Viime perjantaina kuvan hevonen siirtyi ajasta ikuisuuteen. Se oli 32-vuotias. Se oli ilmeisesti aamulla tallissaan piehtaroinut, muttei päässyt enää jaloilleen. Sen takajalat eivät kantaneet. Se oli ollut kivuton, sillä sille maistuivat vielä heinä ja omenat.
 |
| Valokuvaaja 5.9.2021 M.N. Taustalla näkyy tamman jälkeläinen. |
Tarkastelin viikonloppuna tontin kahden riistakameran tallenteita. Molempiin kameroihin oli 'jäänyt' täysin vieras pariskunta, jotka kävelevät tontin poikki kuin kotonaan! Pitäisiköhän tässä kohtaa lainata Friedrich Nietzscheä:"Uteliaisuus hiipii kovaonnisten kotiin käyttäen nimenään velvollisuutta tai sääliä."
Mökkitontilleni johtavan tien varteen rakennutti reilu 10 vuotta sitten pariskunta hulppean, arkkitehdin suunnitteleman hirsitalon kaikilla mausteilla. Talo poikkesi paikallisista mökkipahasista huomattavasti sekä kooltaan ja sijainniltaan, että arkkitehtuuriltaan. Olin sattumalta koirani kanssa aamulenkillä talon lähistöllä muutamia vuosia sitten, kun vastaani tuli pariskunta. He kertoivat avoimesti tulleensa nimenomaan katsomaan taloa kymmenien kilometrien päästä.
Alla olevassa kuvassa on kuollut kärppä (Mustela erminea). Se makasi tiellä yhtenä aamuna. Liekö saanut autosta osumaa, vaikkei päälle päin näkynyt mitään vauriota. Tai sitten sen aika tuli täyteen. Iltapäivällä kärppää ei enää ollut. Luonnon oma jätehuolto (korppi, harakka, naakka, varis) taisi hoitaa loppujalostuksen.
Näissä hajamietteissä oli kuolema läsnä. Muutaman päivän kuluttua vietämme pyhäinpäivää. Sytyttäkäämme kynttilät läheisten muistoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti