kirjoittamassani blogissa. 

Viimeisin havainto sopii myös tietoon, että mökin ympäristöön olisi nähty tulevan karhuemo kahden pentunsa kanssa.

Kuvassa on karhukelloja. Näitä suositeltiin käytettävän sen jälkeen, kun karhu tappoi lenkkeilijän Ruokolahdella 1998. Käytin itsekin tuolloin muutaman kerran, mutta koristeeksi ovat sen jälkeen jääneet.

Työmatkallani olen nähnyt useita valkohäntäpeuroja (Odocoileus virginianus). Kerrankin tien ylitti emä kahden vasansa kanssa. Näitä olen nähnyt vain hiekkateillä ajaessani, kun nopeus on alle 50 km/h.

Yhtenä aamuna näin ketun (Vulpes vulpes) loikkimassa pellolla. Se oli kovin leikkisän oloinen ja hyväkuntoinen. Ketun hyvinvoinnin näkee sen hännästä.

Eilen aamulla näin kurkiperheen (Grus grus). Tämä oli jo kolmas kerta tälle kesälle. Poikaset olivat emojensa kokoisia, mutta väritys paljasti ne nuoriksi linnuiksi.

Loman paras hetki

Sain ensi viikon lomaa uudesta työstäni. Tämä perjantai on ollut loman paras hetki, kun takana on lähes viiden kuukauden yhtämittainen uurastus työssä ja siviilissä. Paras hetki sen kannalta, että kaikki loma on vielä edessäpäin.

Eilen lähti mökin purku- ja uudisrakennuksen rakennuslupahakemus rakennusvalvontaan. Olemme alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä noin 6 viikkoa. Syynä oli vesi- ja jätevesiasiat, mutta nehän ratkesivat parhaiten päin minun kannaltani katsoen.

Tässä on julkisivukuva, mikä antaa viitaan päin. Ikkunoista isot ovat makuuhuoneiden ja pikkuinen wc:n. Kuistin koko on 4 m2. Siinä mahtuu juomaan aamu- ja aamupäiväkahvit😎

Vielä on kesää jäljellä

 Kuva on tältä aamulta klo 5:09. Yö oli viileä. Ensi kertaa oli kunnolla jo aamusumuja. En halua olla ilonpilaaja, mutta onhan ilmassa syksyn kirpeyttä.

Pihlaja on maaseudun pyhä puu. Tontiltani joudutaan kaatamaan kaksi isoa pihlajaa uudisrakennuksen tieltä.

Pihlajanmarjoja tulee runsaasti. Pihlajalla on joka toinen vuosi satovuosi, ja joka toinen vuosi välivuosi. Välivuosina puu varastoi energiaa, jotta jaksaa marjoa seuraavana.

Kohta alkaa pihlajanmarjoista talven ennustaminen. Marjasadolla ei ole vaikutusta talveen; siis sanonnan tulkinta ovat vain sattumaa tulevan talven rankkuudesta.

Sanonta siis menee: pihlaja ei kanna kahta kuormaa. Sitä siis tulkitaan yleisesti kansanuskomuksessa siten, että satovuosien jälkeinen talvi on vähäluminen. 

On myös tulkintaa, että niin kauan kun pihlajalla on marjat oksillaan, ei tule lumi maahan. Myös yksi tulkinta on, että talvi voi olla kylmä, vaikka onkin välivuosi ja lunta on vähän. Ja vielä yksi: satovuonna luonto järjestää linnuille paljon syötävää, kun lunta tulee paljon.

Osa tulkinnoista siis kumoaa toisensa. Oli niin tai näin, nautitaan loppukesän hienoista päivistä, sillä sommaren är kort, niin kuin Tomas Ledin laulaa.

Inte ett moln
Så långt ögat kan nå
Inte en droppe regn
På flera dar
Med en glass i min mun
Å i sandaler av plast
Går jag i solen
Och tänker på dig
Ljusblåa dagar
Seglar förbi

Sommaren är kort
De mesta regnar bort
Men nu är den här
Så ta för dig
Solen skiner idag
Hösten kommer snart
De går med vindens fart
Så lyssna på mig
Solen skiner
Kanske bara idag

Vattnet är varmt
Och luften står still
Jag sitter i skuggan
Läser gårdagens blad
Snart är det dags
För ett hopp i de blå
Få bort sanden mellan tårna
Å svalka min kropp

Sommaren är kort
De mesta regnar bort
Men nu är den här
Så ta för dig
Solen skiner idag
Hösten kommer snart
De går med vindens fart
Så lyssna på mig
Solen skiner
Kanske bara idag

Nananana
Nanana
Nanana
Nanana
Nanana

Sommaren är kort
Det mesta regnar bort
Men nu är den här
Solen skiner
Kanske bara idag

Lähde:LyricFind

Lopun alkua 2

 Tämä päivä on ollut pään, tekstiilien ja mökin tuuletusta eilisen "savustusyrityksen" jälkeen. 

Yritimme tänään sytyttää hellaa uudelleen, mutta sama tulos; hormi ei vedä. Mysteeriksi jää, kunnes talon "ruumiinavaus" tehdään purkamisen muodossa. 

Muut hormit toimivat hyvin. Savupiipussa on hattu estämässä lintujen joutumisen hormiin, enkä minkäänlaista räpistelyä ole sieltä kuullut. Nuohouskin suoritettiin viime vuonna. Onneksi mökkiä voi vielä lämmittää takalla.

Eilen, kun mökissä oli "avointen ovien päivä" savun tuulettamiseksi, oletan siitä seuranneen sen, että tänään ikkunalta löytyi erikoisen iso ötökkä. Se oli nimeltään petolyhytsiipi (Creophilus maxillosus) kuuluen lyhytsiipisten heimoon; suuri kovakuoriaisheimo, johon kuuluu yli 900 lajia pelkästään Suomessa. Tämä kyseinen laji saalistaa muita hyönteisiä, tavallisesti mätänevien ainesten tuntumasta.

Lähde: Chinery, M. (2009). Euroopan hyönteisopas. 320 s.

Omanlaistaan huvittuneisuutta aiheuttaa korppien (Corvus corax) ilmestyminen lähistölle. Korpithan ovat eteviä löytämään raatoja luonnosta ja esim. hirvestyksen aikaan löytää kaadetun hirven jäänteet juurikin seuraamalla korppien toimintaa. Korppien parveilu aiheuttaa ajatuksen:"olenko jo tarpeeksi raato, minunko ne odottavat kupsahtavan?"

Näin petolyhytsiipi ja korpit assosioivat enteilemällä loppua!

Kuvassa on ukon kanssa istuttamaani kuusiaitaa 70-luvulta ja mökin takapihaa. Männyssä oleva linnunpesä on tehty tervapääskylle (Apus apus). Sitä ei ole ilmaantunut, mutta ainakin kirjosiepolle (Ficedula hypoleuca) pönttö on kelvannut. Mäntyä vasten olevat lavat odottelevat jo talotehtaan hirsitoimitusta.

Lopun alkua?

Eilen putosi seinäkello seinältä. Tänään hella teki toden teolla tepposet! Se ei suostunut vetämään savukaasuja hormin kautta ulos, vaan tunki lähes kaiken savun sisälle. Palo- ja häkähälyttimet ujelsivat punaisina! 

Onhan hella oireillut aikaisemmin samanlailla, kun edellisestä lämmittämisestä on aikaa, muttei koskaan tällä tavoin. Tätä kirjoittaessa on kulunut kolme tuntia hellan sytyttämisestä, eikä se vieläkään vedä kunnolla. Eikä hellan lämmittämisestä ole kauaakaan, parisen viikkoa. Silloin se toimi moitteetta.

Ilmanpaineella, lämpötilalla ja tuulen voimakkuudella on merkitystä. Tyynellä kelillä ja lämpötilan voimakkaalla vaihtelulla ilmalukon mahdollisuus kasvaa. Nyt tuulee lähes navakasti, +9 astetta ja ilmanpaine on 983 mbar, eli ei mitenkään poikkeuksellista. Ilmalukkoja tulee joskus hormiin, muttei tämä oikein ole sitäkään.

Hellassa palaa nyt tuli, kun ikkunat ovat auki ja kuvan takassa on tuli. Jos laitan yhdenkin ikkunan kiinni, alkaa savustus.

Kirjoitan mökistä kuin se olisi elollinen olento. Onhan se "hengittänyt" meidän kanssamme 50 vuotta. Mökissä on ollut hyvä ventilaatio, ei hajuongelmia eikä hometta. Puutalo hengittää ja siksi nukkuminen maittaa täällä ihan erilailla kun muualla. Toki ympäristö on mäntykangasta. Voisi samaistua paikan suhteen tuberkuloosiparantoloihin, mitkä rakennettiin männiköihin, kuten mm. Kangasalla Pikonlinna (valmistui 1931), Muuramessa Kinkomaa (1930) ja Paimion parantola (1933).

Vaan nyt ei enää ole raikas ilma mökissä, vaan kitkerä, pistävä savun haju. Kaikki tekstiilit haisevat enempi vähempi savuttavalle nuotiolle.

Tulee mieleen, että mökki luovuttaa nyt. Se on kuullut puhuttavan purkamisestaaan ja tavaroita on siirtynyt sen sisuksista muualle. Se on palvellut kauan ja nytkö se ei jaksa enää?

 

Liike on lääke 3

 Olen käynyt soutamassa parin kuukauden ajan. Soutamassa siten, että suorituspäivinä joka toisena olenkin huovannut, eli kulkenut rintamasuunnassa eteenpäin, enkä niin kuin soudussa selkä edellä. Ja joka toisena soutanut. Aluksi huopaaminen oli todella raskasta. 

Vuorottelulla hain agonistien ja antagonistien, eli vastakkaisten lihasryhmien kuormittumista ja samalla myös venymistä. Kun agonisti aktivoituu, antagonisti venyy, eli kun hauis aktivoituu, olkavarren ojentaja venyy jne. 

Kokemuspohjaisesti huomasin kuinka lateraalisen epikondyliitin tendinopatiaoireet (tenniskyynärpää) ovat helpottuneet. Varsinkin huopaaminen vaikuttaa lateraaliseen epikondyliittiin ja soutaminen mediaaliseen (golfkyynärpää). 

Nykytietämyksen mukaan epikondyliittivaivojen harjoittelussa tarvitaan kaikkia lihastyötapoja: isometristä = staattinen, konsentrista = painovoimaa voittava ja eksentristä = painovoimaa jarruttava. Soudussa/huovatessa tulevat nuo edellä mainitut lihastyötavat automaattisesti. Lisäksi kuntoutuksessa on huomattu olevan hyötyä ulkoisesti määräytyvästä tahdista. Se tulee niin ikään automaattisesti. 

Kiinteäpenkkisessä veneessä soutaessa/huovatessa tulee rintarankaan ja hartiarenkaan alueelle paljon liikettä, mikä edesauttaa neuraalikudoksen (hermokudoksen) liikkuvuutta. Soutaessa, selkä edellä edetessä on myös käännettävä päätään nähdäkseen minne menee. Sekin lisää liikkuvuutta muuten niin monotoniseen tapaan istua mm. koneen ääressä ja autossa.

En todellakaan ole noin analyyttinen harjoitellessa, vaan minulle eniten merkitsevät kuitenkin vesillä ollessa veden liplatus venettä vasten, tuulen suhina ja tuiverrus, vesilintujen havannointi, tuoksut, liikunnan tuoma hyvä olo (endorfiinit) ja rauha.

Seikkailijat

 

 Äitini opetti minut menemään metsiin; tiettömille, poluttomille taipaleille. Meillä oli tapana suunnitella mökillä ollessamme seuraavan päivän reissu ja monesti se tapahtui kartan ääressä. Jostain aina löytyi lampi tai järvi, mihin lähdimme tutustumaan. 

Näillä retkillä löytyi monen monta hyvää marja- tai sienipaikkaa. Eräällä retkellä kohteessamme lensi kaksi kalasääskeä (Pandion haliaetus). Menin samana iltana järvelle uudestaan ja löysin niiden pesän! 

Äitini poismenon jälkeen olimme eräällä suolla ystäväni kanssa suomuuraimia keräämässä, tuli samalla suolla käyskentelevä marjastaja kysymään mistä tiesimme kyseisen paikan. Tämän marjapaikan tieto oli kulkenut perimätietona paikallisilla. Äitini oli löytänyt paikan omilla retkillään, opettaen sen minulle. Perimätietona meilläkin, mutta alun perin sattumalta, pienellä onnenkantamoisella. Hyvät marjapaikat ovat varjeltuja salaisuuksia, vieläkin.

Tänä kesänä en ole ehtinyt tehdä seikkailuretkiä ympäristöön, kun viikonloput ovat ainoat vapaat. Koiraystäväni kuntokaan ei ole sallinut rämpimisiä. 

Harjoittelen myös suunnistamista retkilläni ihan vain taidon ylläpitämisen vuoksi. Vaikka minulla onkin hyvä suuntavaisto, pilvisellä kelillä ja oudossa maastossa tulee virheitä.

Ja sekin, jos joutuu tutussakin maastossa ns. metsänpeittoon eli tilaan tai paikkaan, mihin luonnossa liikkuja voi joutua. "Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi."

Lähde:Wikipedia

Minulle on käynyt muutaman kerran näin. Tuntuu kuin aivot olisivat tehneet kuperkeikan kallon sisällä. Metsänpeittoon joutuminen on tuntunut ihan kipuna päässä! Onko se sitten jonkinlaista noloutta siitä, että tutussa paikassa menettää suuntavaisto ja ajantajun?

Pertti Seppälä on suomentanut ja toimittanut kiinalaisia erakkorunoja: Vaeltavat pilvet.

Shiwuun eli Kivimaja (1272-1352) kirjoitti: 

Kun tulin tälle vuorelle,

kaikki huoleni katosivat,

ja kun sydämeni oli rauhoittunut,

annoin kiihkeän maailman mennä menojaan.