Syksy

 

Sitä se nyt on, syksyä!

Miten karulta se tuntuukin. Tänään olisi kaivannut jo villaista ylleen. 

Näin vielä pari haarapääskyä (Hirundo rustica) tutussa paikassa. Niiden käyttäytyminen viittaa pesintään. Toivottavasti hyönteisiä riittää poikasten kasvattamiseksi lentokykyisiksi.

Rantaani osuu luoteis- ja pohjoistuulet ja niiden häijyys tuntuu luissa ja ytimissä. Koiranpennulla on ihmettelemistä viileän sään kourissa. Sen karvapeite on vielä kovin ohut kylmän torjumiseen.

Koira 26

 

Ensimmäistä kertaa suolla 28.8

Tänään iltalenkillä pennun kanssa edestämme nousi muutama teeri (Lylurus tetrix) lentoon. Sanoinkin sille, että sun lintuja! 

Eihän se vielä niistä mitään ymmärtänyt, mutta menimme "haistelemaan" niiden jälkiä lähemmin ja kyllähän sitten poika pääsi jujulle! Vielä se ei jähmettynyt seisomaan, mutta kuusen aluset osoittautuivat mielenkiintoisiksi paikoiksi. Taisi aueta pennulle uusi, uljas maailma🐾

Punainen irlanninsetteri on kanalintujen metsästykseen jalostettu seisova lintukoira. Sitä käytetään tuntureilla, metsissä ja pelloilla tapahtuvassa metsästyksessä. Punainen irlanninsetteri on kestävä, taitavasti tuulta ja maastoa hyväksikäyttävä ilmavainuinen lintukoira, joka osoittaa linnun sijainnin metsästäjälle jähmettymällä ns. seisontaan. Koira pyrkii lähelle lintua siten, että lintu painautuisi suojaan eikä lähtisi lentoon ennen metsästäjän saapumista. Koira nostaa käskystä linnun lentoon metsästäjälle ammuttavaksi, pysähtyy paikoilleen linnun siivittyessä ja noutaa pudonneen linnun eri käskystä.

Lähde: https://www.hankikoira.fi/koirarodut/punainen-irlanninsetteri

Irtolaisuus 4

 Nyt se pomppasi! Tänään tuli postissa selvityspyyntö Digi- ja Väestötietovirastolta.

Minulla pitää olla perhesuhteiden, toimeentulon tai muiden vastaavien seikkojen johdosta kiinteä yhteys muuttoilmoituksen mukaiseen kotikuntaan. Ilmoittamani (vakituisen asunnon) osoite näkyy edelleen vapaa-ajan rakennuksena. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan mainitussa osoitteessa olevaa rakennusta ei voida käyttää ympärivuotiseen asumiseen!

Käsittämätöntä! 

Evakkous 4

 Muutamia tauluja on vielä kiinnittämättä uuden kotini seinille. Löysin tämän jostakin kätköistä. Isovanhempani saivat siirtokarjalaisina ns. kylmätilan Keski-Suomesta. 

Niillä jäljillä täällä nyt olen. Ikuisesti kiitollisena, rakkaudella ja lämmöllä muistaen❤

"Räisälän kunnassa KARJALASSA kadottamanne, uudelleen ... kauppalassa kohottamanne kodin onneksi ja menetetyn muistoksi on Teille ... ja ... ... omistettu tämä raivaajan ja rakentajan kunniakirja 24.6.1949 KARJALAN LIITTO

Juhlien loppu

 Viimeaikoina on kiihtynyt keskustelu kansalaisten ostovoiman hiipumisesta - inflaatiosta, kohonneiden hintojen ja energian, etenkin sähkönhinnan moninkertaistumisen, vuoksi. 

Lainatakseni presidentti Emmanuel Macronia, elämme runsauden loppua,  huolettomuuden loppua tai itsestäänselvyyksien loppua.

Niinhän se on. Jos meitä suomalaisia neuvotaan lyhentään suihkussa käyntiaikaa, käyttämään yösähköä, pesemään vain täysinäisiä koneellisia pyykkiä tai alentamaan pyykinpesukoneen lämpötilaa huonelämpötiloista puhumattakaan, on juhlien loppu.

Ilmastonmuutos kuivuuskausineen, paahtavine hellejaksoineen ja maastopaloineen, sota Euroopassa, ja näin kotimaisesta näkövinkkelistä katsottuna Fortumin riskibisnekset Venäjällä ja Uniperiin sekaantumiset, saavat meidät kiristämään nälkävyötä! Tai ainakin hyvin suurella osalla kansalaisia.

Ruokakriisi, makean veden puute, pakolaisuus, uuden pandemian ja ydinonnettomuuden tai -sodan uhka väijyy ihan nurkan takana.

Juhlien loppu siinäkin mielessä, että kesä on ohitse ja syksy alkaa. Kaikkien aikojen festarikesä päättyy niiltä, jotka ovat niihin osaa ottaneet. Juhlien loppu ja karmea arki!

Lähde:

Aittakoski, H. (2022). Politiikan syksyä käynnistänyt Macron lateli ranskalaisille vakavaa tekstiä:"Meiltä elämme runsauden loppua." Helsingin Sanomat 24.8.2022.

Kuikan (Gavia arctica) poikanen laiturin päässä tältä aamulta

Koira 25

Tuokiokuvia pennusta. Se on 3 kuukauden ikäinen ja painaa 11,5 kg. Ja mikä ilahduttavinta, se on sisäsiisti!

 

Kotiranta häämöttää...

Sumukaari

 

 Tänä aamuna ajelin töihin päin tiheässä sumussa. Pysäytin autoni kuvatakseni auringonvalon siivilöitymistä sumun lävitse. Huomion kiinnitti takaani kuuluva lintujen ääntely ja kurkistin selkäni taakse.

Sumukaari!

Sumuilmiöitä

Sumukaari

Sumukaari on sumussa näkyvä sateenkaaren kaltainen valoilmiö. Ilmiö on itseasiassa sateenkaaren sukulaisilmiö, mutta se eroaa siitä tietyiltä osin. Ulkoiselta olemukseltaan sumukaari eroaa sateenkaaresta siten, että siinä missä sateenkaari on värikäs ja sangen teräväreunainen, on sumukaari kalpean väritön, sateenkaarta leveämpi ja olemukseltaan utuisempi.

Syntytavaltaan sumu- ja sateenkaari eroavat siten, että kun sateenkaaressa on kyse valon taittumisesta ja heijastumisesta sadepisaroissa, on sumukaaren kohdalla valon diffraktio sumupisaroissa merkittävämpi tekijä kuin valon heijastuminen ja taittuminen. Sumupisarat ovat kooltaan niin pieniä, että valo ei pysty niissä kulkemaan selketä geometrisia reittejä pitkin. Tästä syystä johtuen eri valon kulkusuunnat menevät keskenään päällekkäin, ja tämän vuoksi sumukaari on väriltään valkea.

Sumukaaren sisäpuolella voi havaita yleensä 1-2 leveää, melko kaukana toisistaan olevia interferenssikaaria. Nämä interferenssikaaret aiheutuvat valon diffraktiosta: hyvin pienet sumupisarat toimivat diffraktioytiminä ja saavat aikaan interferenssi-ilmiön, jossa keskenään samassa vaiheessa olevat aaltorintamat vahvistavat toisiaan, ja vastakkaisissa vaiheissa olevat kumoavat toisensa. Edellinen tapaus aiheuttaa kirkkaat interferenssikaaret ja jälkimmäinen interferenssikaarten tummat välit.

Sumukaari on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että niitä nähdään silloin tällöin jopa talvipakkasella, erityisesti kevättalven aikaan. Tällöin voi joskus esiintyä alijäähtynyttä sumua, ja tällöin voi sumukaari ilmestyä tähän talviseen sumuun.

Lähde: https://www.ursa.fi/ilmakeha/ilmiot/sumu-ja-kaste/sumu-ja-kasteilmioita.html

Aamu ja ilta

 

Aamu

Sama maisema. 

Eri vuorokaudenaika. 

Eri tunnelma.

Aamuun liittyy jo syksyn koleutta, kaihoa.

Illasta on vielä lämmintä. Lintujen ääniä, sudenkorentoja, pitkiä varjoja. Huikaisevaa taivaan sineä. 

Ilta

Toivotaan rauhaa. Toivotaan, etteivät venäläiset aiheuta ydintuhoa Euroopan suurimmassa ydinvoimalaitoksessa Zaporižžjassa 🇺🇦🕊🇺🇦🕊🇺🇦🕊

Koira 24

 

Tällaiseen sateiseen päivään valitsin aurinkoisia pentukuvia. 

Pentu alkaa jo oppia arkirytmiin, jolloin lähden töihin ja palaan sieltä aikanaan. Jälleennäkemisen riemu on täynnä iloa ja hännänheilutusta, tunnetta!

Spontaania viilennystä helteellä

Apumies joka lähtöön

Korjausliike 2

 Viikonlopun aikana sain kaikki astiat vihdoin purettua laatikoistaan. Nyt pystyn inventoimaan mitä kaikkea jaan eteenpäin ja mitä säilytän itselläni. Vaatteetkin ovat lukuunottamatta yhtä matkalaukun sisältöä myöten paikoillaan.

Eräs ystäväni haki jo tänään muutamia astioita, kapustoja ja kauhoja mukaansa. Tiistaina tulee toinen hakija. Hyvä niin, että tavarasta pääsee eroon.

Niille uusille lukijoille selvennettäköön, että yritän mahduttaa kolmen eri ruokakunnan tavarat yhteen asuntoon. Erityisesti astioita ja liinavaatteita on ihan liikaa!

Sain pestyä osan ikkunoistanikin tänään. Ja ystäväni korjaili hieman laatoitusta. Laattakiviä jäi alunperin paljon ylitse ja sitten keksin, että kuisti on liian ahdas kahdelle tuolille ja pikku pöydälle. Kuistin puoleista laatoitusta levennettiin ja terassin puoleista laatoitusta jatkettiin puolikkaan terassin mitan verran. Nyt on laattakivet käytetty.

Mutta, mutta.... jos touhuan paljon kotiaskareissa jää kaikki muu "nollautuminen" tekemättä. Tiedostan, että se on henkiselle hyvinvoinnilleni turmiollista. Minun pitäisi päästä metsään, vaan kaikki kallis vapaa-aika sujahtaa silmänräpäyksessä ohitse "kotitöissä". 

Ja taas uutta työviikkoa kohden!
 

Korjausliike

 Tämä elämänmuutos, mitä olen elänyt nyt 1,5 vuotta, on vienyt minusta kaikki mehut. Tässä taannoin diagnostisoin itselleni uupumuksen. Uupumuksen elämään. En edes pystynyt nukkumaan. Mikään ei huvittanut. Olisin halunnut vain levätä, mutten voi.

Nyt vain haluisin nauttia uudesta kodistani ja koiranpennusta, mutten voi. Joku esittää kysymyksen, miksen voi. No, vieläkin kodin laittaminen on kesken. Tavaroita on pitkin poikin - riipin raapin. Inhoan tätä vaihetta. Tämä epämääräisyys on kestänyt liian pitkään. Tavaroita muuttolaatikoissa, nyssäkkää siellä täällä ja säilytystilaa liian vähän.

Ja nähdessäni mainoksissa muuttolaatikoita tai ylipäätään puhuttaessa muutosta, minua alkaa ahdistaa. Kuitenkaan en ole ahdistunut tai masentunut. En vain jaksa tätä!

Minun elämääni on määrittänyt turhan pitkään mittaaminen. Olen jo yli 20 vuotta laskenut liikuntapisteitä. Siis päivittäin kuinka monta pistettä kerään liikuntaa harrastaessa. Esimerkiksi tunnin mittainen kävely tai 30 minuutin kestoinen hiihto, juoksu, voimistelu ja voimaharjoittelu tai 15 minuutin kestoinen uinti antaa yhden pisteen jne. Sitten kerään porraskävelystä (ylöspäin) kerroksia. 15 kerroksesta saa yhden pisteen. Mittaan vuoden aikana kävellyt, pyöräillyt, hiihdetyt ja juostut kilometrit.

Vuosittain olen verrannut liikuntamääriä aikaisempiin. Enää pitkään aikaan en ole pystynyt parantamaan suorituksiani; liikuntapisteiden määrää tai kilometrejä. Toki ikääntyminen vaikuttaa tuloksiin.

Nyt tämä kaikki mittaaminen on alkanut tuntua niin turhalta. Tai nyt tuntuu, että koko elämä on pelkkää suorittamista.

Miksei voisi vain nauttia elämästä ilman kontrollia?

Olisiko korjausliikkeen aika? Voisinko olla armollisempi itselleni?

Koira 23

 Koiranpentu on ollut luonamme kohta viisi viikkoa. Yöunet ovat parhaina öinä yhdeksän tunnin luokkaa. Pissavahinkoja tulee yhä harvemmin sisälle. 

Se touhuaa rannassa "omia juttujaan", eli traumoja taannoiseen hyppyyn laiturilta järveen ei tullut. Se havainnoi selvästi jo ääniympäristöään, eikä nuku enää pennun syvää unta, vaan sitä kuuluisaa koiranunta. Eli 'inspector' tietää kaiken, mitä tapahtuu. Älä siis kanna huolta🤭

Metsässä liikkuessa jos kiinnitän johonkin huomioni, sekin kiinnittää huomionsa samaan. Metsälenkit ovat parhaita, sillä se tutkiskelee siellä omia juttujaan ja juoksee runsaasti. Näin ylimääräinen energia kuluu.

Ensimmäinen veneretki

 Pureminenkin alkaa hieman   hellittää. Kaikenlainen   itsenäistyminen kehittyy.

 Sen valokuvaaminen on   vaikeaa; nopeutta on liikaa,   paitsi nukkuessa.

Katajanmarjojen (Juniperus communis) syöntiä

Ison koiran olemusta

Varoituksia pukkaa 2

 Tänään Ilmatieteenlaitos varoittaa rajusta ukonilmasta, ja lisäksi on sade-, metsäpalo- ja hellevaroitus.

Ukkosen jymy kuuluu aina vain lähempää. Ties minkälainen keli sieltä tulee ja kuinka kauan sähköt ovat taas poikki?

Klo 18:12

Klo 18:19

Onneksi koiranpentu ei pelkää ukkosta.

Laurista laumaan tai syksy 2

 10.8 on Laurin päivä. Sehän oli jo viime viikolla. Tänään näin kaksi erillistä räystäspääskyparvea lentelemässä. Toinen työpaikan lähistöllä ja toinen 'järveni' ruovikon yllä. 

24.8 on Pertun päivä. "Pertusta peräti pois".

Molemmat sanonnat: Laurista laumaan ja Pertusta peräti pois liittyvät pääskysten muuttoon. Näkyyhän niitä vielä syyskuussakin, mutta vähemmän.

Nauttikaamme hetki vielä pääskysten livertelystä, taiturimaisesta lennosta ja niiden kauneudesta ennen niiden suuntaamista kohti Afrikkaa.

Uutta kohden 39

 

 Pengerrys on valmis, tällä erää. Kivikkokasveja täytynee hankkia lisää, mutta ainakin toistaiseksi ei koiranpentu ole niitä vähäisiä repinyt ylös.

Katsotaan sitten, kun ensimmäiset kovat sateet tulevat, että miten pengerrys kestää.

Tänään teimme muurikivistä myös perennapenkkiä. Pohjalle laitoin kiviä, soraa ja hiekkaa sekä orgaanista kosteuden säilyttävää puunkuorijätettä.

Uutta kohden 38

 

Tässä on yksi osa rannan pengerryksestä lähes valmiina. Ideahan tähän tuli siitä, ettei ilmastonmuutokseen liittyvien rankkasateiden vuoksi hulevedet veisi pihan hiekkoja mukanaan järveen.

Yllättävää miten paljon kiviainesta pihaan on mennyt. Kaksi kuormaa hiekkaa, tuhat kiloa pestyä soraa, kiviä eri jakeella, laattoja ja muurikiveä.

Nyt saan kauan uneksimani kivikkokukkamaan, jos koiranpentu antaa istutusten olla rauhassa😘

Tässä pohjustusta

Perhoskesä

 Viimeisen viikon aikana erilaisia perhostoukkia on näkynyt ylittävän teitä. Samoin lentäviä päiväperhosia näkyy runsaasti.

Neitoperhonen (Aglais io)

 

Herukkaperhonen (Polyfonia c-album)

Kukka ja perhonen

Oi tuskaa kukkasen hennon,
joka kylmään multaan jää,
kun hurmassa häilyvän lennon
pois perhonen häviää.

Sen juuret on syvällä maassa,
terälehdet kannata ei.
Mut hetkessä autuaassa
sen sielun perhonen vei.

Sini-ilmoja siivet halaa!
Luo kukkasen loisteessaan
ne ehkä hetkeksi palaa
tai ehkä ei milloinkaan.

Saima Harmaja

Lähde:http://runosto.net/saima-harmaja/sateen-jalkeen/kukka-ja-perhonen/

Kelloköynnös 3

 

 Kelloköynnöksen kukkia puhkeaa kukkimaan päivittäin. Alimmainen lila kukinto oli ensimmäinen, kts.blogi 7.8.2022. Se muuttaa värinsä ihan täysin; vaaleanvihreästä vähitellen lilaksi. 

Onneksi koiranpentu ei ole huomannut kelloköynnöstä, sillä kaikki revitään, mihin vain yletetään. Sellaista se on nuoren koiran elämä. Kaikkea on kokeiltava.

Sienisaalis

 

9.8.2022 klo 06:32

 Viime yöt ovat olleet viileitä, tai jopa kylmiä. Aamulla täällä oli kova sumu, ensimmäistä kertaa tälle kesälle.

Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa toisen korillisen kantarelleja. Tässä koiranpentu totuttelee laatusienen tuoksuun. Se on jo ihan oma-aloitteisesti keksinyt pihasta jos jonkinlaisia sieniä kuljettaen niitä paikasta toiseen. Olisikohan siitä sienikoiraksi?

Kelloköynnös 2

 

Cobaea scandens

Kelloköynnös avasi tänään ensimmäisen nuppunsa. Eihän se vielä kummonen ole, mutta kohta on kasvi "lyhtyjä" täynnään. Tämän kesän taikasana oli sade. Sitä se näemmän vaatii, pelkkä kastelu ei riitä.

Oireilua 5

Kantarellit (Cantharellus cibarius)

 Joka ikinen kerta, kun lähden metsään marjastamaan tai sienestämään yksinäni, tulee minun hirveä ikävä Uskoa. Aikuinen koira on niin valmis joka tavalla. Ja me Uskon kanssa (niin kuin joka ikisen koiran kanssa ennen Uskoakin) olimme niin hitsautuneet yhteen. 

Nyt joka paikassa tulee vastaan niitä meidän yhteisten retkien kiinnekohtia; kaatunut puu, jonka latvasta otettiin käpyjä leikkiin, suolampare juomapaikkana tai vuoren näköalapaikka, jonka laelta kävimme ihailemassa maisemia. Ja meidän yhteiset polkummekin ovat jo lähes umpeenkasvaneet, sillä viimeisen kesän aikana Uskon retkeilyt jäivät tosi vähäisiksi. 

Eikä sillä ettenkö jo rakastaisi koiranpentua, muttei meillä ole vielä yhteistä historiaa, kokemuksia eikä muistoja. 

Vertaan vain omia muistojani Uskoon. Se on muuten jännä, ettei muista enää edellisistä koirista kuin jotain kohokohtia, highlights. Ehkä ennen pitkää käy niin, että koiranpennun kanssa retkeily, kokemukset ja tapahtumat syrjäyttävät vanhat muistot, mutta siihen saakka haluan vaalia Uskon muistoa sydämessäni.

Kävin tänään katsastamassa kantarelleja, kuullessani niitä olevan vähän joka paikassa. En edes päässyt varsinaiselle "pelipaikalle", kun sienikori oli jo täynnä. Huomenna täytyy mennä uudestaan🍄

Kuunteluvinkki 2

 Olen aina arvostanut suuresti näyttelijä Hannu-Pekka Björkmania hänen lahjakkuudestaan ja syvällisyydestään. Hänen Matkoja maalauksiin radiosarjansa on aivan huikea! Ei voi muuta kuin vaikuttua. Kuunneltavissa Areenasta.

Lukuvelka

 Minua ihan hävettää, mutta kaiken tämän elämänmuutoksen ja sitä edeltäneen opiskelujeni takia minulla on jäänyt lukematta esim. Suomen Luonto -lehden numeroita vuodelta 2020 saakka. Samaa pätee ammattikirjallisuuteen ja lähes kaikkeen. Kaunokirjallisuutta, lukuunottamatta runoutta, en ole sitäkään vähää lukenut, jos lehtiä silloin tällöin selaileekin.

Nyt olen ottanut oman "missioni" vastaan ja kasannut kirjoituspöydälleni lehtiä, mitä vähitellen luen pois. Silläkin uhalla, että jotain kotitöitä jää tekemättä. 

Saman syyn vuoksi minulla on sitten vielä liikunta- ja retkeilyvelkaa. Vaan vähitellen minulla kasvaa nurkissa kaveri, josta tulee mitä parhain em. velkojen maksuun osallistuva seuralainen🐕

Häiriötila

 

 Kuvassa on vesi-ilmalämpöpumpun sisäyksikkö wc:n teknisessä tilassa, mikä on ollut häiriötilassa turhan pitkään. Se alkoi ilmetä selkeästi vasta reilu viikko sitten, kun lämpimän veden tulo loppui. Myöskään lattialämmitys ei ole enää toiminut.

No, olinhan tähän varautunut jo talon suunnitteluvaiheessa, sillä huoltovarmuuden vuoksi (ja onneksi) saunaan laitettiin mm. puulämmitteinen kiuas ja siihen vesisäiliö. Sieltä saa lämmintä pesu- ja tiskivettä. Tokihan keittämälläkin vettä saa. 

Paluuta vanhan mökin aikaan on ollut nyt siis jo sähkökatkon ja häiriötilanteen vuoksi. "Vanhassa vara parempi". Ironisinta tässä on se, että muutama satatuhatta euroa köyhempänä olen samassa tilanteessa tekniikan suhteen kuin vuosi sitten.

Puukiuas Narvi NC16 ja Narvi Kota piippusäiliö 30 litraa. Kiuaskivinä on muutama vuolukivi, mitkä jäivät ylijäämänä liesi-leivinuunin muurauksesta. Vuolukivet takaavat kosteat löylyt

Tänään kävi korjaaja arvioimassa tilannetta. Vesi-ilmalämpöpumpun pumppu oli rikki. Sen takia lämmin vesi ei kiertänyt järjestelmässä; ei lattiassa eikä putkistossa. Nyt paikalla on tilapäinen pumppu, jotta käyttövettä riittäisi. 

Koira 22

 Tapahtumasta ei ole valokuvaa, joten kerron mitä pennun kanssa tänään tapahtui.

Olin ripustamassa pyykkiä ulos narulle kuivumaan. Pentu touhusi kaikenlaista - apumiehenä kun oli: hääräsi tapansa mukaan jaloissa, leikki leluillaan ja oli kiinnostunut pyykistäni, mikä odotti vielä ripustamistaan kopassa. 

Jossain vaiheessa huomasin sen varastaneen kopasta paitulini. Se retuutti sitä pitkin pihaa. Paituli oli sen verran hiekkanen, joten menin laiturilta sitä järviveteen huuhtomaan. Pentu seurasi minua laiturille ja katseli varmaankin kummastuneena vaatteen liikettä vedessä. Ehkä se näytti mukavalta leikiltä, tai jotain. Pennun pään sisään kun on vaikea nähdä.

Yhtäkkiä pentu hyppäsi laiturilta veteen, painui veden alle, nousi pintaan ja alkoi uida. Se oli kovin hädissään! Se ui ympyrää. Yritin ohjata sitä lähemmäs laituria, mutta se jo miltei lopetti uimisen nähdessään kurkottavani käsiäni sitä kohti. Niin luottavainen se on. Lopulta yletin siihen ja sain sen nostettua ylös vedestä. 

Kuivasin pentua sylissäni ja kehuin kuinka hyvä poika se oli uimaan. Samaan aikaan minua nauratti (mitä en tietenkään näyttänyt sille), koska tätä olemme vähän pelänneet. Pelänneet siksi, että minkälaiseksi ensimmäinen uintikokemus sille muodostuu. Se usein määrittää sen tuleeko siitä "uimaria" vai ei. 

Hepulihan siitä sitten lopulta tuli, kun ohut turkki vähän kuivui ja suurin järkytys loiventui.

Niin, aika näyttää miten se käsittelee kokemaansa. Ainakin sille oli tuttu ja turvallinen ihminen jakamassa sen ensimmäistä uintikokemusta.