🧭 koilliseen

Kosken ylittävän sillan alapuolista elämää

 Tämä blogini täyttää tänään 2 vuotta. Tämä on myös viimeinen postaukseni Kompassi koilliseen blogissani; postauksia tuli 730 kpl, keskimäärin yksi päivää kohden.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogiani, elämäni oli kauheassa myllerryksessä enkä oikein tiennyt miten tässä lopulta käy. Nyt voin todeta, että hyvin kävi. Toki vaikeitakin hetkiä on ollut ihan kiitettävästi.

Olen oppinut paljon tätä blogiani kirjoittaessa, ja olen yrittänyt pysyä asiatekstissä hakemalla mahdollisimman oikeaa tietoa vrt. disinformaatio.

Olen saanut tehtyä elämästäni oman näköiseni ja saanut ne unelmat toteutettua, joita itselleni asetin. Äitini kuolinvuoteella lupasin hänelle tulla onnelliseksi. Ehkei onnellinen, mutta tyytyväinen voin sanoa nyt olevani.

Suomalaisten sanotaan olevan maailman onnellisinta kansaa. Suomi oli jo viidettä kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa vuonna 2022. (Lähde: yle.fi)

Isovanhempani seisoivat tukevasti maanpinnalla, sillä Karjalan evakkoina olivat menettäneet aikoinaan kaiken. Mummoni sanoi "ken kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa". Sananlasku on jäänyt mieleeni ja kuvastaa sitä kunnianhimon puutetta mikä leimaa minun elämääni. Seurustelin ylioppilasvuotenani pojan kanssa, jonka vanhemmat kuuluivat tamperelaiseen eliittiin. Mummoni halusi sanonnallaan varmastikin valmistaa minua yhteiskuntaluokkaisuuteen. Minähän olin yksinhuoltajaäitini kasvattama ja tulin vähävaraisesta kodista.

Olen isovanhemmilleni ikuisesti kiitollinen huolenpidosta ja rakkaudesta. Olin ennen kouluikää heidän luonaan jopa seitsemän kuukautta vuodesta. Varmastikin se rakkaus tänne Keski-Suomeen on kantanut isovanhemmilta näihin päiviin saakka, kun tänne olen loppuelämäni tehnyt.

Enkä tehnyt luokkahyppyä. En koulutuksen tai avioliiton kautta. 

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Tätä blogia on silmäilty yli 17 440 kertaa.

Lukijoita on Suomen lisäksi ollut Yhdysvalloista, Portugalista, Englannista, Ranskasta, Virosta, Liettuasta, Venäjältä, Ukrainasta, Kanadasta, Espanjasta, Alankomaista, Indonesiasta, Japanista, Saksasta, Kiinasta, Iranista, Turkista, Puolasta, Brasiliasta, Singaporesta, Intiasta, Ruotsista, Romaniasta ja maasta/maista nimeltä Muu 🌍

Olen saanut positiivisia ja hieman kriittisiäkin kannanottoja postauksiini ja kirjoitustyyliini liittyen. Kaikki kirjoitetut "loukkaavuudet" ovat yksinomaan minun 'kynästäni', ja pyydän anteeksi jos olen joitakin lukijoitani loukannut. Olen kulmikas eikä elämän virta ole pyöristänyt niitä.

Kiitos yhteydenotoista ja kommenteista🤗

Se, että olen jaksanut kirjoittaa lähes joka päivä tätä blogiani kertoo siitä, että kirjoittaminen on muodostunut minulle tärkeäksi tavaksi rentoutua pääsemällä sukeltamaan johonkin omaan sisäiseen maailmaani.

Sen takia jatkankin uuden blogini parissa, ehkä hieman eri julkaisurytmillä ja nimellä. Käy kurkkaamassa Kohtalaisia kuvakulmia. 

kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com

Kova luoteistuuli 2

 Tänään todistin aamulenkilläni luonnonilmiötä. Oli ihan tyyntä, kun lähdimme koirani kanssa lenkille. Satoi lunta melko tiiviisti. Luonto oli kaunis, sillä lumi jäi puihin kuorruttaen ne valkoiseen vaippaansa.

Lenkin puolivälissä nousi kova tuuli kuin sormien napsauksesta. Metsässä liikkuessa sai varoa tuulen puista pudottamia lumia.

Nyt tuulee kovaa luoteesta, sieltä kylmän suunnalta. Lumet ovat saaneet kyytiä ja aamuinen luminen maisema on tipotiessään.

Koirakin ihmettelee puista putoavaa lunta 10.2.2023

Polttopuita 17

 

 Ystävälläni on taas polttopuusavotta sellaisessa asennossa, että meikäläinenkin pystyy kantamaan kortensa kekoon. Lähinnä siis puiden pinoamisen muodossa.

Tämän päivän urakka vaan "pissi vähän kintuille', kun lähdin ensiksi juoksuttamaan koiraani läheiseen metsään. Tällä koiralla on selvästi huonompi vainu verrattuna Uskoon. Uskoa et päässyt piiloon, sillä se oli ihan pistämätön hajuaistinsa puolesta.

No niin, koirani siis eksyi minusta. Ja vaikka huutelin, viheltelin ja odotin sitä, ei vaan 'herraa' näkynyt. Palasin takaisin ystäväni luokse ajatellen, että koira olisi mennyt hänen luokseen, muttei. Niinpä me lähdimme yhdessä etsimään sitä. 

Kohta alkoikin kuulua haukkua ja ulvontaa. Koirani on niinkin fiksu, että todettuaan eksyneensä ihmisestä, se alkaa "itkeä" kovaäänisesti.

Ja lopulta löysimme toinen toisemme. Mutta aikaa tuhraantui liikaa ajatellen puu-urakkaa.

"Pikkasen parempi pannukakku" sisältää tällä kertaa mm. maitoa, piimää, banaania, cashew-pähkinää, kardemummaa, kanelia, puolukoita ja raparperihilloa

Toipilas 18

 

Koskenniskalla

 Tänään sain lisätietoa ENMG:stä (hermorata- ja lihassähkötutkimus), missä olin viikko sitten. Minulla on oikean polven alapuolelta vaurioituneet yhteinen pohjehermo (nervus peroneus communis, eli nervus fibularis communis) ja säärihermo (nervus tibialis). Tilani on subakuutti. Vauriot tulivat kiristävän kipsisaappaan seurauksena (kts. postaus 14.9.2022).

Pohjehermo kulkee polven ulkosivulla ja pohjeluun pään kohdalla se haarautuu pinnalliseksi (nervus peroneus superficialis) ja syväksi (nervus peroneus profundus) hermoksi. Sijaintinsa vuoksi hermo on altis ulkoisille vammoille ja puristukselle. 

Pinnallinen pohjehermo hermottaa mm. jalkaterän ja nilkan etuosaa.

Säärihermo hermottaa mm. jalkapohjaa ja monia lihaksia, kuten kolmipäistä pohjelihasta (musculus triceps surae), minkä tehtävänä on ojentaa nilkkaa esim. varpaillenoustessa.

Moninaiset oireeni noudattelevat tutkimustulosta.

Hermo voi korjata itse itseään kaksi vuotta. Minulla on mennyt nyt vajaa viisi kuukautta. Toivoa siis vielä on⚓

Lähde: Feneis, H. (1985). Pocket Atlas of Human Anatomy. 

Talon rakentaminen 🏡🏗 29

 Pankkini lähestyi minua viime viikolla pyytäen taloni valmiusastetodistusta ja lopputarkastusraporttia. Etten vaan ole hassannut lainarahojani johonkin muuhun! 

Laitoin viestiä vastaavalle työnjohtajalle eli valvojalle, joka on aikaisemminkin kirjoittanut em. todistuksia mm. verottajalle.

Hän laittoi valmiusastetodistuksen, mutta valmiusaste onkin 98% johtuen tekemättömästä lopputarkastuksessa. Olimme ystäväni kanssa ihan "äimän käkenä", että mistä nyt on kyse. Viime kesänä saimme käyttöönottotarkastuksen jälkeen muuttaa taloon asumaan.

Soitin valvojalle saaden valaistusta asiaan. Talo pitää vielä maalata, jotta lopputarkastus voidaan pitää. Lopputarkastus sisältyy rakennusluvan hintaan ja se on tehtävä rakennusluvan voimassaoloaikana. Rakennuslupa on viisi vuotta, joten minulla on vielä aikaa maalata taloa reilu kolme vuotta.

Nyt kyselemme tarjouksia talon maalauksesta ensi kesälle. Voihan se olla, että maalaamme taloa itsekin. Aika näyttää onko 'toinen jalka jo haudassa'.

Talvi 12

 Tänään kuulin ensi kertaa tälle talvelle hömötiaisen (Poecile montanus) reviirilaulua! Ystäväni näki myös tänään lapsuudenkotinsa rannassa olevissa tervalepissä kolme harmaapäätikkaa (Picus canus). Ne olivat viettäneet aikaansa puissa pitkään ikään kuin arvioiden olisiko niistä pesäpuiksi. 

Päivä on pidentynyt talvipäivän seisauksesta 3,5 tuntia Oulun horisontin mukaan. Ja päivittäin päivä pitenee 14 minuutilla tällä hetkellä. Sen kyllä huomaa🤩

Järven jäällä on niin paljon lunta ettei potkukelkkailu onnistu muuten kuin kävelemällä jalasten välissä. No, onhan sekin voimaharjoittelua kun ulkoiluttaa potkukelkkaa.

Näinä kirkkaiden päivien illoissa näkyy taivaalla auringonlaskun jälkeen upeita värejä. Tai ainakin täällä maalla ne erottuvat hyvin kun ei ole muita valonlähteitä.

Postia potkukelkkailijalle 2

 Kirjoitin eilen kuinka kadotin kirjekuoren iltapäivälenkilläni koiran kanssa. Tänään lähdimme taas kerran kulkemaan eilisiä jälkiämme ja koirani löysi kirjekuoren melko läheltä paikkaa, missä eilen huomasin sen kadonneen. Pienellä vaihtokaupalla sain kirjeen koiralta haltuuni.

Kuva tämän aamun lenkiltä, -13°C

Koira 46

Kuva tältä aamulta

 Kävin koirani kanssa viime tiistaina eläinlääkärissä syystä että epäilin sen mahalaukussa olevan vierasesineitä. Se kun on pennusta saakka syönyt ja niellyt ihan kaikkea, mikä on ravinnoksi kelpaamatonta (kts. postaus 29.10.2022). Edelleen minulta on  hävöksissä yksi sukka ja kahdelta isolta pehmonallelta on syöty häntä.

Epäilyni vierasesineistä tuli sen vuoksi, että se oksensi taannoin lähes sulamatonta ruokaa, vaikka ruokailusta oli monta tuntia. 

Eläinlääkäri ensin palpoi koirani suolistoa ja mahalaukkua. Mahalaukun kosketteluun koira reagoi. Sitten eläinlääkäri ultrasi koirani mahalaukun ja suoliston. Siellä ei näkynyt mitään ylimääräistä. Aloitin koiralleni mahansuojalääkkeen gastriittiepäilyn (mahakatarri = mahan limakalvon tulehdustila) takia. Sitä lääkettä ei voinut käyttää kuin pari päivää koirallani alkaneen ripuloinnin vuoksi.

Eilen sille ei annettu kuin piimää ruoaksi. Viime yö olikin rauhallinen ripulin osalta, MUTTA koirani alkoi oksennella. Aamuyöstä se sitten oksensi sen hävinneen sukkani, mikä on ollut noin neljä kuukautta kadoksissa sen sisuksissa! Pystyn sukan häviämisen määrittämään oikean jalkani leikkauksen ajankohtaan.

Ultraäänessä ei siis näkynyt sukkaa, eikä muitakaan "häntiä". Nyt sitten odotan taas muutaman viikon tai kuukauden häntiä tulevaksi🤢

Postia potkukelkkailijalle

 Lähdin tänään töiden jälkeen koirani kanssa potkukelkkailemaan metsätaipaleelle ja suunnitelmana oli hakea samalla päivän posti postilaatikosta.

Se olikin mahtavaa lasketella potkukelkalla harjun rinteitä alas! Kaikki meni hienosti, hain postin (kirjekuori), jonka laitoin taskuuni. Jatkoin lenkkiä ja asetin itselleni haasteen mennä vielä uudestaan harjulenkille, vähän eri kautta. 

Olin jo palaamassa kotiin, kun huomasin kirjekuoren pudonneen taskustani. Olin sen olemassa oloa vähän väliä tarkistanut taskustani, mutten enää muistanut tarkoin missä sen viimeisen kerran olin nähnyt. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä omia jälkiään kulkemaan vastakkaiseen suuntaan. Siinä vaiheessa oli jo melko pimeää. Onneksi olin varustautunut otsalampulla ja lähdin hakemaan "neulaa heinäsuovasta". Sillä kirjekuori oli valkoinen ja uutta lunta on satanut viime päivät. 

Lenkistä tuli melkein kaksinkertainen, muttei kirjettä löytynyt. Jossain tuolla se nyt lojuu, sillä muitakaan kulkijoita ei ole ollut.

Huomenna ainakin lenkin suunta on selvillä. Josko se sitten löytyisi?

Toipilas 17

 

 Kuvassa kokeilen hoitaa oikean alaraajani kipua vastakkaisen raajan (kontralateraalinen) kautta TENS:llä (Transcutaneous Electrical Nervous Stimulation). 

Kun on kyse hermovauriosta, voi kipua yrittää hoitaa terveen raajan puolelta. Ideana on se, että tuntopuutosten, puutuneisuuden, iho-ongelmien ja haavojen vuoksi voi kipua hoitaa terveen ja normaalisti tuntevan ihon kautta. Esim. tuntopuutoksen takia voisi pahimmassa tapauksessa tulla palovamma elektrodin alle, kun virran voimakkuutta nostaa liikaa. Tai kun rikkoutuneelle iholle ei voida elektrodeja asettaa.

Myös amputaation aavekipuja voi hoitaa toisen raajan kautta.

Kaikkea on kokeiltava. Ja tämä hoitomuoto on ei kemiallinen eli ei rasita elimistöä samalla lailla kuin lääkkeet.

Koira 45

 

Good morning!

 Koirani rakastaa kaivaa harmaasta puulaatikosta erityisesti poltettavaa paperia, pahvia, mutta myös koivuklapeja. Tässä kuva viikon takaa.

Eilen koirani ja ystäväni olivat hiihtolenkillä järven jäällä. Koira oli innoissaan metsäkanalinnuista ja putosi siinä touhutessaan heikkoihin jäihin joen luusuassa. Koira jäi etutassut jään reunalla odottamaan pelastajaa yrittämättä edes nousta itse ylös sieltä. Eihän siinä muu auttanut kuin ystäväni riisui sukset jalastaan ja nosti koiran jäistä. Siinä samalla ystävänikin mulasi heikkoihin jäihin.

Pelastamisen jälkeen koirani lähti uudestaan lintujahtiin. Ei kylmä kylpy tuntunut missään!

Toipilas 16

 

3.1.2023

Kävin tänään ENMG-tutkimuksessa (Elektroneuromyografia) eli hermorata- ja lihassähkötutkimuksessa oikean alaraajan osalta. Tutkimuksessa selvitetään ääreishermoston ja lihasten vaurioita ja toimintahäiriöitä, esim. hermopinteitä, hermojuuren vaurioita, polyneuropatiaa sekä lihassairauksia.

Tutkimus on kaksiosainen. Ensin mitataan ääreishermon johtokykyä ihon pinnalle kiinnitettävillä tarraelektrodeilla ja toiseksi lihasten toimintaa mitataan lihakseen pistettävällä neulaelektrodilla. Lihaksen sähköistä toimintaa mitataan sekä levossa että lihassupistuksen aikana.

Neurofysiologi tutki vertailun vuoksi myös vasenta alaraajaa ja ulotti tutkimuksen selkäänkin poissulkien selkäsairaudesta tulevat muutokset.

Lyhykäisyydessään minulla on kahden hermon vaurio oikeassa jalassa, muttei se ole selästä johtuvaa. Toisin sanoen 13.9.2022 tehdyn jalkateräni leikkauksen joko esipuudutuksen tai puristavan kipsin seurauksena tulleet vauriot. Tarkemman selvityksen saan ehkä viikon kuluttua.

Olen osittain huojentunut tiedosta siksi, ettei oireilu ollut minun kuvitteluani tai luulosairautta. Tietysti tämä löydös tulee vaikuttamaan koko loppuelämääni; suhtautumiseeni toiminnanvajauteen aktiivisena liikunnanharrastajana, ammatin harjoittamiseen yms.

Lähde: Sairaala Novan potilasohje

Kuunteluvinkki 5

 Areenasta löytyy mielenkiintoinen äänikirja. Se on Virginia Woolfin klassikko vuodelta 1928 Orlando. Eero Ojalan lukemana tarina sopii vaikkapa iltasatuna tai työmatkaliikenteeseen.

Adeline Virginia Woolf (1882-1941) oli englantilainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja feministi. Hän oli keskeinen jäsen Lontoossa vaikuttaneessa Bloomsburyn ryhmässä, johon kuului useita kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Bloomsburyn ryhmään kuuluessaan Woolf osallistui muun muassa vuonna 1910 järjestettyyn Dreadnought-huijauksena tunnettuun jäynään.

Woolfin esikoisteos Menomatka ilmestyi 1915. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Mrs. Dalloway (1925), Majakka (1927), Orlando (1928), Oma huone (1929) ja Aallot (1931).

Woolf oli James Joycen ohella merkittävimpiä modernin kirjallisuuden ja erityisesti niin sanotun tajunnanvirtatekniikan uranuurtajia Euroopassa. Woolf oli myös tuottelias journalisti ja toimi kustantajana miehensä Leonard Woolfin kanssa pariskunnan perustamassa Hogarth Pressissä.

Lähde:Wikipedia

31.1.2023

Kuunteluvinkki 4

 

 Suosittelen klassisen musiikin ja lintujen ystäville Riston Valinnan lintuiltaa. Sen ensilähetys oli radio Ylen 1:llä 28.1.2023. Ohjelman juontajat ovat Risto Nordell ja Minna Pyykkö.

Ohjelmassa on klassisen musiikin lisäksi lintujen laulua, tiedettä, runoja, kansanuskomuksia ja - perinnettä. 

Sain uutta tietoa punakylkirastaista ja tiklistä. Ja mukavaa tietoa myyräpopulaation kehittymisestä esim. Keski-Suomen osalta ajatellen pöllöjen soidinaikaa ja pesintää.

Ihania luonnonäänistä piirtyviä mielikuvia ja toiveikkuutta herättelevä ohjelma keskellä talvea.

Koira 44

 

 Kokeilimme tänään ensimmäisen kerran valjakkohiihtoon valmistavaa harjoitusta koirani kanssa. Valjakkohiihdossa koiralla on valjaat ja hiihtäjällä vetovyö, minkä saa yhdellä liikkeellä vapautettua koirasta, jos niikseen tulee sellainen tilanne.

Otin kuitenkin varman päälle ja lähdin potkukelkalla "hiihtämään". Ideana oli se, että koira tottuisi valjaisiin ja niiden kautta kohdistuvaan vetoon. 

Koira täytti juuri 8 kuukautta, eikä sitä voi vielä käyttää näille lumille varsinaiseen valjakkohiihtoon. Vasta 1-vuotiaana koiran kanssa voi esimerkiksi tehdä juoksulenkkiä. Tosin, en tiedä onko minusta enää koskaan juoksemaan.

Vaan eipä meidän harjoittelusta tullut oikeastaan yhtään mitään. Koira halusi pitää suussaan vetovyön narua ja hihnaa. Oltiin oikeastaan koko ajan solmussa enempi vähempi🙈

Olen valjakkohiihtänyt kaikkien edellisten koirien kanssa ja se on hienoa, vauhdikasta yhteistä tekemistä. Turvallisinta sitä on tehdä jäällä.