Talvi 3

 Kävimme eilen hiihtämässä ystäväni kanssa, kun huomasin eräällä peltoaukealla harakan jonkun saaliin kimpussa. Hiihdimme katsomaan sitä, ja hyvin lumi kantoikin kapeaa suksea. Kohdetta kohden mennessämme näkyi metsän reunassa verinen paikka. Siellä oli eläin tapettu ja syöty. Jalanjälkiä oli niin paljon, ettei niistä saanut selvää.

Ystäväni suksi on raadon mittakaava. Ei siis mikään orava tai metsäjänis. Oletettavasti kauris ja saalistajana ilves (Lynx lynx). Korppi (Corvus corax) tai jokin muu oli vienyt raadon jäänteet pellolle, mistä sen bongasin harakan (Pica pica) kynsistä.

Edellispäivänä samoilla seuduin hiihtäessäni lenteli paikalla korppeja, variksia (Corvus cornix) ja harakoita. Raadonhan ne olivat löytäneet ja kaikille varmasti riitti syötävääkin.

Täällä liikkuu ilveksiä. Olisi mahtavaa tavata sellainen.

Talvi 2

 Hyvä on hiihtäjän hiihdellä...

Lähdin eilen aamulla päivän valjettua hiihtämään 'nitrovitosta'. Edellisenä päivänä satoi räntää koko päivän ja yöllä se tiivistyi ladun pintaan pakkasen vaikutuksesta. Lumi oli hyvin rakeista. Ehdin kiertää ladusta noin puolet, kun vastaan tulivat latua kunnostavat kelkkailijat. Täällä on aina aikaa vaihtaa muutama sananen, toisin kuin kaupungissa. Laduntekijät olivat pahoillaan siitä ettei nyt tule hyvää latua. Ja totta se olikin. Ladun reunat pehmenevät liikaa.

Vaan eipä ollut muita liikkujia ladulla, lukuunottamatta paria oravaa (Sciurus vulgaris, ja kaurista. Kiersin lenkin pariin kertaan. Pitoa ei juuri ollut, mutta luistoa senkin edestä.

Vesipisarat olivat jäätyneet puiden oksille

Tikat (Picidae) pitävät jo mekkalaa metsissä, kun vartioivat reviirejään. Samoin tiaisilla (Paridae) on pesäpöntön katseluvaihe päällä. Talven ote säilyy kuitenkin vielä yöpakkasten muodossa. Kohta on hankiainen...

Turisti 2

 Kävin kuluneella viikolla pikaisesti Tampereella muutamia asioita hoitamassa. En ilmoittanut tulostani kenellekään ystävälleni, koska minulla oli tiukka aikataulu.

Hämeenkatua länteenpäin Stockmannin kohdalla

Tein huomioita ikäänkuin turistina tamperelaisista ja kaupungista. Kuten kuvasta näkyy, oli siellä likaista, loskaista ja ahdasta. Tamperelaiset tai kaupunkilaiset ovat töykeitä, vai olenko jo niin maalaistunut? Ei kiitetä, jos avaa oven. Ollaan kovin kärsimättömiä (no se ei ollut uutta). Ystävällisyys, kun ei maksaisi mitään.

Huomasin myös, ettei kasvomaskeja pidetä enää esim. kauppakeskuksissa tai keskustassa liikkuessa. 

Olin kovin hämmästynyt, miten paljon keskustassa edelleen rakennetaan, vaikka ratikka on jo valmis. Lähes joka korttelissa on jokin rakennusprojekti menossa. Meluisaa, sekavaa.

Yhtenä käynnin kohteena oli Seinäruusu, tapettiliike. Tässä nyt tulee mainostettua, mutta isojen ketjujen tapettivalikoimat ovat ihan surkeita! Sain erittäin hyvää palvelua em. kaupassa. Minulle hyvä palvelu on pitkälti tärkein ostopäätöstä määräävä tekijä.

Alla pari kuvaa ruotsalaisista tapeteista. Jollakin tapaa juurikin ruotsalaisten tapetit (perinnetapetit) kiehtovat minua. En vielä valinnut mitään, vaan hain inspiraatioita. Sitten, kun seinät ovat pystyssä, voi hahmottaa kokonaisuutta paremmin.

Anno: Siri

 Oli suuri helpotus päästä  tänne valkeiden  hankien keskelle. Täällä on puhdas  ilma, vähän  ihmisiä eikä  kiire näy millään tavalla.

Anno: Ellen

🇺🇦🕊🇺🇦🕊🇺🇦🕊

 Olen todella surullinen. Viimeiseen asti toivoin, että Venäjän presidentti Putin tulisi järkiinsä ja lopettaisi Venäjän armeijan toimet Ukrainan rajojen läheisyydessä. Hän todellakin haluaa saada nimensä historiankirjoihin, mutta millä hinnalla ja miten tässä lopulta käy?

Toivon sydämestäni ukrainalaisille voimia taistella itsenäisyytensä puolesta!

Mietteitä ladulta 2

 Lähdin päivänä eräänä auringon jo laskettua hiihtämään 'nitrovitosta'. Auringonlaskun jälkeenhän on noin tunti vielä valoisaa. Otin kyllä otsalampun valmiiksi otsalle, jos sitä tarvittaisiin, mutta pärjäsin ilman. 'Nitrovitonen' on oikeasti yli kahdeksan kilometrin lenkki.

Ladulla ei ollut ristin sieluakaan! Oli vain sinisiä ja vielä sinisempiä hetkiä...

Vuosi täynnä 2

 Tänään tulee vuosi asumisestani maaseudulla. Suuren päätöksen jälkeen en ole katunut hetkeäkään. Ehkä se, että olin 'harjoitellut' maalla asumista aikoinani vuorotteluvapaalla ollessani Kolilla ja vapaillani mökillä, auttoi minua suhteuttamaan tarpeeni suhteessa ympäristöön. Kaipuu omaan rauhaan, luontoon ja ulkoilmaelämään eivät ole kadonneet minnekään. Päinvastoin: nälkä on kasvanut syödessä.

Tietysti kalliin hinnan joudun valinnastani maksamaan ja laittamaan itseni pankin kanssa liekaan. No, sainhan reilun vuoden ajaa elää velatonta elämää. Toivoa sopii, että terveyttä, toimintakykyä ja elämänhalua riittää! Elämänhalu on ollut vähän "kinthaalla" koirani menettämisen vuoksi. Ehkä se on nyt sitä melankoliaa = surua, mihin työkaverini viittasi (kts. blogi 29.4.2021).

Alkukapinointini 'lähikauppojen' surkeasta hedelmä- ja vihannestarjonnasta on muuttunut sopeutumiseksi. Ajan kerran viikossa paremmin varusteltuun kauppaan, vähän pidemmän matkan. Yritin pitkään käydä työpaikkakuntani ruokakaupoissa, mutta palvelualttius oli ihan surkeaa. Miksi siis hakata päätään seinään?

Tarkemmin osaan sanoa 'ihan' maalla asumisesta vuoden kuluttua, kun olen silloin asunut uudessa talossani jo jonkun kuukauden.

Talvi pitää otteessaan

Kukapa olisi uskonut vuosi sitten, että nyt haen kaupunginhallitukselta poikkeamislupaa kaavamääräykseen loma-asunnon muuttamisesta vakituiseksi asunnoksi ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta?

Koskikara

 

Tällä joella on koko talven viihtynyt koskikara (Cinclus cinclus). Se itse asiassa näkyy kuvassakin oikealla (kaartuvan koivun etupuolella jään reunalla).

Olen jo useana vuonna seurannut koskikaraa mökin maisemissa. Tältä joelta on kilometri tulevan taloni pihaan.

"Koskikara on uhanalaisuusluokittelussa määritelty vaarantuneeksi. Se on Suomessa ja Pohjois-Euroopassa pesivä muuttolintu. Suomessa talvehtivat linnut ovat norjalaisia ja koillis-venäläisiä pesimälintuja. Se sukeltaa veden alla siipiensä avulla ja syö ravinnokseen erilaisten hyönteisten toukkia ja mm. pieniä kaloja. (Halkka, A. 2020, Laine, L.J. 2004;225, Luontoportti, Svensson, L. Grant, P. 2001;254)."

Lähde: Lainaan itseäni ympäristötieteen opintojen ympäristöekologia ja luonnonsuojelukurssin esseestä.

Hajamietteitä 8

 

Jos Tampereella saa hiihtää jonossa, näillä kulmilla on hyvä jos näkee samalla ladulla muita hiihtäjiä yhtäaikaa. Kävimme eilen ystäväni kanssa tutustumassa 'nitrovitoseen', eli latuun, mikä kulkee metsissä ja pelloilla. Olipas mukava latu!

Runsas lumipeite painoi tekemäämme puupinoa sen verran vinkkeliin, että korjasimme sitä "pönkällä" (kuvat oikealla).

Eihän niitä hajamietteitä paljoa ole. Ajatukset pyörivät vielä tiiviisti edesmenneessä koirassani Uskossa.

Näin viime yönä ensimmäisen kerran Uskosta sen kuoleman jälkeen unta. Siinä se antoi minulle pusun. Ajattelen sillä olevan nyt kivuton ja hyvä olla.

Viimeisenä iltana, kun Uskon kanssa tulimme iltalenkiltä, aivastin seitsemän kertaa peräkkäin. Ylipäätään aivasteleminen minulle on melko harvinaista. Katsoin netistä, mitä seitsemän aivastusta peräkkäin tarkoittaa, sillä siitähän menee loru:"hyvää, pahaa...". Vastauksena oli kuolemaa. Torjuin asian samantein ajatuksistani, mutta niinhän se toteutui heti seuraavana aamuna!

Lumitöitä 2

 

Olemme tähän mennessä pudottaneet 14 kertaa lumia katteelta. Eilen oli vuorossa rakennuksen reunustojen tyhjentäminen. Perjantain myräkkä puhalsi tontilleni lunta ihan kiitettävästi edellisten lisäksi.

Katsoimme riistakameroiden tallenteita. Yhdessä kuvassa meille tuntematon mies oli pimeän aikaan ajanut auton tontille, jättänyt auton valot päälle ja kulkenut tontilla! Menee röyhkeäksi! Voisi verrata nimeltä mainitsemattoman naapurimaamme 'diplomaattisiin' toimiin.

Tässä blogissa en ole juurikaan ottanut maailman tilaan kantaa, mutta haluan ilmaista sympatiani ukrainalaisille 🇺🇦 🕊 🇺🇦

Kohtaamisia metsässä 10

 Tästä tapahtumasta on ainakin 20 vuotta. Lähdin hiihtolomalle Iso-Syötteelle. Mukanani oli silloiset koirani Nova ja Arttu. Koirien kanssa, kun ei saanut hiihtää valmiita latuja pitkin, menimme moottorikelkkauria. Niitä pitkin pystyi hiihtämään ja koirat juoksemaan. Eräs moottorikelkkaura vei suolle ja siellä makasi lumihangessa useampi kuollut ja jäätynyt rekikoira! Se oli makaaberi näky.

No, voitte varmastikin arvata. Iso-Syötteellä en ole sen koommin käynyt.

Arttu ja Nova

Uutta kohden 16

 Eilen vesiosuuskunta alitti kaivannollaan maantien. Tämän jälkeen alkaa putkiston kaivaminen metsään ja aikanaan saavuttaa tonttinikin.

Valokuvaaja I.P.

Valokuvaaja I.P.

Voitte arvata mitä olen tehnyt joka päivä tällä viikolla töistä päästyäni: lumitöitä! Ylen säätiedotuksen mukaan täällä olisi 71 cm lunta. 

Kate peittyy kohta kokonaan lumivallien sisään. Kuva otettu 17.2.

Uutta kohden 15

 

Eilen oli vesiosuuskunnan urakka lähtenyt käyntiin, kun raaka- ja jätevesiputkia oli levitelty linjan varrelle.

Viime päivien taivaalta tullut märkä lumi on saanut meidätkin lähes päivittäin tyhjentämään katteelta painoa pois.

Hiekkatiet ovat pehmenneet. Tontille vievä tie on monesta eri kohtaan pettämässä. Nyt saisivat pakkaset tulla jo takaisin.

Oireilua 3

 Minulla oli paha olla tänä vuonna ystävänpäivänä. Oli niin kova ikävä koiraani Uskoa. Luulin jo, että olisin päässyt pahimman surun ylitse, mutta vielä mitä! "Koiraton talo on hengetön talo". Onneksi on ympärillä "koiraystäviä", joille voi asiasta puhua. Kiitos J.M.

Eilen menin asiakkaan luokse, joka on kaukana kaikesta. Ajelin kapeaa tietä, kun maasta nousi varis (Corvus cornix), ja sitten harakka (Pica pica). Ajattelin, että lumisessa metsässä pitää olla jotakin mielenkiintoista, että sinne tulee kyseiset linnut. No, selvisi se ainakin osittain.

Metsäjänis oli joutunut saaliiksi ja sillä herkuttelivat edellisten lisäksi kolme korppia (Corvus corax). Se, mikä jäniksen oli tappanut ei selvinnyt, mutta veikkaan vahvasti kanahaukkaa (Accipiter gentilis) tai suurta pöllöä, kuten huuhkajaa (Bubo bubo). Tuore lumisade oli peittänyt jäljet, mutta lumessa näkyi mielestäni laahausjälkiä. Eli saalistaja olisi vienyt saaliinsa kuusten alle syötäväksi. Muita mahdollisia saalistajia ovat kettu (Vulpes vulpes), ilves (Lynx lynx) ja susi (Canis lupus). Niiden vain luulisi vievän saaliin mennessään. Tosin isoilla petolinnuillakin on voimaa lentää saalis kynsissään kauemmaskin.

Vielä pöllöistä sen verran, että myyriä (Cricetidae) näkyy nyt lumen pinnallakin juoksentelemassa päiväsaikaan, eli myyrätilanne on ilmeisen hyvä. Se tietää vilkasta pöllöjen kuuntelukevättä, kunhan säät selkenevät. Ja tietysti myyräkuumeen ilmenemistä!

Uutta kohden 14

 

Kuulin, että alkavalla viikolla vesiosuuskunta aloittaa kaivuutyöt. Sen takia laitoimme eilen ystäväni kanssa lippusiiman. Kuvassa oikealla näkyy lumen alta ruuvipumppaamo, mikä kaivettiin syksyllä maahan. Vesiosuuskunta ei toimittanut kaikkia osia, jotta työ olisi niiltä osin tullut valmiiksi. 

Koirieni muistolehto sijaitsee lippunauhan takana ja polku paljastaa, että Uskon haudalla on käyty päivittäin muistelemassa ja kynttilä sytyttämässä.

Jos vesiosuuskunta olisi tehnyt jo syksyllä tonttini osalta työt valmiiksi, ei olisi huolta. Urakoitsija vaihtuu toiseksi. Uusi ei tiedä koirien muistolehdosta. Siksi laitoimme lippunauhan - rajan, jota ei saa ylittää!

                                       ❤ Hyvää ystävänpäivää ❤

Uutta kohden 13

 

Nyt on toivoa ilmassa, kun vesiosuuskunnan putkityöt ovat alkamassa. Tai eihän se vielä mitään todista, mutta perjantaina oli ainakin pariin kohtaan ilmestyneet putket. 

Vesiosuuskunnan toimitusjohtaja on pihtaillut töiden alkamisessa. On kuulemma vaikeaa kaivaa, kun on talvi, lunta ja kaikkea... 

Kuitenkin tein sopimuksen jo heinäkuun loppupuolella asiasta. Koko loppuvuosi olisi ollut aikaa kaivaa.

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kevättä ilmassa 5

Lumikuorman muovaamat tikkaat

 

Kuluneella viikolla itäisellä taivaalla on näkynyt päivän kajoa jo klo 6:n jälkeen aamuisin. Samoin kirkkaina aamuina on näkynyt Venus planeetta matalalla kaakkoistaivaalla. Eilen kuului asuntooni sisälle, avoimen ikkunan kautta harmaapäätikan (Picus canus) reviirihuutelua.

Päivän pituus on lisääntynyt talvipäivän tasauksesta lähtien Jyväskylän korkeudella reilut 3,5 tuntia. Päivän pitenemisestä ja mukavista luontohavainnoista saa hymyn huulille😊

Lähde:

https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan/2022/helmikuu/planeetat.html

Vuosi täynnä

 Tämä blogi täyttää tänään vuoden🎁🎉🥂🎂

Tämä on 364:s postaus. Tällä blogilla on ollut vuoden aikana 4775 lukukertaa. Katselijat ovat enimmäkseen olleet Suomesta, mutta myös ympäri maapalloa.

Kiitos Teille lukijat, sillä osittain teidän ansiostanne olen jaksanut kirjoittaa! Joillekin tämän blogin lukeminen on osa aamurutiineja, kuten kahvin juonti ja lehden lukeminen. 

Ja, kuten ihmiseloon kuuluu, vuoteen on mahtunut niin iloja kuin surujakin. Jatkossa en lupaa olla yhtä ahkera. En edes tiedä kauanko pidän blogiani. Ehkä niin kauan kuin muutosta riittää ja tarinoita siinä mukana.

Minulle on moni nyt sanonut, että minun tulee olla itseäni kohtaan armollisempi. Armollisuus taitaa antaa odotuttaa itseään, sillä talon rakentaminen alkaa muutaman viikon kuluttua🏡

Uskollista ja rakasta kaveria on ikävä

Irlanninsetteri III

Toivo 2006-2014, valokuvaaja kasvattaja 

  Minulla ei ole valitettavasti muita kuvia Toivosta kuin tämä kasvattajan ottama, koiran ollessa muutaman viikon ikäinen. Tai jossakin muistikortilla kuvia on, tai oli. Yksi kännykkä hajosi, yksi hävisi jne.

Toivo eli kaksi ensimmäistä vuottaan niin täysillä kuin vain voi nuori koira elää. Se oli hirveä rosvo! Ja, kuten kuvasta voi nähdä, se oli taitava "muljauttelemaan silmiään". Rosvoamisen se peri emältään, mikä varasteli työrukkasia ja -hanskoja, kaivoi ja peitteli ne maahan. 

Toivo vei kaiken mitä se vain saattoi suussaan kantaa. Mökillä naapureilta vietiin pyyhkeet, uimapuvut, kengät, hanskat, pesuvadit, vaatteita, osittain avatut mäyräkoirapakkaukset (siis oluet), hiuspidennykset... you name it! Onneksi se ei kaivanut niitä maahan. Eräänkin kerran jouduin viemään läheiselle vuokramökille erilaisia kenkiä, ja ulkomaalaisille mökinvuokraajille selittämään:"It was my dog who nicked these".

3-vuotiaana Toivolla todettiin aorttastenoosi, eli aortan ahtautuma. Se ilmeni siten, ettei Toivo jaksanut leikkiä muiden koirien kanssa rajusti, eli juosta, hyppiä, painia.

7-vuotiaana sillä todettiin dilatoiva kardiomyopatia, eli sydänlihaksen etenevä rappeumasairaus. Sitä hoidettiin kovalla lääkityksellä.

Taloyhtiössämme aloiteltiin tuolloin putkiremonttia, ja olin varannut vuokramökin Kolilta ns. väistötilaksi. Sen piti olla ONCE IN A LIFETIME -juttu. Mennä hiihtämään useaksi kuukaudeksi Toivon kanssa lempimaisemiini Kolille.

No, se oli talvi 2014, kun lunta ei ollut nimeksikään, ei edes Kolilla. Hiihtokilometrejä ei tullut juurikaan. Sitten oli Toivon äkkikuoleman vaara ja hirveä huoli joka ikinen hetki koirasta. Sitten vastoinkäymisiksi tuli vielä putkiremontin aikainen varkaus (kts. blogi 5.12.2021). En voinut lähteä Tampereelle katsomaan mitä kaikkea on varastettu, koska Toivo ei olisi kestänyt matkustamista.

Se oli ihan hirveää aikaa!

Niki oli ainut pieni ilonaihe. Niki oli Kolilla naapurissa asuva norjan harmaa hirvikoira. Se oli silloin 11-vuotias ja varasteli mökkien verannoilta ruokaa. Tutustuimme Nikiin ja se lähti monen monta monituista kertaa meidän kanssamme kävelylenkeille. 

Kerran lähdin yksinäni hiihtämään erästä saarta ympäri, kun Niki lähti minua seuraamaan. Se seurasi ja seurasi. Lopulta sitä ei näkynyt. Ajattelin, että kyllä se perässä osaa tulla. Seuraavana päivänä Nikin isäntä tuli luokseni kyselemään koirastaan. Kerroin edellisen päivän hiihtolenkkikaveristani. Lupasin lähteä Nikiä etsimään ja se löytyikin sen kiertämäni saaren kauimmaisesta kärjestä, eräältä mökiltä. Se oli jäänyt sinne, kun se oli asuttu. Varmaankin oli ruokaa vailla. No, Niki oli kovin onnellinen minut nähtyään ja lähti minua seuraamaan edellisen päivän tapaan, jäätä pitkin kotiin.

Tulimme aikanaan Toivon kanssa Kolilta mökille. Sanoin sille, ettei sinun tarvitse enää jaksaa. Kaksi päivää myöhemmin sen munuaisten toiminta heikkeni ja annoin sille armahduksen eläinlääkärin toimesta.

On joitakin iskuja elämässä, joista ihminen ei toivu. Minulle se oli vuosi 2014. Siihen vuoteen liittyy liian paljon menetyksiä, surua ja sairautta.

Paikallista 6

Itselleni outoja "uudissanoja", paikallismurretta tulee enää harvemmin vastaan.

Ravakka on sama kuin rivakka, eli nopea.

Orkonen tarkoittaa ihosta halkeilevaa kohtaa tai palkeenkieltä, lattiassa naarmua, halkeamaa jne.

Hatteellaan tarkoittaa näin korona-aikana levittäytymistä eli turvavälien ylläpitoa.

Iilinki tarkoittaa innokasta. Hän oli iilingissään.

Kosahtaa tarkoittaa epäonnistumista, kaatumista. Se juttu kosahti siihen. 

8.2 vietiin lavoja tontille ennakoiden hirsitoimitusta

'Tanssii hirvien kanssa'

Hirvien jäljet

 Metsäsuksillä pääsee kokemaan hienoja elämyksiä talviseen metsään. Yllättävää tämän talven metsäsuksihiihdossa on ollut runsas määrä hirvien (Alces alces) jälkiä syvässä lumessa.  

Niillä on ravinto tiukassa Suomen talvessa. 

Kun lähdin kiipeämään (alla olevassa kuvassa) vuoren laelle, näin jo alarinteeseen, että hirvet olivat ruokailleet maaston nuoressa taimikossa. Lumihankeen oli jäänyt paljon polkuja. Noustessani vuorta ylöspäin odotin jopa näkeväni hirviä, niin tuoreita jäljet olivat. Siitä olisi tullut 'Pas de deux'💃 

Kyllähän ne olivat kuulleet tuloni, sen verran rankkaa ja teknisesti haastavaa kapuaminen oli, ja ottaneet jalat alleen. Vaan, oli se vaivan väärtti (kts. myös kuvat 6.-7.2.2022).

Oireilua 2

 Kirjoitin blogissani 23.11.2021 siitä, miten olin ottanut niskalenkin kroonisesta urticariasta eli nokkosrokosta. Nyt on myönnettävä, että jouduin viime viikolla aloittamaan kutinaan taas maksimaalisen lääkityksen. 

Toinen selkeä oireilu on edelleen nukkumattomuus, vaikka yritän fyysisestikin itseltäni 'nirrin ottaa'. Viime viikolla harrastin useana päivänä umpihankihiihtoa, ja sehän on ollut helppoa lumimäärä huomioonottaen. Yhtäältä rämpiminen rikkoo sen ikävän 'ajatus-loopin' mitä jauhan ihan taukoamatta päässäni ja toisaalta saan hienoja luontoelämyksiä.

Oireilen voimakkaasti edelleen koirani Uskon kuolemaa. Sitä voi olla vaikea sellaisen ihmisen käsittää, jolla ei ole ollut lemmikkiä, tai suhde siihen ei ole ollut kovin kiinteä.

Uutta kohden 13

Umpihankihiihtoa 2.2

 Viikolla soitti talotoimittajan edustaja, asennusporukan pomo. Hän halusi nähdä talon perustukset, tien tontille (onko aurattu?) jne. Samana päivänä hän kävi paikan päällä, otti valokuvia asentajille ja kaikki on siltä osin kunnossa. Nyt tiedämme minne kohtaa tontille asetetaan hirret, minne muu 'tilpehööri' ja minne nosturi ajetaan. Aikaahan tässä on vielä varsinaiseen h-hetkeen.

Eilen olimme taas pudottamassa lumia väliaikaisen katteen päältä (7. kerta). Homma alkaa käydä kuin ammattilaisilta. Eikä yläraajatkaan rasitu enää niin kuin aluksi. 

Ystäväni kävi myöhemmin vielä lingoamassa tien ja tontin. Lunta on täällä virallisen tilaston mukaan 40-60 cm.

Lähde:

https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/90/luPY2/vesitilanne.html

Ei läheskään kaikkea isästäni 4

 

 Kuva vuodelta 1950. Valokuvaaja tuntematon.

Yllä olevasta kuvasta isäni 'läpitunkeva katse' - silmät - kiinnittävät huomion.

Ilmeisesti perin ne jollakin tapaa, sillä olen saanut kuulla monen monituista kertaa silmistäni.

Ala- ja yläkouluaikoina harrastin "punaista ristiä", eli opettelimme erilaisia ensiaputaitoja, ilmoituksen tekemistä hätäkeskukseen, liikenteen ohjausta jne. 

SPR:n kesäleirejä järjestettiin Ruoveden Ruhalassa. Leiri oli odotettu ja yksi kesän kohokohdista. Viikon mittaisen leirin yhtenä illanvietoista oli läheisten kutsuminen leirinuotiolle. Äidilläni kun ei ollut autoa,  äidin työkaveri tuli kerran sen sijaan illanviettoon. Olin tuolloin teini-ikäinen. 

Työkaveri oli kysynyt yhdeltä miesohjaajalta (arviolta reilu 20-vuotias), mistä minut tunnistaa. Ohjaaja oli sanonut, että hyvin erikoisista silmistä. Tarina ei kerro tunnistiko työkaveri minut silmistäni, mutta hän kertoi tämän tarinan äidilleni ja siten kuulin sen.

_____________________________________________

Isäni taisi olla varsinainen naistenmies. Mielestäni siinä ei ole mitään kerskumista, mutta ehkä miesten maailmassa se on edelleenkin tavoiteltava asema. Olihan hän nuorena hyväkuntoinen, kuuluisa, supliikki, tarkka ulkonäöstään ja maailmaa nähnyt. Jotain sellaista, mikä oli monen silloisen nuoren miehen tavoittamattomissa.

Se, miksei vanhemmistani tullut avioparia, ei ole tiedossani. Ilmeisesti äitini oli vain yksi isäni valloituksista.

Kohtaamisia metsässä 9

 

Eilisistä pöllöistä tuli mieleeni yksi elämäni hienoimmista keväistä luontokokemuksien parissa. 

Se tapahtui keväällä 2003, kun asuin kaupungin laitamilla ja tutustuin silloisen koirani Novan kanssa ympäröiviin metsiin. Löysin ensinnäkin liito-oravan (Pteromys volans) reviirin, josta ei ollut aikaisempaa tietoa. Jo siis sekin oli ilahduttava kokemus löytää liiturin papanoita lumelta haapojen tyven ympäriltä.

Kyseisellä alueella liikkuessamme (myöhään keväällä) 4.4 => 2.5 alkoi huuhkajapari (Bubo bubo) pitää keväistä soidintaan. Alue, mistä huuhkajien äänet kuuluivat oli eräänlainen sola. Vastapäisellä kukkulalla oli niille sopivia kalliojyrkänteen hyllyjä, missä pesiä. Iltapäivisin jo (klo 15:35 =>), siis auringon ollessa reippaasti vielä horisontin yläpuolella, sekä naaras että koiras "keskustelivat" vilkkaasti. Muistan vieläkin sen atmosfäärin. Aurinko paistoi lämpimästi, talven lumet saivat kyytiä ja tienoon täytti jollakin tapaa salamyhkäinen huuhkajien keskustelu.

Kävimme niitä pimeälläkin kuuntelemassa, mutta iltapäivisin molemmat osapuolet tuntuivat olevan aktiivisempia. Hämärän aikaan toivoin näkeväni liiturinkin, mutta se jäi haaveeksi.

Ylläolevat tarkat päivämäärät ja kellonajat löytyivät muistikirjastani. Olen pitänyt linnuista ja luontohavainnoista kirjanpitoa ainakin vuodesta 1996 lähtien.

Pöllöretki

 

Sotkan pönttö

Tähän aikaan vuodesta alkavat Suomen pöllöt pitää soitimiaan. Pöllöretkelle kannattaa lähteä tyynenä ja sateettomana iltana ja yönä. Olen antanut itseni ymmärtää, että myyrätilanne olisi tänä talvena hyvä ajatellen pöllöjen pesintää.

Eilen tein toisen tämän kevään pöllöretken. Ensimmäisellä kerralla en kuullut kuin liikenteen ääniä. Eilen hiutaloi kevysti lunta, vaikka tähtitaivaskin näkyi. Menin yksin metsään, missä olin käynyt kerran aikaisemmin. Vaan ei kuulunut pöllöjä. Sen sijaan kuului yksittäisiä, etäisinä autojen ääniä ja koiran haukkua. Retki ei kuitenkaan ollut huono. Yksin pimeässä metsässä oli omalla tavallaan voimaannuttava. Kyllä minä tästä nousen! Tai kuten ystäväni J.M. sanoo:" Kyllä me tästä (nimeni) vielä nousemme".

Lintuaiheeseen liittyen vastaus 25.1.2022 esittämääni siipiveikko-kysymykseen on: tilhi (Bombycilla garrulus) Sain yhden vastauksen toisen foorumin kautta. Siinä veikattiin etelänpuukiipijää. Sitä ei ole Suomessa tavattu.

Lähteet:

https://www.luke.fi/uutinen/myyrakannat-alhaiset-suurimmassa-osassa-suomea/

https://suomenluonto.fi/koulut/pollojen-yo/

Oireilua

Koli 3/2017. Valokuvaaja J.P.

 Lainaan ja vertaan psykologi ja psykoterapeutti Elina Kléniä siitä, että minun on erittäin vaikeaa käsitellä keskeneräisyyttä, sillä ihmisen aivot kaipaavat päätepisteitä. "Ihmismieli ei ole hyvä sietämään avoimia loppuja, se haluaa tietää koko tarinan".

Ilossa ja surussa en saa nukutuksi. Ja vaikka tiedän tässä surussani päätepisteen, on liikaa avoimia kysymyksiä, tunteita raakapinnalla ja ikävää. Jos hetken helpottaa, taas toisessa hetkessä tuska vyöryy ylitse.

Minun täytyisi antaa nyt aikaa itselle. Olen siinä huono, niin kuin monessa muussakin asiassa. 

Rakkaus koiriin. Saamani pyyteetön, vilpitön rakkaus jokaiselta koiraltani on ollut parasta mitä olen saanut. Hännänheilutus, tassunnosto, sirrilleen menevät silmät koiran nauraessa. Se ilo joka kerta, kun kohtaamme vaikka vasta erosimme.

Kuinka monta koiran menetystä ihminen kestää?

Lähde: 

Malinen, J. (2022). Kuin savuna ilmaan. Helsingin Sanomat. 1.2.2022.

 

Koira 16

 Haluan kirjoittaa tämän tarinan auki, vaikka sydän vuotaa verta.

Uskon kohtaloksi muodostui sarkooma, mikä on yleisnimitys tukikudossyövälle. Tukikudoksia ovat mm. luut, rusto, sidekudos, rasvakudos, verisuonet ja lihaskudos. Sarkooma on tukikudoksesta peräisin olevien kudosten pahanlaatuinen kasvain.

Suurikokoisilla koirilla (mm. gordoninsetteri, kultainen noutaja, irlanninsusikoira, bretoni ja dobermanni) pehmytkudossarkooma (soft tissue sarcomas, STS) on melko yleinen kasvain ja sitä esiintyy useimmiten raajoissa, vartalolla ja pään alueella.

Pehmytkudossarkooma kasvaa yleensä hitaasti, mutta raajojen luissa se voi edetä nopeasti. Pehmytkudossarkoomalle altistavia tekijöitä ovat säteily, vammat, krooninen tulehdus, vieras esineet (osteosynteesimateriaalit) ja rokotusten pistoskohdat.

Pehmytkudossarkoomat esiintyvät yleisemmin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla roduilla (alttius kasvaa kuuden ikävuoden jälkeen).

Pehmytkudossarkooma oireilee yleensä haavaumana tai hiertymänä, mikä myöhemmin tulehtuu. Se voi turvota ja kipuilla etenkin raajoissa. Yleensä koira muuttuu epäsosiaaliseksi, ei siedä kosketusta ja kadottaa ruokahalunsa. Raajassa se vaikeuttaa kävelyä, seisomaannousua ja laskeutumista makuulle. Luussa se voi aiheuttaa murtuman ilman traumaa.

Pehmytkudossarkooma metastoituu yleensä lähempiin imusolmukkeisiin ja keuhkoihin.

Lähteet:

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/sarkoomat/

Nuorti, H. (2020). Pehmytkudossarkoomat koirilla. Kirjallisuuskatsaus. Pro gradu. Helsingin yliopisto.

https://vcahospitals.com/know-your-pet/fibrosarcoma-and-spindle-cell-tumors-in-dogs

Kun Uskon jalka operoitiin viidennen kerran 16.12.2021 (ruuvinpoisto), siitä alkoivat ongelmat. Jalka turposi ja eritti runsaasti kudosnestettä. Siihen aloitettiin clindamycin, eli luumätää häätävä antibioottihoito. Hoitava eläinlääkäri epäili runsaan arpikudoksen heikentävän imunestekiertoa ja suositteli hierontaa, kylmähoitoa ja ns. hevosten kylmäyslaitetta eli värisevää mansettia. 

Kun haava alkoi parantua, aloitin ns. lymfahieronnan ja kylmähoidon. Uskon jalka ei juurikaan pienentynyt näillä hoidoilla. Hieroin sitä muutamana iltana. Jalan etuosassa ilmeni ihon alla ritinää, samanlaista kuin ihmisellä jolla on ilmarinta ja ilmaa ihon alla.

Viikko ennen sen kuolemaa, se käveli kovapintaisesta lumessa ja sen jalkaan tuli ikään kuin asfaltti-ihottumaa, mitä se pääsi nuolemaan yhden tunnin ajan valvomatta.

Ajattelin, että jalkaan tuli ihoinfektio antibioottihoidosta huolimatta. Ihorikko ei parantunut, se lisääntyi. Ja turvotus samassa suhteessa. En koskaan kokeillut ns. hevosten kylmäyslaitetta, vaikka sellainenkin hankittiin.

Olin koko ajan yhteydessä eläinlääkäriin. 

Loppu on historiaa...

4.1.2022: oikea jalka on n. 10 cm vasenta paksumpi

23.1.2022

Epäselväksi jää aiheuttiko pehmytkudossarkooma Uskon jalassa ruuvin löystymisen, mutta siitä olen varma, että kaikkien olettamuksena ollut ruuvin ärsytys olikin jo tautia. Usko altistui elämässään juurikin oikean etujalan suhteen vammalle, säteilylle, osteosynteesimateriaaleille ja krooniselle tulehdukselle.

Se, etten tajunnut koiralla olevan syöpää, kalvaa minua. Minulla ei ollut aavistustakaan, että pehmytkudossarkooma voi kehittyä edellä mainituilla tavoilla. Uskon etujalan jäykistyksen yhteydessä riskeinä mainittiin vain infektio, luutumattomuus ja muiden nivelten nivelrikko. 

Jatkossa en enää palaa aiheeseen.