Kissa ja hiiri -leikkiä

 Tämä kertomus vie ajassa taakse päin lähes 35 vuoden päähän. 

Kävin Varalan urheiluopistolla liikunnanohjauksen peruskurssin (4 kuukauden pituinen). Meitä opiskelijoita tuli sinne ympäri Suomea ja vaikka olin tamperelainen, asuin kurssin ajan opistolla.

Se taisi olla kurssin alkupuolta, sillä aloitimme kurssimme talvella. Joka tapauksessa asuntolassa asuimme kahdessa kerroksessa. Ensimmäinen kerros oli maan tasalla ja ikkunoista näki sisälle. Alakerroksessa oli myös pyykkitupa, missä pesimme ja kuivatimme vaatteitamme. Jossain vaiheessa tarinan päähenkilö, joka en ole minä, ilmoitti osan pikkuhousuistaan hävinneen kuivaushuoneesta.

Tarinan päähenkilö vasemmalla ja allekirjoittanut oikealla

Päähenkilö asui alemman kerroksen huoneessa, ja kerran viikonloppuna oltuaan pois huoneestaan (ovia ei lukittu) jonkin aikaa ja palattuaan sinne, hän löysi huoneesta käsinkirjoitetun lapun, missä pyydettiin anteeksi. Päähenkilö löysi osittain myllätystä sängystään (tyynyliinastaan) siemennestettä. 

Olimme tapahtuneesta lähes suunniltamme. Tästä kuultuaan kurssimme pojat olivat kuin kiukkuiset ampiaiset, sillä he halusivat saada miehen verekseltään kiinni. He löysivät päähenkilön ikkunan takaa lumihangesta runsaasti jalanjälkiä, mikä kertoi stalkkaajan viihtyneen paikalla usein. Silloin tosin ei puhuttu stalkkerista, vaan tunkeilijasta.

Tunkeilija saattoi vierailla naisten pukuhuoneessa varastamassa alusvaatteitamme ollessamme liikuntatunnilla keskellä kirkasta päivää. Joskus joku oli nähnyt vain miehestä takin helman heilahduksen tai oletti nähneensä. Tunkeilija piti meitä ihan pilkkanaan, sillä urheiluopistolla oli paljon muitakin ihmisiä meidän kurssilaisten lisäksi ja siten hän pystyi liikkumaan keskuudessamme tunnistamattomana.

Tietysti asia vietiin urheiluopiston rehtorille saakka ja kevään edetessä tilanne eteni siten, että ilmoitus taisi olla tamperelaisen (ilmaisjakelu) henkilökohtaista palstalla. 

Se oli kuin jostakin jännityselokuvasta. Siinä päähenkilö ehdotti tapaamisesta tunkeilijan kanssa Pyynikinharjun näkötornilla. Osa kurssilaisista levittäytyi maastoon ikään kuin urheillakseen, mutta tarkkaillen tilannetta. Idea oli siis meidän, tarkoitus oli saada tunkeilija kiinni saadaksemme "näpäytettyä" häntä ja näin lopettamaan touhunsa. Rehtori oli mukana juonessa. Päähenkilö odotti tunkeilijaa sovitussa paikassa, muttei hän koskaan saapunut. Edes maastossa ei liikkunut ketään sopivaa ehdokasta.

Pian sen jälkeen kurssimme päättyi. Tunkeilija vastaan liikunnanohjauksen peruskurssilaiset 1-0. Jotenkin näin jälkikäteen ajatellen tunkeilijan täytyi asua lähellä opistoa, hän tunsi ja tiesi opiston tilat ja käytänteet, eikä ehkä ollut ensimmäistä kertaa asialla?

Allekirjoittanut ja kurssin verkkarityyliä

Valokuvaaja tuntematon.