Uusi koti 2

Olen asunut Keski-Suomessa nyt reilun 4 kuukautta, mutta vieläkin minulla on väkevänä tunne siitä, että olen täällä vain käymässä.

Eihän se ihme ole, kun olen lomani ja vuorotteluvapaani viettänyt täällä. Eli pitkiä yhtäjaksoisia kausia olen viettänyt täällä ja viimein palannut aina Tampereelle.

Työkaveri ehdotti tällä viikolla, että lähdetään käymään työasioiden puitteissa syksyllä Tampereella. Ei sitten yhtään napannut!

Soitin tänään konsultoiden entiseen työpaikkaani. Kiva oli kuulla kuulumisia, mutta sitä strukturoitua kiirettä, joustamattomuutta tai luovatonta työtä ilmankin pärjään ja vallan hyvin.

Viereisestä kuvasta voisi arvuutella missä maassa olemme: Italia, Ranska vai Suomi?

No, Suomestahan tämä kuva on ja talon pihasta, josta olen vuokrannut asunnon. Harvinainen näky, mielestäni. Siis se, että pyykit roikkuvat rakennusten välissä, korkealla. Mutta voinhan aina kuvitella olevani jossakin Etelä-Euroopan maassa, vielä kun ilman ja järvien lämpötilatkin viittaavat enemmän siihen suuntaan. Ja varsinkin, kun pandemian takia matkustelu ei ole käynyt mielessäkään.

 

Ystävyys

 Tässä kuvassa (valokuvaajana äitini) olemme korkeintaan 4-vuotiaita ystäväni kanssa. Meillä on vajaa kahden kuukauden ikäero, tosin olemme syntyneet eri vuosina. Minä aloitin vanhempana koulun vuotta aikaisemmin kuin ystäväni.

Tutustuimme toisiimme asuessamme samassa taloyhtiössä ja äitimme olivat keskenään työtovereita. Olimme myös siis perhetuttuja ja siten he olivat mukana äitini hautajaisissa.

Ystävyys on säilynyt yli 50 vuotta, vaikka jo lapsuudessa ystäväni perheineen muutti pääkaupunkiseudulle.

Olen saanut olla onnekas saadessani tutustua myös ystäväni lapsiin ja olla osallisena heidän elämissään. Hyvä ystävä on lahja❤

Kaasua!

 Kuten olen kirjoittanut, täällä mökillä on kaasulla toimivia kodinkoneita: jääkaappi, hella/uuni ja lämmitin. Nyt vielä erikseen on ulkokäyttöön tarkoitettu liesi.

Minua on aina hieman epäilyttänyt kaasukäyttöisten kodinkoneiden käyttö syystä, että muistan lapsuudesta pienehkön tapaturman, joka sattui mummolleni.

Mummo leipoi ja teki uuniruokia karjalaiseen tapaansa. Kaasu-uunin käytön piti olla hänelle tuttua. Olin toisella kymmenellä ja istuin mökin portailla, kun mummo säntäsi mökistä ulos ja haroi kasvojaan ja vähäisiä (ohuita) hiuksiaan. Minulle se näyttäytyi kuin mummolla olisi ollut taikinaa naamassaan. 

Kaasu-uunia sytyttäessä pidetään väännin pohjassa n. 10 sekuntia, sitten annetaan kipinä, mikä sytyttää polttimen ja väännin vapautetaan.

Jostakin syystä ilmeisesti kaasua oli päässyt vuotamaan kauemmin kuin 10 sekuntia ja kipinästä oli kaasu "räjähtänyt" mummon kasvoille polttaen ripset, kulmakarvat, hiuksia ja kasvojen ihoa.

Siihen maailman aikaan ei lähdetty päivystykseen, vaan podettiin kotona. Mummolla oli punakammat kasvot ja silmät jonkin aikaa ja aikanaan karvatkin kasvoivat takaisin. Tapaus jäi loppuiäkseni mieleeni ja turhakin varovaisuus näin ollen.

Mansikkapaikka

 Nyt tätä herkkua taas saa! Ihan kotimaista, avomaalla kasvatettua herkkua: NAM!

Näin alkaa satokausi, mikä kestää pitkälle syksyyn. Se tarkoittaa kymmeniä kertoja lähtöjä pellolle, metsiin ja soille kipon kanssa. Ja siinä välissä vielä sienestystä.

Edellispäivänä näin jo pienen pieniä kanttarellin alkuja. Se on sellainen biotooppi, mihin aina kesän ensimmäiset kanttarellit ilmestyvät. Sieltä ne myös häviävät saman tein, kun paikka sijaitsee ahkerasti kuljetun polun varrella.

Nyt vaan tuntuu, että edellistenkin vuosien marjat ja sienet ovat syömättä, pakkasen uumenissa. Satoa, kun olen voinut jättää vuosien varrella pakkaseen ystäväni luokse. Tampereelta tuodut pakasteet on jo lähes tuhottu.

Tämäkin marjastus- ja sienestysintoilu on karjalaisia peruja. Isovanhempieni ja äitini opettamaa. Voin yhden käden sormilla laskea, kun olen pakastemarjoja kaupasta ostanut. Niin omavarainen niiden suhteen olen aina ollut. Ja varmasti olen jatkossakin. Kunhan vaan jalka nousee ja toiminnanohjaus pelaa😊.

Kuikka

 Kuvassa on kuikan (Gavia arctica) pesä. Se on vain tuollainen painanne maassa. Pesä oli tehty  kuivuneista kaisloista ja heinästä. Pesän etäisyys järvestä on vajaa metri. Kuvassa näkyy vaalean munankuoren palasia. Kuikan muna on suuri: 8,5 cm x 5,2 cm.

Näin tänään melko läheltä kuikan poikasen. Se sukeltaa jo tottuneesti emon varoitellessa ja siinä on nähtävissä kuikan profiilia mm. pitkä kaula. Se jaksaa uida jo melko isossakin aallokossa. Se on noin 2-viikkoinen.

Silmäteräni ja kesäni seurannan kohde.

Lumme

Äitini in memoriam

Äitini oikealla instrumenttihoitajana. Kuva TKS:n alkuajoilta

 Äitini teki lähes koko työuransa Tampereen yliopistosairaalan (Tays) leikkaussalissa. 

Taysin aikaisemmat nimet ovat olleet Tampereen keskussairaala (TKS) ja Tampereen yliopistollinen keskussairaala (Tayks).

TKS valmistui vuonna 1962. Äitini aloitti TKS:n leikkaussalissa 1.8.1963. Hän siirtyi melko pian leikkaussalin osastonhoitajaksi, mutta työskenteli varsinkin kiireapuna myös salin puolella lähes koko ikänsä. 

Äitini valmistui Turun sairaanhoitajatarkoulusta sairaanhoitajaksi 1.2.1957. Kolmen vuoden koulutuksessa hän sai 6 kuukautta erikoisopetusta leikkaussalityöhön. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kuuden vuoden ajan Turun yliopistollisen keskussairaalan, eli puhekielessä lääninsairaalan leikkaussalissa.

TKS:ssa hän oli mukana sydän-teamissa, kun avosydänleikkaustoiminta alkoi Tampereella 1964, aluksi koirille ja 1966 alkaen ihmisille.

Äitini jäi eläkkeelle virastaan toukokuussa 1993.

Äitini menehtyi huhtikuussa 2008.

Valokuvaajasta ei ole tietoa.

Lähde: 

Heydemann, I. (1967). Tiistaina Tampereella. Suomen Kuvalehti. 1967.

Juhannuksen viettoa

Juhannusruusu (Rosa spinosissima 'plena')

 Kaunista mittumaaria!

Metsässä tuoksuvat erityisesti vanamot (Linnaea borealis)! Vaan ovat lintujen laulut jo lähes vaienneet. Vielä toista pesintäänsä virittelevät tiaiset (Paridae), punarinta (Erithacus rubecula), laulurastas (Trudus philomelos) ja metsäkirvinen (Anthus trivialis). Käkikin (Cuculus canorus) kukkuu vielä.

Juhannuksen vietto on rauhoittunut viime vuosina mökkijärvellä. Täällä on ollut yksi vuokrakäyttöinen mökki 15 vuotta ja sen vuokralaiset määrittävät alueen rauhallisuuden. Menneinä vuosina häiriöt olivat melkoiset, kun autostereoita soitettiin kovalla volyymilla, järvellä heiluttiin humalassa ja mökkien pihoissa käytiin häiriköimässä. Meno oli kuin festarialueella.

Samaisella mökillä oli eräänä kesänä italialaisia turisteja. He tulivat minunkin mökin pihaan ja söivät vadelmat (Rubus idaeus) puskista. Liekö luulleet, että jokamiehen oikeudet koskevat myös yksityisiä pihoja.

Kauan sitten mökillä ollessamme, kun vielä äitinikin oli elossa, eikä minulla ollut autoa, heräsimme loppukesän yönä poliisiauton ajaessa pihaan ja kääntyvän pois. Se pelästytti meidät pahanpäiväisesti (öisesti), eikä nukkumisesta tullut oikein enää mitään. 

Jos minulla olisi ollut auto, olisivat poliisit ehkä selittäneet tulonsa, olettaen mökin olevan asuttu. Silloin äitini kanssa keksimme kaikenlaisia tarinoita, mitä ketkuja lie poliisit yöllä jahdanneet.

Sitten hankin pihatielle puomin, juurikin em. kokemuksesta. Se toi turvaa, koska pihaan saakka ei päässyt autolla.

Nyt olen tonttini aidannut, kylläkin koiran takia. Se tuo vieläkin enemmän valheellista turvan tuntua. Alue näyttää kohta samanlaiselta kuin itänaapurissa, jossa talot (datšat) ja pihat ovat korkeasti aidatut ja portti lukossa, niin ettei pihaan ole ulkopuolisilla asiaa. 

Minulla on vain metrin korkuinen verkkoaita. Pihaan näkee ja portitkin (iso ja pikkuportti) ovat avattavissa. 

Nyt ei pölähdä enää outoja kulkijoita pihaan: kerrankin olin niitä samaisia vadelmia keräämässä, kun meinasin sydänkohtauksen saada. Vieras mies oli yhtäkkiä edessäni. Hän taisi yhtä paljon pelästyä kuin minäkin. Hän oli vanhasta muistista ajatellut oikaista yhdelle mökeistä pihani kautta!

Hummani hei

 Äitini harrasti ratsastusta aikaa ennen minua. Tässä kuvassa (1950-luvulta) äitini on ratsastustamineissa maneesin reunamilla (valokuvaajasta ei ole tietoa). Valitsin kuvan äitini virnistyksen ja seisoma-asennon takia. Ne lukijat, jotka minut tuntevat, voivat huomata jotakin yhdennäköisyyttä.

Lapsuudesta muistan äitini intohimon hevosiin ja minäkin uskaltauduin ratsastustunneille opiskellessani ammattiini. Tästä kirjoitinkin 20.2.2021.

Isovanhemmillani oli hevonen maatilallaan, niin kuin lähes kaikilla maatilallisilla.  Hevosella tehtiin kaikki maatilan työt ja metsätyöt. Traktoreiden voittokulku ja hevosista luopuminen alkoi 1960-luvulla.

Pelkäsin isovanhempieni hevosta ja siksi suhde hevosiin jäi etäiseksi lapsuudessa. Tai minua varoiteltiin hevosesta, ja ehkä se oli sellainen yksilö, mikä ei ollut sovelias lapsille.

Varmastikin yksi rakkaimmistani muistikuvista lapsuudestani on näky, missä isoisäni (kutsuttiin ukoksi) tuli maatilan pihaan hevosen kanssa puukuormaa täynnä olevalla reellä. Pakkasilmassa hevonen höyrysi raskaasta rasituksesta. Ukon vaatteet ja reki oli kuorrutettu kuuralla. Muistan kuinka ukko piti hyvän huolen aina hevosestaan ja silloinkin hän heti riisui hevosen valjaistaan ja vei sen talliin huollettavaksi.

Nykyisellä tallilla käydessäni ehtii kiintyä sen asukkaisiin. Tämän viereisen kuvan herkkä ravuri sai muutama viikko sitten uuden kodin. 

Toivottavasti sillä on hyvä ja mielekäs elämä!

 

Varoituksia pukkaa

 Tänään on tukalan helteen, rajun ukonilman, sade- ja metsäpalovaroituksen päivä. Ja toden totta tukala helle meinaa uuvuttaa. Olen aina huonosti sietänyt kuumaa. Saunassakaan en pysty istumaan löylyissä kauaa, vaan pitää päästä jäähylle välillä.

Toistaiseksi ukonilmat ovat vain sivunneet, kuten kuvasta näkyy pilvimassoin ja jyrinöin. Järvelle ei nyt uskalla lähteä, kun olosuhteet vaihtelevat nopeaan. Hetki sitten oli kuvan mukaista heikkoa tuulta, nyt jo vaahtopäät halkovat järveä.

Reipas tuuli raikastaa onneksi ilmanalaa, eikä hyttysetkään kiusaa! Koirakin on kovin tyytyväinen. Sekin on kärsinyt hyttysten vainosta jo monta viikkoa. Josko ensi yö olisi helpompi kaikin tavoin?

Vuoden pisin päivä

 Luksus on kaukana tästä huushollista! 

Huomasin aamu viideltä, niin kuin aina herätys työpäivinä on, että jääkaappi oli sammunut. Kaasu ei ollut loppunut, mutta liekö jääkaapin kallistelu ja kuljetus eilen tehnyt ilmakuplia putkistoon, tai jotain...? Jääkaapissa on pieni pakastelokero ja tietysti siellä olleet pakasteet olivat päässeet sulamaan!

Vaan jotakin hienoakin päivään mahtui: sain arvosanan 5/5 viimeisestä ympäristöekologian ja luonnonsuojelu -kurssista, jonka esseessä tarkastelin paikallisen pienen joen ja sen valuma-alueen ekosysteemiä. Tehtävä oli moniosainen. Siinä piti valita mm. jokin laji (koskikara) ekosysteemistä ja tehdä 10 lajin ravintoketju, valita näistä lajeista kaksi (plankton ja minkki), ja tarkastella näiden lajien runsastumista/vähenemistä suhteessa ravintoketjuun ja koskikaraan.

Tämä ilmanala on näännyttävä. Kyllähän sitä ilmastoidussa työpaikassa jaksaa, mutta muualla onkin jo toinen juttu. 

Sain eilisellä jääkaapin uloskannolla mökin sisätilan lämpötilan laskemaan yön aikana kahdella asteella, mutta töistä tullessa lämpötila oli taas sisällä 28 astetta. Nyt kuumennan vedetkin ulkona, jottei mikään "ylimääräinen" lisää sisälämpötilaa. Enkä minä itseni puolesta, mutta koirani. Se on vielä niin hölmö, ettei se mene uimaan. Valelin tänäänkin sen turkkiin ämpärillisen viileää vettä. Ja syötin jäälihapullia (pakastin taas toimii 😏).

Kait näitäkin hetkiä joskus talvipakkasilla ja pilkkopimeässä kaipaa. Turnauskestävyys vain hyttysten ja kuumuuden kanssa alkaa olla koetuksella.

Elämää mökillä 8

 Mökkielämään on kuulunut lähes 30 vuotta kalan savustus. Tämä savustuslaatikko on ystäväni isän tekemä, ajan ja noen patinoima, mutta toimiva!

Päivään kuului jääkaapin uloskanto verannalle, kun porukkaa oli enemmän läsnä. Ja siivousta....

Savulohi valmistui melkein itsestään. Varustin vesiämpärin lähelle, jos kipinä karkaa. Ei karannut.

Lisäksi neljän lajin liikuntaa; koiran kanssa kävelyä harjuilla, pyörällä katsomaan hevosia, soutua ja avovesiuintia.

Täysi päivä!

Riparia riparia

Törmäpääsky, tieteelliseltä nimeltään riparia riparia.

Niitä pesi pienessä yhdyskunnassa mökin lähistöllä olevassa hiekkakuopassa vuosien ajan, kunnes 2005 pesät tuhottiin järjestelmällisesti ihmisten toimesta!

Tein siitä silloin rikosilmoituksen ja poliisi "tutki" tapausta luonnonsuojelurikoksena. Paikallinen lehti uutisoi tapausta.

 

Varmastikaan mitään tutkintaa ei koskaan tehty, sillä silloin poliisilla ei juurikaan ollut osaamista eikä resursseja luonnonsuojelurikosten setvimiseen. Nyt voisi olla jo osaamista, mutta ei vieläkään resursseja. 

Linnut eivät koskaan palanneet enää hiekkakuopalle pesimään!

Olen muutaman vuoden ajan etsinyt törmäpääskyjä mökin lähistöllä ja mennyt Tiirankin ilmoitusten perässä niitä katsomaan. Ei vain ole tärpännyt. Tiira on Birdlife Suomen lintutietopalvelu.

Tänään lähdin vähän kauemmas, enkä mennyt pyörällä, vaikka sitäkin suunnittelin. Edestakaista matkaa kertyi vajaa 100 km. En ole juurikaan koskaan harrastanut bongausta, eli liikkunut lintujen perässä ympäri Suomea. Ensinnäkin työ ei ole sitä mahdollistanut, eikä kyllä ole ollut siihen varaakaan. Joten lintuharrastukseni on ollut luonteeltaan "mitä vastaan kävelee". 

Tämän päiväisestäkin autoajelusta kannan huonoa omaatuntoa. Onneksi sentään ajelu tuotti tuloksen ja 16 vuoden tauon jälkeen näin törmäpääskyjä eräällä hiekkakuopalla. Ihana karhea ääni, millä linnut viestittävät ilmassa. Emot istumassa pesäkolojensa suulla "kerrostalossa" ja siipien suihkina, kun ne lähtevät tai palaavat pesilleen. Voi, miten ikävä niitä on ollut!

Törmäpääsky on erittäin uhanalainen. Luonto-Suomen pääskysilta 2.6.2021 käsitteli kaikkia Suomessa pesiviä pääskysiä, myös tervapääskyä, mikä kuuluu kirskulintuihin. Jos et ollut kuulolla, niin Areenasta löytyy. Siellä on törmäpääskyistäkin juttua.

Elämää mökillä 7

Minulle jäi kesästä 2018 takaraivoon ahdistus helteistä. Asuin silloin Tampereella ja taloyhtiössäni tehtiin julkisivuremonttia. Talo oli huputettuna melkein vuoden. 

Helteiden aikaan ikkunoitakaan ei olisi saanut aukaista. Parveketta ei ollut, tai asuntooni se kyllä kuului, mutta remontissa vanha parveke purettiin, ja ovi oli teljettynä ulkopäin. Siten olohuoneesta ei saanut mitään räppänää auki. 

 

Kun lämpötila alkoi nousta asunnossa, oli pakko repiä ikkunoiden edessä olevat muovit auki. Niin tekivät muutkin talon asukkaat. Vaan eihän se ilma virrannut juurikaan. Sisällä oli 30 astetta useita viikkoja yötä-päivää. Se oli kamalaa aikaa!

Silloin tulin viikonlopuiksi mökille huilaamaan. Kyllähän se helle täälläkin oli, mutta mökin ollessa tyhjillään viikot, sisälämpötila vähän laski.

Nyt varoitellaan taas helteistä. Se tietää täällä mökkioloissa sitä, ettei saunaa pysty lämmittämään. Sauna on mökin yhteydessä ja lämmittäminen nostaa liiaksi sisälämpötilaa. 

Nyt, kun mökin lähtölaskenta on alkanut, on suunnitelmissa nostaa kaasujääkaappi verannalle. Jääkaapin käyttö nostaa ainakin 2 asteella sisälämpötilaa. 

Helteillä mökin sisällä ei voi tehdä ruokaa tai lämmittää vettä tiskaukseen tai muuksi pesuvedeksi.  Kaikki toimet nostavat lämpötilaa liikaa. 

Viime kesänä sain lainaksi kaasukäyttöisen keittolevyn, millä pääsin kuumimman vaiheen ylitse.

Nyt helpotukseksi voi sanoa, että pääsen suihkuun vuokra-asuntooni helteillä, eikä tarvitse sen takia vesiä keitellä. Pakkasessa on Kolilta tuotuja kukkoja, joten ruoanlaitoltakin pääsee. Grilliruokien ystävä en erityisesti ole, mutta savustaa voi aina kalaa. Kyllähän nämäkin helteet taas kestetään, mutten voi ymmärtää miten niitä niin hehkutetaan medioissa.
 

Perheonnea

 Tänään todistin mukavan perhetapahtuman, sillä näin kuikkaparilla (Gavia arctica) yhden poikasen. Viimeksi tällä järvellä on ollut kuikilla poikanen vuonna 2015. 

Poikanen on noin viikon ikäinen. Havainto perustuu kuikan narskutteluääneen. Se ääntelee vain sillä tavoin, kun sillä on poikasia. Myös poikasen koko ja sen taito jo sukeltaa lyhyitä matkoja kertoo sen olevan "vähän vanhemman".

Kuikanpoikanen on täysin avuton voimakkaassa aallokossa kolmanteen elinpäiväänsä saakka, siitä eteenpäin uintitaito kehittyy nopeasti. Se ei pysty sukeltamaan aivan ensimmäisinä elinpäivinään. Viidennen elinpäivän jälkeen sukeltaminen voi kestää jo muutaman sekunnin. Ja sukellustaito kehittyy usein nopeasti. Kaksiviikkoinen poikanen saattaa sukeltaa jopa kymmeniä metrejä ja pystyy olemaan veden alla jopa 30 sekuntia.

Kuikkalintujen poikasen kokoluokka vertaillaan  suhteessa emoon ja ilmoitetaan seuraavasti:

I = korkeintaan 1/4 emon koosta

II = 1/4 - 1/2 emon koosta

III = 1/2 - 3/4 emon koosta

IV = 3/4 - emon kokoinen

Jos poikanen saavuttaa kokoluokan III, niin silloin se on selvinnyt ja se voidaan merkitä vuoden pesimätulokseen.

Lähteet: 

Lehtonen, P. 2010. Kuikanpoikasen kehittyminen. Gavia 4 - joulukuu 2010. Julkaisija Birdlife Suomi, Gavia-työryhmä.

Lehtonen, P. 2009. Ajankohtaista Gavia-työryhmältä. Sähköposti 29.6.2009.

San Diego

 Olin au pairina 1988 Yhdysvaltojen San Diegossa. Perheeseen kuului pieni poika, suomalainen äiti ja armenialais-amerikkalainen isä. Tehtäviini kuului pääasiassa pojan hoitoa ja talon siivousta.

Viereiseen kuvaan isäntä, joka oli kuvataiteilija, ikuisti minut istumassa keittiön pöydän ääressä. Se tuo mieleeni Rubensin rehevät naiset. Enimmäkseen hän maalasi öljyllä tai teki kuvanveistoa. Maalaustyyli oli surrealismi.

Hän teki minusta myös lyijykynällä muotokuvan, jonka kehystytin. Taulu on kotini seinällä muistona ajastani Kaliforniassa.

Siellä asuessani harrastin lenkkeilyä vapaa-aikanani, iltaisin. Kerran juoksulenkillä huomioni kiinnittyi autoon, mikä seurasi minua. Olin juoksemassa 4-kaistaisen tien viertä. Auto ajoi aina edelleni, pysähtyi tien poskeen ja kun olin ohittanut auton, se taas ohitti minut. Jouduin suorastaan paniikkiin. Silloin ei ollut kännyköitä, eikä minulla ollut rahaa mukanani, jotta olisin voinut vaikka soittaa isäntäperheelleni.

Kun auto oli taas ohittanut ja pysähtynyt minua odottamaan, juoksinkin auton takaa tiekaistojen ylitse silläkin uhalla, että jään auton alle. Kun pääsin toiselle puolen tietä, mutkittelin reittiäni, seurasin olkani ylitse kaikkia mahdollisia autoja, kiertelin ja kaartelin, piilottelin, kunnes uskalsin pitkän ajan kuluttua palata kotiin. Sen jälkeen en käynyt juoksemassa!

Alivuokralaiset

 Mökin välikatossa ja seinien välissä on aina kulkenut metsähiiriä ja -myyriä (Rodentia). Varsinkin viileään aikaan. Tämän kevään uusi ilmiö oli jokin jyrsijä, mikä raapi vimmatusti. Ääni oli sen verran kova, että siihen jopa heräsi. Ääni kuului aina katosta. Sitä pitä häätää pois koputtamalla kattoon. Liekö raapinut eristeitä pesätarpeikseen.

Parina edellisenä kesänä makuuhuoneen seinän välissä on pesinyt lepakko (Chiroptera). Ensin huomiotani kiinnittivät erikoiset äänet. Lepakot kaikuluotaavat saalistaessaan niin korkeilla äänillä, ettei niitä ihmiskorva erota, mutta ilmeisesti emo tai poikanen pitää matalampaa ääntä, jonka minä ja ystävänikin havaitsimme. Kuuntelin netistä löytämääni nauhoitetta ja siellä kuului samanlainen äännähdys kuin seinän välistä. Näin pääsin lepakon jäljille.

Löysin muutama vuosi sitten kuolleen lepakon mökkitieltä yhtenä aamuna. Sen siivessä oli verta. Se oli varmaankin törmännyt autoon, mikä on todella harvinaista. Kyseessä oli vesisiippa (Myotis daubentonii), mikä lentää lähellä veden pintaa.

Loppukesällä näkee lepakoiden lentävän mökin pihapiirissä hämärän tullessa. Niiden ilmestyessä on jotakin taianomaista, salaperäistä. Tuolloin on niitä elokuun lämpimiä, melko tyyntä iltoja ja öitä.

Olen joskus käynyt lepakkoretkellä Jyväskylässä. Retken vetäjällä oli mukanaan detektori, mikä muunsi lepakoiden äänet ihmiskorvin kuultaviksi. Suosittelen osallistumista mukaan retkelle, jos sellaisia taas joskus järjestetään. Tampereella järjestettiin myös Tapahtumien yössä lepakkoretkiä.

Hämähäkkejä on myös tietysti alivuokralaisina. Ja ne saavat olla rauhassa ja punoa verkkojaan vielä tovin.

Vaan kohta ei ole tätä mökkiä kenellekään, missä asustaa. Ja uudisrakennukseeni tulee kaiken maailman eläinverkot estämään erilaisten eläinystävien (orava, hiiret, myyrät) pesiytymisen. 

Pesukone

Unkarinsyreeni (Syringa josikaea)

Tasan kolme kuukautta sitten kirjoitin, etten voinut käyttää oma pyykinpesukonettani, kun se ei sopinut vuokra-asuntoni kylpyhuoneeseen.

Muutosta lähtien ystäväni on pessyt osan pyykeistäni koneessaan ja osan olen pessyt käsin mökillä. 

Mökillä pyykinpesu tarkoittaa sitä, että vesi lämmitetään tavalla tai toisella: joko keittämällä liedellä tai saunan kiukaan vesialtaassa. Työlästä.

Tällä tavoin pyykkääjiä ei taida kovinkaan paljon enää olla? 

Ystäväni äiti joutui vanhuuden takia muuttamaan kodistaan palveluasumiseen ja häneltä jäi komea kapeanmallinen pesukone. Jäi paljon muutakin, kuten isoja mattoja, tauluja, TV,  radio-CD -soitin ja kirjoja. Palveluasunto on niin pieni, ettei esim. isoruutuista taulutelevisiota ole järkevää siinä käyttää. No, nyt tavaroiden loppusijoitus tai ainakin välisijoituspaikka on luonani.

Vaan, olihan se luksusta pestä pesukoneessa tänään pyykkiä! Pienillä, hyvin arkisilla asioilla on suuri merkitys, kun joutuu jonkin aikaa sinnittelemään ilman. 

Kokeile, jos elämäsi tuntuu tasapaksulta ja päivät toistavat itseään.

 

Kuikkalinnut

Suopursu (Rhododendron tomentosum)

 Olen harrastanut lintuja aktiivisesti 35 vuotta. Ja varmaankin 15 vuotta siitä olen kartoittanut kaakkurien (Gavia stellata) pesintöjä tässä mökin lähistöllä. Jostakin syystä kaakkurit ovat mieltyneet ympäristön pienille suolammille. 

Täällä on ainakin viisi eri lampea, joilla käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kesän aikana tarkistamassa tilannetta. Kaakkuri on erittäin hyvä piileksijä hautoma-aikana ja poikasten ollessa pieniä.

Eilen tein pyörällä, kuten aina tähänkin asti, pesintäkierrosta. Joukkoon kuului myös yksi mehiläishaukan (Pernis apivorus) pesinnän tarkastus. 

Vaikka on ollut kovin kuivaa täällä Keski-Suomessa, aisti kukkien tuoksun ohikulkiessaan. Soilla vahvin tuoksu on nyt suopursu ja lehdoissa kielojen (Convallaria majalis) tuoksu.

Suomessa pesiviin kuikkalintuihin kuuluu kuikka (Gavia arctica) ja kaakkuri. Liekö innoitukseni juuri kuikkalintuihin se, että joskus teini-iässä ollessani juoksulenkillä mökin harjumaisemissa, yhden järven rannalta sukelsi iso lintu veteen. Näin silloin linnun muodon ja tuntematta lintuja lainkaan, kiinnostuin selvittämään mikä lintu se olisi saattanut olla. Olin saanut isältäni (isäni oli suomenruotsalainen) ruotsinkielisen Valittujen Palojen suuren lintukirjan ja sieltä löysin kuikan. 

Ja nyt näin jo kokeneempana, elämää kaikella tavoin nähneenä, voin todeta tehneeni silloin ihan oikean lajimäärityksen. Tänä päivänäkin sillä samaisella järvellä pesii kuikka, ei kaakkuri. Sen silloinen pesäpaikka on tänä päivänä harvinainen. Ylhäältä harjulta, mistä linnun näin, kulkee nykyään paljon käytetty luonto- ja retkeilypolku. Silloin, noin 40 vuotta sitten polku oli hyvin vähällä käytöllä ja kuikkakin saattoi tehdä pesänsä lähelle polkua.

Kuikka ja kaakkuri eivät koskaan pesi samalla järvellä. Kuikka on kaakkuria suurempi ja luonteeltaan kovin armoton. Sen huomaa tässä mökkijärvelläkin miten se ajaa muut vesilinnut tiehensä sukeltamalla vesilinnun kimppuun altapäin ja säikyttämällä linnun lentoon. Jopa vesilintupoikueita se vainoo. Ilmeisesti kuikka on kovin tarkka reviiristään. Varsinkin nyt, kun poikaset ovat tuloillaan, se perjantaina "vaani" ystäväänikin hänen ollessaan laiturilla.

Päivittäin kuulen puolestaan kaakkurien soidin- ja kalalentoääniä, niiden ylittäessä aluetta. Lähimmät kaakkurit (kahdella eri lammella) hautovat kilometrin päässä mökiltä. Kaakkuri on yksi mielilinnuistani.

 

Karhu

Tältä vuodelta

Viime vuodelta

Näissä kuvissa näkyvät karhun (Ursus arctos) tuhoamat muurahaispesät. Toisen löysin vuosi sitten ja toisen viikko sitten. Lähin löytöpaikka on kilometrin päässä mökistäni, toinen noin kahden kilometrin päässä. Luultavasti kyseessä on sama karhu.

Herätessään keväällä ja saadessaan ruoansulatuksensa vähitellen toimimaan usean kuukauden syömättömyyden jälkeen, nauttii se muurahaispesän antimia, eli muurahaisia. Eli summa summarum: Karhu luultavasti talvehtii jossakin lähistöllä!

Ruuhkia pyöreä 0

 Eilen oli huomattavan paljon vastaantulevaa liikennettä maanteillä ja muistin yhtäkkiä minkälaista oli sovittaa entisessä elämässäni lomia mielekkäästi mm. kesätapahtumien yhteyteen. Tämä siis siksi, että jouduin ajamaan aina Vt 9 ja vaihtelevasti Vt 4 Tampereen ja mökin välillä. Ja, kuten kaikki lähestulkoon tietävät Vt 9 välillä Tampere - Orivesi on mm. Suomen vilkkaimpia tieosuuksia, varsinkin juhlapyhien aikaan.

Jouduin ottamaan huomioon myös kesällä tapahtuvat teiden päällystystyöt, uskonnolliset kesätapahtumat, jos niiden järjestäminen vaikutti laajemmin alueen liikennöintiin tai joka vuotuiset MM-rallin osakilpailut. 

Osittain siksi kesäisin lähdinkin mökiltä ajamaan maanantai aamuisin klo 04:n jälkeen töihin, jottei tarvinnut ajaa ruuhkissa.

Huokaan syvään ja olen niin kiitollinen, sillä täällä minne elämääni nyt rakennan, ei ole ruuhkia.

Luonto on askeleen päässä kotoa ja työpaikalta. 

Talon suunnittelua 6

 Tänään pidimme uudisrakennuksen valvojan kanssa palaveria talon piirustuksista. Yhden kerran voi tehdä muutoksia maksutta. Valvoja, ammattinsa puolesta otti kantaa moniin asioihin ja muutoksia tuli kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta: toisen makuuhuoneen oven kätisyyteen, saunan hirsisen ulkoseinän sisäpintaan, liesi-leivinuuni-hellan hormiin ja kantavan palkin sijoitteluun suhteessa hellaan, toisen terassioven poistoon, keittiön ikkunan kokoon ja nuohoustikkaiden sijoitteluun.

Minun piti päättää talon värikin, vaikken vielä yhtään osaa sanoa, mikä se on. 

Nyt piirustukset korjauksineen lähtivät talofirman edustajalle. Ensi viikolla valvoja tulee tekemään asemakaavapiirustuksen. 

Lähetin ympäristövalvontaan lähes kuukausi sitten selontekoa tulevista käyttö- ja jätevesiratkaisuista. 

Saatuani lopulliset talon kuvat, ympäristövalvonnan päätöksen, asemakaavan ja energiatodistuksen voin lähteä tekemään naapurikuulemiskierrosta. Ne saatuani voinkin sitten hakea vanhan mökin purkulupaa ja uudisrakennuksen rakennuslupaa.

Jotain vielä saattoi jäädä välistä. Amatööriin ei voi luottaa...

Pihlajaperhoset (Aporia crataegi)

Vie minut metsiin

Vie minut metsiin

Älä vie teille

Tiet ovat heille

Mutta metsäpolut meille

Paetkaamme

Ystäväni heitä

Kahden sinun kanssasi

Tahdon minä jäädä

Jos he meitä seuraavat

Pois heidät häädä

Eivät he ymmärrä meitä

Eivät he ymmärrä meitä

Pois minut saattele

Ihmisten luota 

Samotkaamme korpea

Samotkaamme suota

Kauas, kauas

Pohjoiseen ja itään

Siellä minun lämpeni

Saat sinä vasta

Siellä me rakastamme 

Kaksi metsän lasta

Ihmisten tietämättä mitään

Ihmisten tietämättä mitään

Sävellys Heikki Laitinen, sanat Kimmo Koskimaa

Vuodelta 1971

Hyttyset

 Olen mieltynyt koristepensaista syreeniin eniten. Sekin taitaa tulla mummolta ja karjalaisuudesta... jonkinlainen hämärä muistikuva olisi siitä, että mummon silmäterä oli varsinkin unkarinsyreeni (Syringa josikaea). 

Tässä kuvassa on perinteinen pihasyreeni (Syringa vulgaris).

Otsikon aihe on puhuttanut viime aikoina. Hyttyset/itikat/sääsket (Culicidae) ovat massoittain liikkeellä ympäri Suomea. Ulkonaolo on lähes mahdotonta. Ainoastaan järvellä sietää olla, koska siellä käy jonkinmoinen tuulenvire pitäen pahimmat inisijät loitommalla. Nyt, kun asun mökillä, eikä täällä ole sisävessaa, on suorastaan kamppailua käydä ulkovessassa. 

Yritän elää mahdollisimman ekologisesti, enkä käytä mitään hyönteismyrkkyjä. En iholla tai mökin sisällä. Sen vuoksi tämä on yhtä kamppailua. 

Tosin, olen koko ikäni tahtonut elää siten, etten päästä itseäni liian helpolla. Sekin taitaa juontaa juurensa luterilaisuuteen?

Prinsessaunelmia

Eno oli minua 14 vuotta vanhempi ja ollessani isovanhempien luona ennen kouluikää, hän oli parikymppinen. Enolla oli hetken (kenties) tyttöystävä, joka oli taitava piirtämään. Hän oli minulle kuin Kylli-täti; piirsi ja kertoi sadun.

Tietysti siinä iässä kuin olin, oli minullakin prinsessaunelmia ja niitä hän minulle toteutti. Tässä alla Sipe -73 piirroksia: prinsessat, prinsessojen linna ja "hulttiokuninkaalliset".

Liike on lääke

Mökin ovi

 En muista koska viimeksi aamulla herätessäni koin itseni levänneeksi, mutta tänä aamuna näin kävi. 

Varmasti liikunnan lisäämisellä on suuri merkitys. On jotenkin hyvin voimaannuttavaa, kun huomaa kuntonsa ja jaksamisensa kasvaneen, eikä liikkeellelähtö ole vaikeaa. Tietysti nämä hienot kesäilmat lisäävät virkeyttä huomattavasti.

Viime yönä käki (Cuculus canorus) kukkui miltei tauotta. Pidin mökin ikkunoita auki ja lintujen laulu tuuditti uneen ja (ehkä) oli taustamusiikkina unikinossakin. Joskaan viime yön unia en muista.

Unikin on laadukkaampaa, kun rasittaa itseään fyysisesti päivän mittaan.

Mittaan liikuntasuorituksiani kännykän sovelluksella. Eihän siihen tule läheskään kaikki suoritukset, mutta suuntaa-antava se on. Maaliskuun huonoimmalta viikolta olen kolmenkertaistanut kuluneella viikolla liikuntasuoritteet ajallisesti. Olen aina ollut (liikunta)päiväkirjojen puolesta puhuja, sillä ne toimivat motivaattorina, kun haluaa tehdä elämänmuutoksen. Minulla tämä toimii!

Talon suunnittelua 5

 Sain tänään uudisrakennukseni piirustukset. Niissä on nyt julkisivukuvatkin, joskin kuvista puuttuvat verannan ja kuistin kaiteet, koska ne tehdään itse. 

Pääsen ensimmäisen kerran "näkemään" rakennusta oikeasti ja mieltämään sitä ympäristöönsä. 

Joitakin pieniä korjauksia täytynee tehdä ja katsotaan mitä valvoja sanoo. Hän se asiantuntija on.

Tässä kuvassa on mittasuhdetta hirren paksuudesta, mikä tulee uudisrakennukseeni: 27,5 cm. Tuo hirren pääty; 9 cm on kesämökin hirren paksuus.

Kuikka

 Näin tänään käydessäni soutamassa kuikan (Gavia arctica) pesällään! Once in lifetime✌

Kuikan pesä on matala kuoppa ja sijaitsee lähellä vedenrajaa, koska se on huono liikkumaan kuivalla maalla. Sen jalat sijaitsevat ruumiin takaosassa ja siksi käveleminen on vaivalloista.

Nyt, kun olen soudellut päivittäin, ilmestyy kuikka järvelle. Olenkin pohtinut, missä sen pesä on tänä vuonna, koska veden pinta on korkealla ja joskus pesintä epäonnistuu vedenpinnan nousun takia. Sen tavanomainen pesäpaikka on altis vedennousulle.

Kuikka on hyvin varovainen pesimäaikaan. Jos järvellä on liikkujia (veneilijät, kalastajat, uimarit, suppailijat), se sukeltaa pesästään ja munat jäävät ilman emon suojaa.

Tänään reittini meni kaukaa kuikan pesästä. Kuitenkin, näin sen taas lähteneen pesästä. Kiersin järvellä ja tulinkin toista kautta pois. Kuikka oli palannut pesälleen sillä välin. Se ei huomannut tuloani, kun tulin niemeä kiertäen ja tuulikin vaimensi ilmeisesti tuloni. Yhtäkkiä näin linnun "kökkivän" pesällään ollen valmiina sukeltamaan. Jatkoin soutuani rytmiä muuttamatta ja olin kuin en olisikaan. Siinä ei kameraa kaiveta esille, vaan jatketaan matkaa häiritsemättä sen enempää. 

Nyt tiedän, ettei sieltä päin kannata mennä ennen kuin poikaset kuoriutuvat. Laskeskelin kalenterista, että noin 10 vrk:n kuluttua poikaset voisivat syntyä.

Vuosia sitten kuoriutui kaksi kuikan poikasta, mikä on enimmäismäärä. Ne eivät olleet kuin reilun 10 vrk:n ikäisiä, kun huomioni kiinnittyi emojen poikaskutsuihin.

Kuikanpoikaset ovat pesäjättöisiä, eli niiden pitää kyetä lähtemään melko pian kuoriutumisen jälkeen veteen. Pojat piilottelevat rantakasvillisuuden suojissa, kun emot lähtevät kuikille ominaiseen tapaan aikuisten lintujen "tapaamisiin" esim. muille järville.

Emot olivat olleet pois järveltä jonkin aikaa ja palattuaan ne kutsuivat poikiaan. Vaan poikia ei kuulunut. Meni monta tuntia. Oli sydäntä särkevää kuunnella emojen kutsuja ja nähdä niiden etsivät poikia.

Lähdin veneellä kiertämään rantoja. Löysin toisen pojan kelluvan vatsapuoli ylöspäin vedessä. Ilmeisesti minkki oli löytänyt poikaset rantakasvillisuudesta, tappanut toisen ja toinen oli pelästynyt ja saanut sydänkohtauksen. 

Minkki on erittäin paha vieraslaji, mikä tuhoaa lintujen pesintöjä! Se vain tappaa, eikä välttämättä syödäkseen. 

Suvivirsi

Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat

ja laiho laaksossa.

Puut metsän huminoivat

taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi

hyvyyttäs, Jumala,

ihmeitäs julistaapi

se vuosi vuodelta.

Muuttoa, taas!

 Tuonne se uudisrakennus tulee! Keskellä kuvaa näkyy rantaa ja mökinpahasta. Uudisrakennus sijoittuu suurin piirtein samoille sijoille. Sen asuinpinta-ala on kaksinkertainen nykyiseen, joten talo "lihoo" jonkin verran. 

Mökki on vielä pari kuukautta paikallaan. Olen jo vienyt tavaraa mökiltä vähissä erissä vuokra-asuntooni. Lämmin varasto on hakusessa, sillä levitettävä kangaspäällysteinen vuodesohva on niin painava, ettei sitä kukaan jaksa kantaa nykyiseen asuntooni, vaikka se sinne mahtuisikin.

Muut huonekalut pärjäävätkin kylmässä varastossa, ja ne siirretään läheisen maatilan varastoon. Muutama ylimääräinen sänky olisi poisannettavaksi,  yksi vitriinikin...

Kaasujääkaapin ja -hellan voisi antaa pois, samoin keittiön kaapistot, ulko-ovet ja ikkunat, aurinkopaneelit ja -järjestelmän.  Nimimerkillä:"Hakija saa pitää". Varmasti muutakin irtotavaraa voisi irrota, jos kiinnostusta olisi. Täytyy "huudella" oikeilla kanavilla asiasta.

Jossakin vaiheessa pitäisi tehdä inventaariota. Monia mm. ruoanlaittovälineitä on jopa kolminkertaisesti; kolmesta eri huushollista. 

Liinavaatteitakin on ihan riittävästi loppuelämäkseni, jos niikseen.

Minä en harrasta kirpputoreja. Vaan, kai nämä edellä mainitut voisi jossakin kelvata? Hyväntekeväisyyteen edes...

 

Kesäaamut

 Yllä oleva kuva on tältä aamulta klo 5:n aikaan. Viileän yön jäljiltä nousi usvaa järvestä ja pienestä suolampareesta. Kesäaamut ovat parasta mitä tiedän. Linnut laulavat innokkaina, mutta muuten luonto vielä uinuu - venyttelee yön kylmettämiä, kangistamia solujaan, kunnes auringon lämpö saa kaiken heräämään ja elämään kiihkeällä rytmillään.

Olen vuosien tauon jälkeen herätellyt vanhaa harrastustani, soutua. Se on kelpo liikuntaa. Tai kaikki vesillä tapahtuva omalla lihastyöllä tehty liikunta on mainiota: uinti, melonta, suppaus. Purjehtimista tai surffausta en ole koskaan kokeillut.

Osallistuin viitenä vuonna perättäin Pirkan soutuun kirkkovenesarjassa työpaikan joukkueissa vuosina 1999-2003. Tavoitteena Pirkan soudussa oli vain se, ettei olla jumbosijalla. Myös vuonna 2012 soudin omaksi ilokseni ja pitääkseni päänuppini kasassa kuntouttaessani jäätynyttä olkapäätäni.  

Vesillä olo on mukavaa liikuntaa ja huovatessa aktivoituvat syvät lihakset, mitä näin opiskelun jälkeen tarvitsee erityisesti! Suosittelen💪