Selviänkö hengissä tästä rumbasta? Koko viikonloppu meni mökkiä purkaessa, tavaroita pakatessa ja viedessä vuokra-asuntooni. Nyt lähes kaikki omaisuus on yhden katon alla, lukuunottamatta sohvaani (kts. blogi 19.9.2021) ja puisia huonekaluja (kts. blogi 15.9.2021).
Pitkiä ovat tällä hetkellä päivät. Aamulla ennen kukonlaulua ylös, töihin ja töiden jälkeen mökille tekemään 'jos jotakin'. Sitten se sekamelska, joka odottaa asunnolla tavaroiden järjestämisessä. Kun tavaraa on vähintään tuplasti! Kaikki tuntuu kaoottiselta eikä voimia olisi enää yhtään. Mutta pakko on nyt jaksaa!
Jos yhtäältä päivät tuntuvat pitkiltä, on toisaalta tänään myös syyspäiväntasaus. Yön ote kasvaa. Niin se pimeys kietoo pohjoisen pallonpuoliskon syleilyynsä. Eilen aamulla töihin ajaessa täytyi laittaa jo pitkät ajovalot.
Mökki tuli eilen tiensä päähän. Kuulemma koko mökki tutisi, kun ensimmäiseen talon kulmaan iski kaivinkoneen koura. Ystäväni vertasi mökin olleen kuin elokuvan lavaste, niin huokeasti se oli aikoinaan rakennettu (kts. blogi 15.2.2021). Katon vesieristeenä oli käytetty sok:n vanhoja, lastulevyisiä mainoskylttejä! Kummasti me siellä asuimme kaikki nämä vuosikymmenet onnellisen 'tietämättöminä'. Hometalo se ei kuitenkaan ollut, ihme kumma.
Olen tehnyt surutyötä mökin menetyksestä, pihapuiden kaadosta ja lähimetsän harventamisesta. Lievästi sanottuna viime viikot (ja kuukaudet) ovat olleet raskaita. Pientä iloa ja vastapainoa olen saanut luonnon tarkkailusta ympärilläni ja liikunnasta. Eilinen päivä oli niin sanotusti kulminaatiopiste: nyt se on menoa uutta kohden!
Viimeisenä päivänä silittelin mökin kuusitapettia (kts. blogi 6.4.2021) jäähyväisiksi ja lämmitin meditaatiosaunan. Sauna oli 'kuuluisa' makoisista löylyistään. Kiitin kaikkia niitä ihmisiä, joita tiedän saunassa istuneen ja kiukaan puhkuja kuunnelleen. Vähän samaan tapaan kuin kelttiläisessä rukouksessa.
Kiitos mökki kaikesta mitä minulle olet antanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti