Uusi työ 5

 Olen ollut puolitoista kuukautta uudessa työssäni ja sain tällä viikolla hyvää palautetta työryhmältäni. Olen siis koeajalla kaiken kaikkiaan kuusi kuukautta töiden aloittamisesta; tuona aikana voi kumpi tahansa osapuoli, työnantaja tai -tekijä, lopettaa työsuhteen selittämättä syytä vain ilmoituksella. Ja irtisanominen tulee voimaan seuraavasta päivästä.

Sitä varmaankin se unenikin taannoin tiesi, kun pääministerin kanssa oltiin "tukkanuottasilla" kts. postaus 15.3.2021.

Työryhmäni pelkää, että lähden nostelemaan. Ajattelevat, kun tulen ns. suuresta maailmasta, etten viihtyisi tai kokisin nykyisen työni tylsäksi. Toivovat, että jatkan heidän kanssaan kauan, kauan.

Myös asiakkaat ovat olleet kiitollisia. Olen kuulemma antanut heille paljon jo tänä aikana.

Voiko parempaa palautetta toivoa?

Olen viihtynyt, työ on kaikkea muuta kuin tylsää, saan vastuuta ja minua koulutetaan, saan käyttää koko ammattitaitoani ja opetella uutta. Asiakkaat ovat haastavia, mutta elämän koko kirjossa mielenkiintoisia.

Minut hyväksytään sellaisena kuin olen, omine vikoineni ja heikkouksineni.

Onko enkelin siipi osunut?

Ehkä tänään

 Kapea kaistale erottaa minut avovedestä. Ehkä tänään? Sitten on vähän isompi avanto missä käydä useamman kuukauden.

Eräs ex-työkaverini kuvasi minua Tuure Kilpeläisen tuotantoon. Aina, kun hän kuulee kyseistä artistia hänelle tulee minut mieleen. Melankolinen.

En oikein tiedä miten tuon ottaisi, tulkitsisi. En toki kiellä ettenkö olisi sitä, mutta melankolialla on myös aika negatiivinen kaiku. Tai jos tulkinta onkin sitä. No, kyseinen henkilö ei ole sellainen, joka piikittelisi rivien väleistä.

Jostakin syystä minuun uppoaa tällä hetkellä puolalaisten säveltäjien musiikki. Ja ainakin Henrik Göreckin Symphony of Sorrowful Songs jo nimeltäänkin kertoo paljon. Sitä on käytetty televisiossa ja elokuvissakin. Myös kuunneltavaa on Three Pieces in Old Style, 1. osa.

Jos se onkin sitä suomalaista kaihomielisyyttä? 

Jäiden lähtö

 Tänään taitaa olla se päivä, että oma ranta vapautuu jäistä. Hienoa helinää kuuluu, kun aallot rikkovat puikkoutunutta jäätä. Vain tuulen humina, helinä ja iltalaulajat (linnut). 

Viime sunnuntaina ilmestyi ensimmäinen kuikka (Gavia arctica) järven sulaan. Maanantaina tuli kaakkuri (Gavia stellata) ilmatilaan "käkättämään"; sen lentoääni saa kuikan hermostumaan. Molemmat kuuluvat kuikkalintuihin, mutteivat ne viihdy samoilla vesillä. Kuikka isompana häätää muutkin vesilinnut tiehensä kuin vain kaakkurinkin.

Kuvassa näkyy kuinka lähellä jään reuna on. Huomenna ei taida päästä enää avantoon. Sitkeästi olen siellä käynyt, joka aamu ja ilta kun mökillä olen ollut.

Entinen työ

Sulavaa jäätä, mistä erottuu latu valkoisimpana

 On kulunut lähes 3 kuukautta, kun lähdin vanhasta työpaikastani ja alan vähitellen käsittää, mikä sai minut uupumaan ja hakeutumaan sieltä pois.

En ollut enää pitkään aikaan voinut tehdä persoonallani töitä. Oli vain niin hirveä kiire; perustyön hoitaminen, kehittäminen, perehdyttäminen, toimintatapojen muuttaminen, opettaminen ja ohjaaminen, venyminen ja joustaminen. Työ muuttui liukuhihnatyöksi.

"Liian monelle elämä on mahdollisuus, joka jää käyttämättä. Jonakin päivänä on edessä tuskallinen kysymys: oliko minulla elämää ennen kuolemaa?

Nyt huomaan, että minulla ei ollut enää töissä elämää, ja "iho olisi muuttunut muuriksi ulkomaailman ja sykkyrässä olevan minän välille", jos olisin jäänyt.

Yllä olevat lainaukset ovat Matti Lindqvistin (1989) kirjasta Ammattina ihminen, s. 116.

 

Talon suunnittelua 3

 Tässä kuvassa näkyy osaa mökin verannan kaiteesta. Ajattelin siirtää kuvion sitten uudisrakennuksen terassin kaiteeseen - aikanaan. 

Kävin viime viikolla talotoimittajan luona korjaamassa piirustuksia ja tekemässä aiesopimuksen. 

Uudisrakennukseni hirren paksuus on 275x275 mm. Ensi kevättalvella on hirsikehikon rakentaminen vesikattoon saakka talotoimittajan asentajien toimesta. Halusin rakentamisen mahdollisimman kuivaan kauteen. Vaikka eihän mikään ole varmaa tämän ilmastomuutoksen aikaan.

Sitä ennen - syksyllä on tämän vanhan mökin purku ja uudisrakennuksen perustuksien teko ennen pakkasia. 

Tällä viikolla tulee rakentamisen valvoja katsomaan tulevaa "työmaataan" ja sitten, jos talon alustavat piirustukset kelpaavat hänelle, hyväksyn talotoimittajan aiesopimuksen. Viralliset piirustukset tulevat aikanaan, joilla voin sitten hakea mökin purku- ja talon rakennuslupaa.

Merikotka

 Kyllä taas kannatti! Meinaan lähteä koleaan kevätsäähän, kun räntää vihloo ja tuulee pohjoisesta ihan kiitettävästi.

Lainaten John Muiria:" In every walk with Nature, one receives far more than [one] seeks".

Löytäessäni tuon yllä olevan lauseen, on se ollut "johtotähtenäni" monet monituiset kerrat luonnossa liikkuessani. Tänäänkin se piti paikkansa. 

Menin läheiselle lintujärvelle, missä en vielä ole tälle keväälle käynyt johtuen lumitilanteesta. Eikä siellä ollut käynyt kukaan muukaan kaksijalkainen. Ainoastaan hirvien (Alces alces) jälkiä näkyi hangessa. Järvi on huonosti saavutettavissa runsaslumisena talvena, koska se on lähes kokonaan soiden ympäröimä. Toisaalta itse järvi on hyvin matala ja se sulaa siten varhain. Sen takia se on hyvä lintujärvi ja muuttajien levähdyspaikkakin.

Järvessä oli todella paljon vettä. Se oli jo vapautunut jäistään, enkä ole varmaankaan koskaan nähnyt vesiallasta niin täytenä. Ja vesimäärästä johtuen järvellä ei ollutkaan sille niin tyypillisiä lajeja, koska allikot olivat veden alla. 

Olin jo aikani siellä kiikaroinut ja kuunnellut lintujen ääniä, kun tuli lintumaailman "häly". Ensin kalalokit, sitten vesilinnut nousivat ylös vedestä osa lentämään, osa varoittamaan. Ajattelin, että mikäs nyt tulee. Ja niinhän merikotka (Haliaeetus albicilla) "purjehti" vastatuuleen verkkaisin siiveniskuin katsellen alas mahdollista helppoa saalista. Selvästikin se oli matkalennossa, koska se ei jäänyt järvelle kiertelemään. Lintumaailmaan rauhakin palautui nopeasti.

Vaan olihan se upea ilmestys! Sen siipien kärkiväli on 190-240 cm. Siipiä kuvataan ladonoviksi ja sitä ne ovat. Niillä on hyvä kauhoa eteenpäin.

Halpa elämys!

Joen jääpaanne

Sääksi

 Teimme pienellä porukalla retken katsomaan onko sääksi (Pandion haliaetus) jo tullut pesälleen. Edellisessä postauksessa sankka sumu painoi tunnelmaa. Niin nytkin, kun pääsimme rantaan. Vastarannasta, jossa pesä sijaitsee, ei näkynyt kuin hennot ääriviivat. Odottelimme jonkun aikaa, muttei sumu hälvennyt. Lähdimme sitten käymään lähistöllä olevassa kuusimetsässä ja siellä ollessamme alkoi näkyä ns. vanhaa taivasta.

Palasimme uudestaan katsomaan sääksen pesää. Kuten kuvasta näkyy vastarantakin erottuu jo selvästi. Tästä näimme toisen sääksistä istuvan pesäpuun latvassa ja pesää oli kunnostettu, joten oletettavasti toinen oli jo munillaan. Eläinmaailmassa ei taida olla paljoakaan sinkkuja, eli lintu yksin rakentaisi pesän ja odottaisi sopivaa kaveria tulevaksi.

(Valokuvaaja: E.L.)

Kevät keikkuen tulevi

 Aavemaista!

Kuva on tältä aamulta. Harmaan eri sävyjä.

Niin kuin aina, koen sumuisen kelin jollakin tapaa aavemaiselta. Äänetkin kuuluvat jotenkin pehmeämmiltä?

Laulujoutsenet (Cygnus cygnus), telkät (Bucephala clangula), teeret (Lyrurus tetrix), käpytikat (Dendrocopos major), punakylkirastaat (Turdus iliacus), sinitiaiset (Cyanistes caeruleus), punarinnat (Erithacus rubecula), peipot (Fringilla coelebs) ja talitintit (Parus major) laulavat sumun keskeltä ja se vielä lisää aavemaisuutta. Niiden reippaat laulut ja sumu ovat ikään kuin ristiriidassa keskenään.

Pudotuskelistä puhutaan lintuharrastajien keskuudessa, kun sade- tai sumu haittaa muuttoa. Silloin linnut laskeutuvat maan kamaralle ja niitä voi paremmin tarkkailla.

Kuten kuvasta näkyy, järvi on vielä jäässä. Eilen jäähän ilmestyi pari aukkoa ja telkkäpari asettui jo toiseen. Kuikkia odotellessa.

Uusi työ 4

Muisto metsäjäniksen (Lepus timidus) talviruokailusta

 

 Ne, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa, tietävät miltä tuntuu olla autuaan tietämätön uuden työpaikan ristiriidoista, henkilökemioista ja "pohjavirroista", jotka vaikuttavat keskinäiseen työskentelyyn. Voi mennä ihan "sinisilmäisenä" kaikkiin tilanteisiin ilman ennakkoasenteita tai -odotuksia. 

Olen ainoa ammattini edustaja työryhmässä ja voin muokata työnkuvaani ja työskentelyäni kohtalaisen vapaasti. Pari kollegaa minulla on, mutta meillä kaikilla on omat sektorimme (esihenkilöt) ja vastuualueemme.

Onneksi tuota tiimaa on tullut kartutettua, sillä sitä täällä tarvitaan.

Kuusi

Kiipeilijän unelma

 Tässä pari kuvaa lähistölle pystyyn jätetystä kuusesta. Koirani toimii "mittatikkuna" vertaillessa puun valtavaa rungon paksuutta. Tämä kuusi on kuin reliikki siitä mitä metsät voisivat Suomessakin olla. 

Tämäkin puu seisoo yksinään. Lähistöllä on tehometsätalouden "metsää". Eikä tämä metsäkato ole tämän ajan ilmiö. Osattiin sitä ennenkin metsät kaluta loppuu, kuten ajanlaskumme alusta kaskeamisella, 1700-luvulla tervanpoltolla ja toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneellä nykyaikaisella metsätaloudella.

Ongelmana vain on se, että metsä kyllä Suomessa kasvaa, muttei se ole enää monimuotoista. Vanhat metsät ja niihin liittyvät lajit ovat olleet ahdingossa jo pitkään.

Itse olen varsinkin kuusimetsistämme huolestunut. Kuusi kasvaa hitaammin ja se leviää luontaisestikin huonommin kuin mänty.

Jotenkin tuntuu kornilta, että suomalainen kuusi viedään Kiinaan rakennusaineeksi. Ja vastaavasti Suomeen tuodaan mm. Amazonin sademetsää terassilaudoiksi!

Miten käy meidän hiilinielujen tulevaisuudessa tai ns. vanhojen metsien lajien, kuten hömö- tai töyhtötiaisten (Poecile montanus, Lophophanes cristatus) ja monien muiden, mitkä ovat riippuvaisia etenkin lahopuusta?

Ja nämä Suomen biotuotetehtaat; nykyinen Äänekosken tehdas ja Kemiin valmistuva vastaava, käyttävät valtavat määrät puuta vuorokaudessa. Se on pidemmän päälle kestämätöntä!

Linnut 2

 Käpytikka (Dendrocopos major), perkele!

Viime keväänä ystäväni teki koivupökkelöstä paksuseinäisen pöntön tiaisille/kirjosiepolle (Paridae/Ficedula hypoleuca) ja laittoi oikein huopakaton suojaamaan sateelta. Vaan, olipa käpytikka ajatellut toisin ja hakkaa nakuttanut sopivan reiän omiin tarkoituksiinsa.

Eilen aamuna oli teerikukot (Lyrurus tetrix) soidintamassa järven jäällä. Harmittelin, että nyt joudun ne hätistelemään pois, kun menen avantoon. Hakkasin avannon peittävän ohuen jään, pulahdin veteen, nousin ylös ja menin mökkiin. Kas kummaa, teeret eivät lähteneetkää karkuteille. Joko ne ovat niin kevätkiihkossaan tai sitten sulaudun jo osaksi luontoa...

Talon suunnittelua 2

 Tänään muutama asia nytkähti eteenpäin talonrakennusprojektissani. Sain hankittua projektille valvojan ja talon piirrustusten kanssa etenen hyvällä vauhdilla. Myös rakennusmateriaalien toimitus ja hirsikehikon rakennusaikataulu lyötiin lukkoon.

Aluksi kaikki tuntui kaoottiselta tässä talonrakentamisprojektissa. Miten selviän tästä kaikesta, varsinkaan kun ei ymmärrä rakentamisesta mitään? Vaan pala palalta ja muutaman yön yli nukkumisella asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Paljon on selvitettävää, mutta onneksi on asiantuntijoita, mitkä auttavat mielellään.

Ja sain eräältä ex-työkaverilta jo varteenotettavia tapettivalmistajia. Jos ei ole muuta tekemistä, voi selailla tapettikuvastoja...

Linnut ovat hyvin hyödyntäneet autiotalon saunan rakenteista ilmaantuneet eristeet

Laina 2

Tämä on eilisen postauksen autiotalon ikkuna

 Pyysin kaiken kaikkiaan viideltä eri pankilta lainatarjousta asuntolainaan uudisrakennusprojektiini. Kolmesta pankista sain yhteydenoton puhelimitse ja kahdesta niistä sähköpostiin tarjouksen. Kolmannen kanssa oli hankaluutta saada etäkokousta sovittua aikatauluongelmien takia. Kahdesta pankista tuli pelkästään sähköpostiin tarjous, joista toinen oli suorastaan ala-arvoinen.

Tänään tein valintani. Myyn taas "sieluni", kun joudun ottamaan lainaa. Tämä riippumattomuus kun on ollut kovin mukavaa aikaa. No, hyvän syyn takia laitan itseni liekaan.

Selfie 2

 Sain eilen koronarokote 2:n. Tällä kertaa se oli kaikkinensa arkisempi tapaus. Radio oli hiljaa, eikä mitään ylevää tms. kokemusta tullut (vrt. blogi 12.2.21). Näinhän se varmaankin menee. Totumme tähänkin tautiin osana muita...

Työterveyshoitaja antoi kuitenkin hyvän neuvon: ottaa parasetamolia tai ibuprofeenia tasaisin väliajoin, jotteivat jälkivaikutukset häiritse elämää.

Joten otin pari tabua ja tänään on ollut hyvä päivä.

Lähdin retkeilemään eräälle autiotalolle, missä aina luonto osaa yllättää: peukaloinen (Troglodytes troglodytes) näyttäytyi, puukiipijä (Certhia familiaris) ja punarinta (Erithacus rubecula) lauloivat monien muiden lintujen kera.

Tässä kuvassa halusin luoda moniulotteisuutta; likainen ikkunaruutu, mikä antaa illuusion lumisateesta, auringon luoma ikkunaruutu roskaisella lattialla, oviaukon ääriviivat, toisesta ikkunasta avautuva näkymä, takanani ikkunasta peilautuva maisema ja kuvaaja.

Kevättä ilmassa 3

 Kylläpä meitä nyt lykästään, kun on niin hienoa kevättä!

Nokkos- ja sitruunaperhoset (Aglais urticae, Gonepteryx rhamni)) ja suruvaipat (Nymphalis antiopa) lentelevät, leskenlehdet (Tussilago farfara) kukkivat ja kaiken maailman hyönteiset "kiehuvat" ilmanalassa. Kohta tulevat hysyt = hyönteissyöjät (linnut).

Laulujoutsenien (Cygnus cygnus) kanta alkaa olla niin suuri, ettei sopivia pesimäpaikkoja löydy helposti.  Reviirikiistoja saa todistaa päivittäin. 

Tämän pariskunnan kuvasin tänä aamuna laiturilta. Olivat 30 m päässä luottavaisina. Parkkeerasivat jäälle lepäämään.

Tilataidetta

 Tänään on ollut ensimmäinen kevätpäivä Keski-Suomessa. Jo aamulla, vaikka oli pakkasta useampi aste, tuoksui keväälle. Punakylkirastaan (Turdus iliacus) laulua kuului ensimmäistä kertaa. Kurkien (Grus grus) lisäksi muuttolinnuista ovat saapuneet vihervarpuset (Spinus spinus), sepelkyyhkyt (Columba palumbus), räkättirastaat (Turdus pilaris) ja lehtokurpat (Scolopax rusticola).

Tein varmaankin kymmenisen vuotta sitten metsätöitä ja löysin kuvassa olevan "oksamutaation" kaadetusta männystä. Tein siitä tällaisen koristeen vajan seinustalle. Nostan sen talveksi varastoon ja siitä varisee jonkin verran oksia pois, mutta yllättävän hyvin se on säilynyt.

Verannallakin tarkenee istua ensimmäistä kertaa, kun on melko tyyntä ja aurinko lämmittää. Onhan tämä taas hienoa aikaa!

Tasaantumista

 Kirjoitin jo aikaa sitten kuinka kävin ylikierroksilla, kun sain uuden työpaikan ja laitoin ns. rattaat pyörimään elämänmuutokseni mahdollistamiseksi.

Nyt on kulunut kolmisen kuukautta työpaikkahaastattelusta yms. ja selkeää tasaantumista alkaa olla havaittavissa. 

Nukun pääsääntöisesti hyvin, enkä stressaa uudesta työstäni tai oikeastaan mistään (lukuunottamatta opiskelu ja uudisrakennuskohteen suunnittelu yms. asiat). Nuo em. kulkevat tässä rinnalla toistaiseksi ja pitkään.

Työtahti on sopiva ja saan tehdä sitä missä olen hyvä. Voiko parempaa toivoa?

Joten en voi muuta kuin suositella työ- ja asuinpaikan vaihtamista. Nyt, jos ei koskaan!

Talon suunnittelua

Äitini peruja; puinen laatikko Turun opiskeluajoilta

 Olin tänään yhteydessä kunnan rakennus- ja ympäristötarkastajiin uudisrakennusprojektiini liittyvissä asioissa. 

Olin esim. ajatellut hankkivani maalämmön, muttei se varmaankaan tule aikataulullisesti onnistumaan, sillä mökkini sijaitsee pohjavesialueella, ja lupa pitänee pyytää aluehallintovirastolta. Pelkästään luvan käsittelyyn menee vähintään 6 kk. Siten tilalle tullee ilmavesilämpöpumppu.

Kysyin myös rakennusvalvojaa, joka vastaa, aikatauluttaa ja ties mitä koko rakennusprojektin. Sain pari nimeä.

Mökkini on radonherkällä alueella, mikä pitää ottaa huomioon rakennuksen pohjatöitä tehdessä. Kysyin myös arseenista, muttei kumpikaan asiantuntija osannut sanoa siitä mitään. Olin katsonut geologista karttaa aiheesta, ja mielestäni Keski-Suomi on näiltä kohdin "arseenivapaata". Tämä liittyy juomaveteen ja omaan kaivoon.

Haluaisin jätevesien puolesta ekologisen talon, mikä tarkoittaisi etten juomavedellä huuhtele vessaa. Siitä lupasi ympäristötarkastaja laittaa lisää tietoa ja monesta muusta, kuten voiko pohjavesialueelle tehdä harmaista vesistä suodatuskenttää.

Uusi työ 3

 Olen ollut nyt kuukauden uudessa työssäni. Palaset alkavat loksahdella kohdilleen, vaikka paljon on vielä opittavaa.

Jos kuvaisin uutta työtäni suhteessa vanhaan biologian käsitteellä trofiatasot, niin olin kaikkein korkeimmalla kuluttajatasolla Tampereella työskennellessäni ja nyt olen alimmalla eli tuottajatasolla täällä Keski-Suomessa. Muutos ei ole niin suuri kuin luulisi. Ja minä kuitenkin sukkuloin eri tasojen kesken, niin kuin tein ennenkin, mutta lähtökohta on tuo tuottaja - kuluttaja.

Kaikenlaista sitä pohtii, kun yrittää ymmärtää oman paikkansa uudessa organisaatiossa. Uutta punnitsee suhteessa entiseen elämään. 

Vielä ei ole kaduttanut hetkeäkään tekemäni valinta!

Nyt ne tulevat!

 Kurkia! Se on meidän lyhyt ja naseva viestimme WhatsAppilla, kun ne tulevat ilmatilaamme. 

Voi sitä ilon ja liikutuksen tunnetta, kun pitkäkoivet liitelevät taivaalla kohden pohjoista ja töräyttelevät ilmoituksen meille maankamaralla oleville, että täältä tullaan!

Itse en ole päässyt todistamaan keväällä kurkien (Grus grus) massamuuttoa, vaan ne ovat saapuneet pienissä parvissa ripotellen.

"krrruuu-krraaa"

Voihan käpy!

 Tässä toipilas leikkii. 

Koirani on 7 -vuotias ja edelleen kovin leikkisä. Lenkit on aloitettava - ikään kuin alkuverryttelynä - leikillä, muuten se loukkaantuu. Kaikki "pallottelut" kelpaavat. Lumipallot ovat parhaita, sitten tulevat pallot ja kolmannen sijan saa kuusenkävyt. 

Lumettomana aikana lenkillä ollessamme, se parkkeeraa sopivien kuusien juurille, mistä on löytynyt käpyjä. Kaikki kuusethan eivät tuota käpyjä. Koira ilmeisesti haistaa/näkee kävyt. Joskus lenkin eteneminen on hidasta, kun leikit vievät oman aikansa.

Pari vuotta sitten elokuussa olimme koirani kanssa lenkillä kuusikossa ja kuljin ns. nenä maassa etsien koiralle käpyjä heiteltäväksi. Vastaani tuli mehiläis- ja ampiaispesien kennostoja. Katsoin yläpuolelleni levittäytyvän kuusen latvaan ja näin kuusen puolivälin kohdalla ison pesän ja kuusen yläpuolella lenteli kaksi isoa haukkaa. Olin löytänyt mehiläishaukan pesän!

Ilmoitin siitä tutulle petolintujen rengastajalle ja menimme viikkoa myöhemmin katsomaan pesää. Hän varmisti pesinnän. Mehiläishaukka on erittäin uhanalainen.

Kiitos koirani, muutoin en varmaankaan olisi pesää löytänyt.

Tällaisia hyppelyitä koirani on tehnyt elämänsä aikana tuhansia, jollei sata tuhatta. Nyt vain pitäisi rajoittaa rajuja leikkejä kuluman vuoksi. 

Musiikki

 Kuulin tällä viikolla radiosta ensimmäistä kertaa Jakub Ciupinskin Black mirror (viululle, sellolle ja pianolle). Olipas kerrassaan pysäyttävää musiikkia! Hyvin intensiivistä ja mahtavaa rytmin käyttöä ja muunnoksia. Omalla tavallaan rentouttavaa ja epätodellista. Se sopisi hyvin johonkin elokuvaan tai tv-sarjaan. Toki toimii noinkin oikein hyvin.

Olin ajamassa työmatkalla, kun kuulin osan tuosta kappaleesta. Tänään hain sen Areenasta. Mieleeni tulee jollakin tapaa Philip Glassin musiikki.

Minulle klassinen musiikki on merkinnyt aina paljon. Kotonani kuunneltiin paljon juurikin klassista ja lapsuuden/nuoruuden liikuntaharrastukset (taitoluistelu,  joukkuevoimistelu, jazz-tanssi) liittyivät vahvasti musiikkiin.

Kuuluin Tampere Filharmonian Pro Orchestra ry jäsenistöön rakkaudesta musiikkiin. Nyt muutettuani Tampereelta käynnit Pro O:n jäseniltoihin estyvät. Toki korona on estänyt lähes kaiken toiminnan jo vuoden.

Kuvassa on isoisäni tekemä viulu. Sukuni juuret tulevat Karjalasta. Suvun miehet olivat kovia pelimanneja. Isoisäni soitti tätä viulua. Nyt se on vain koristeena, epävireisenä ja pölyä keräämässä.

Koira 3

Tässä on koirani oikea etujalka ja tarkemmin rannenivel. 

Siinä on "runsaasti nivelrikkomuutoksia useilla nivelpinnoilla".

Koirani loukkasi etujalkansa reilut viisi vuotta sitten, ollessaan 2 -vuotias. Silloin se hyppäsi seisomaan vasten haarautunutta puuta, jalka luiskahti oksanhaaraan ja jäi jumiin sinne. Koira huusi suoraa huutoa. Yritin irrottaa jalan hellävaroen, mutta se oli ehtinyt tempoa sen niin tiukkaan, ettei se lähtenytkään pois. Oli kova pakkanen, enkä voinut jäädä odottamaan pelastuslaitosta tai jättää koiraa yksin hakeakseni yli kahden kilometrin päästä jotakin kättä pidempää, joten rusautin jalan irti!

Sille tuli ranteeseen murtuma ja nivelsidevamma. Sitä leikeltiin kaiken kaikkiaan kolmasti vuoden aikana, koska ranteeseen tuli bakteerin aiheuttama luumätä. Silloin jo oli tiedossa, että nivel tulee kulumaan normaalia aikaisemmin. Koiralla on vielä sellainen anatomia, että sillä on paino enemmän etu- kuin takajalkojensa päällä. Se tietysti rasittaa etujalkojen niveliä vielä enemmän. (Vrt. ihmisen polvea; sisäpuoli kuluu nopeammin kuin ulkopuoli johtuen juurikin anatomiasta normaaliakselisessa nivelessä).

Kolin reissun jälkeen koiran rannenivel turposi tavallista enemmän ja se ontui jalkaansa herkemmin. Pari päivää sitten se ei enää suostunut astumaan etujalalleen. Kipulääkkeellä ja levolla tilanne on jo paljon parempi.

Nyt vietetään hiljaiseloa lenkeistä ja rajuista leikeistä.

(Rtg-kuva on omaisuuttani.)
 

Kirjallisuus 3

 Samuli Paronen: "Katselen maisemaa, se tulee minuun, eikä mikään ole tulevilta pois, kun lähden."

Blogin alkupuolella kirjoitin kirjoistani, mitkä omistan. Laskin omistamieni niteiden määrän ja sain hieman alle 700 kappaletta. 

Opiskeluissani joudun viittamaan esseissä tai verkkotehtävissä lähteisiin ja jo useamman kerran olen halunnut käyttää niissä omaa "kirjastoani". Suppeasti tosin, sillä materiaali on vanhaa niin kuin on omistajansakin.

Perusasiat eivät miksikään muutu, joskin tieteellisissä teksteissä suositaan mahdollisimman tuoreita lähteitä. Henkilökohtaisesti pidän enemmän kirjojen pläräämisestä kuin ruudun.

Ja kuten kuvasta näkyy, tällaisina "räpäskäpäivinä" on mukava viettää aikaa hyvän kirjan parissa. Tyypillisiä huhtikuun ilmoja!

Mökin elämää

Mökin vanhaa kuusitapettia

 Entinen työkaverini   lausui minulle   kuullessaan tästä   elämänmuutoksestani ja   mökin purkamisesta, että   tallenna kuvin mökin   interiööriä muistoiksi.

  Tässä on mökin   alkuperäistä, lähes 50   vuotta vanhaa Tapetti   Oy:n kuusitapettia.    Kuvassa tapetin väri on   hieman haalea; oikeasti   väri on enemmänkin   army-vihreä. 

En tiedä voiko tällä tapetilla olla vaikutusta, mutta olen aina pitänyt tuosta vihreän sävystä ja oikeasta kuusimetsästä. Onhan tämä tapetti vaikuttanut elämääni lähes koko ikäni.

Kuusimetsistä voin kirjoittaa joskus toiste.

Linnut

Naavaa ja luppoa (Usnea) on runsaasti vielä jäljellä olevissa metsissä

 Hairahdin tänään polulta sivuun, ajatellen kulkevani hieman eri reittiä. Ja toki kuljinkin, mutta onpas lunta vielä paljon. Ainakin 40 cm! Kilometrin verran rämmimme koirani kanssa syvässä lumessa ja päästessämme kovalle tielle takaisin, oli saappaiden tyhjennyksen aika. Pitkävartisten kumisaappaiden suut olivat haukanneet aimo annoksen rakeista lunta.

Peippo (Fringilla coelebs) saapui tänään! Kuulin sen laulun ja pian se ilmestyi ruokinnalle. Olen useana talvena pitänyt ruokintaa. 

Viime talven ruokinnalla kävi harmaapäätikkakoiras (Picus canus). Sitten keväällä ilmestyi myös naaras. Lintukirjoista selvittelin niiden pesimäaikataulua, yrittäen seurata niiden ruokinnalle tulo- ja lähtösuuntia ja päätellen missä niiden pesintä olisi. Etsin sopivia kolopuita ja sellaisen löydettyäni parkkeerasin lähistölle kiikareiden kanssa, odotellen mahdollisia asukkaita. Ajattelin, että pesintä paljastuisi siinä vaiheessa, kun emot kantavat ruokaa pojilleen, poikien kerjätessä kovaäänisesti. Ei onnistanut.

Tänä talvena ei ole harmaapäätikkaa näkynyt, eikä myöskään töyhtötiaisia (Lophophanes cristatus). Viime talvena ruokinnalle ilmestyi lapinharakka eli isolepinkäinen (Lanius excubitor). Se tiesi töyhtötiaisparin loppua. Sen jälkeen on ollut autiota sen lajin osalta. 

Ruokinnan pitäminen on ilahduttavaa. Useana talvena on ruokinnalla käynyt puukiipijä (Certhia familiaris) tai kaksi. Esimerkiksi vuoden pimeämpään aikaan puukiipijä pitää omaa aikatauluaan. Se tulee aamuhämärissä klo 9:n jälkeen aamiaiselle, sitten lounaalle puolelta päivin ja yhdistetylle päivälliselle ja iltapalalle taas iltapäivän hämärissä klo 14:n jälkeen. Sen saapumista odottaa ja varsinkin, kun kuluneena talvena oli niitä yli 30 asteen pakkasia, sitä jännitti selvisikö kaveri hyytävästä yöstä. Ja selvisi se. 

Kevättä ilmassa 2

 Tässä kasvaa jo kovaa vauhtia kelloköynnöksen (Cobaea scandens) kaksi taimea, mitkä kylvin 26.2.2021. Toin ne mökille viikko sitten ja pidin niitä vähän ulkonakin, etteivät liikaa innostu kasvattamaan kärhiään. 

Sain kirsikkatomaatin (Solanum lycopersicum) taimia läheisen kartanon emännältä ja ainakin osan niistä olen saanut pysymään hengissä. Niiden kasvattaminen on ihan uutta. 

Muutamana kesänä olen ostanut tomaatin taimia ja saanut ne marjomaankin ihan taivasalla.

Tänä kesänä en juurikaan viljele kasvimaata, kun joudun uudisrakennuksen tieltä siirtämään perennoja, koristepensaita ja -puita. Istutan ne väliaikaisesti kasvimaalle ja sitten joskus, kun pihatyöt alkavat talon valmistuttua, ne saavat taas uuden kasvupaikan. Osa perennoìstani on mummoni peruja, ties vaikka Karjalasta saakka?

Pääsiäinen 2

 Naapurini käväisi koiransa kanssa ja toi tekemiään rahkapullia. Olemme ystävystyneet kuluneen talven aikana. 

Olen tiennyt heidän olemassaolostaan aikaisemminkin, koska koirani on vieraillut heidän koiransa luona, mutta nyt muutettuani tänne olemme tulleet tutuiksi. Vaihdamme kuulumisia mm. luontohavainnoista.

Naapurini asuvat linnuntietä kilometrin päässä, teitä myöten kaksinkertaisesti. He todellakin asuvat vakituiseen paikkakunnalla. 

Elämää mökillä 6

 Tänä kesänä tulee 30 vuotta, kun olen käynyt mökillä tiiviisti. Siihen maailman aikaan liikennöi jotensakin linja-autotkin syrjäseuduille. Eihän niillä perille päässyt, mutta muutaman kilometrin päähän kuitenkin. Harvoin aikataulut osuivat yhteen, joten jouduin turvautumaan myös pyörään.

Kymmenisen vuotta (toukokuusta-syyskuuhun) kuljin Tampereelta mökille junalla, linja-autolla ja lopun 10 km matkan pyörällä. Ja päinvastoin toiseen suuntaan. Satoi tai paistoi. Paljoa ei kantamuksia voinut olla, mutta sen verran, että pärjäsi. Pyörä oli viikon läheisen kaupungin huoltoaseman pihassa pyörätelineessä. Se sai olla siinä koko tuon ajan rauhassa, ehkäkin siksi, että se oli äitini vanha, vihreä Husqarna. Se oli äitiänikin palvellut hyvin aikoinaan, kun hän pyöräili Lempäälän ja Tampereen väliä. Naureskelin tuolloin, että poljen ompelukonetta.

Perjantaisin töistä lähtiessä ehdin klo 15:n maissa lähtevään junaan ja mökillä olin klo 19:n maissa. Kesäaamuina saatoin mennä Tampereen suuntaan niinkin, että lähdinkin maanantai-aamuna klo 4:n maissa polkemaan kaupunkiin ja ensimmäisellä linja-autolla ensimmäiseen junaan, jolloin olin klo 8:n maissa töissä. Tai sunnuntaisin olin klo 21:n maissa Tampereella.

Pyöräillessä kevät-kesäaamuisin kuului paljon erilaisten lintujen laulua. Eikä liikennettä ollut laisinkaan. Varmaankin samanlaista tunnelmaa hain viime vuosina, kun saatoin samanlailla lähteä aamuyöstä tekemään pyörälenkkiä ennen töihin menoa Tampereella. Siellä ajelin pyöräteitä ja latupohjia pitkin Kangasalan, Olkahisten, Atalan ja Kaupin alueilla. Näin valkohäntäkauriita, hirviä ja kettuja lintujen lisäksi.

Ostin ensimmäisen autoni 2002. Se helpotti suunnattomasti liikkumistani. Ja nyt pyörä ja auto ovat työkalujani.

Pääsiäinen

 Mukavaa pääsiäistä!

Pyöräilin reilun kuukauden tauon jälkeen. Kuulin hippiäisen (Regulus regulus), ja monen muunkin linnun laulua. Hippiäinen laulaa niin korkealta, että on sanottu ettei sitä vanhana, kuuloalueen supistuessa, enää kuule. Onneksi en ole vielä niin vanha.

Vien pyöräni työpaikalleni. Saan työnantajan luvalla tehdä sillä keskustassa suoritettavat työmatkat. Tämä on kovin mieluisaa!

Ensin siihen vaihtunee kesärenkaat. Ja osan matkasta se saa autokyydin, sillä vaikka kuinka haaveilisin pyöräillä työmatkat, se taitaa käytännössä olla vaarallisempaa kuin alun perin edes ajattelin. Joudun ajamaan useamman kilometrin vilkkaasti ja raskaastikin liikennöidyn kantatien viertä, eikä täällä maalla mitään pyöräteitä ole. Henkikultani on vielä sen verran rakas, etten ota turhia riskejä.

Koira 2

Koirani jouduttiin tänään rauhoittamaan korvahuuhtelun takia. Sillä on bakteeritulehdus korvassa.

Anestesian jälkeen koiraa täytyy pitää lämpimänä. Tässä se lepäilee "pöllyissään" mökin sohvalla. Laitoin sille alustaksi muovitetun lakanan, jos sattuu vahinkoja. Nykyohjeen mukaan koiraa tulee kääntää 30 min välein kyljeltä toiselleen. Liekö tullut koronaohjeistuksen myötä; ehkäistään veritulppien ilmaantumista ja parannetaan keuhkojen tuuletusta?
 

Elämää mökillä 5

 Olen tämän viikon käynyt mökiltä töissä. Vieläkään ei pääse autolla mökin pihaan saakka, kun tie on niin pehmeä. Maanantaina vedin vielä pulkalla kauppatavarat autolta mökille. Nyt se ei ole enää mahdollista, kun lumet ovat sulaneet.

Aikataulua on täytynyt aikaistaa, kun kaikki on hiukan hitaampaa; aamiaisen laitto, kävely autolle jne.  Mökki on viileäkin aamuisin, mutten lämmitä sitä kuin vasta töistä tullessa. Aamuisin käyn aamu-uinnilla avannossa vielä hämärissä. Kesäaikaan siirtyminen pimensi aamut hetkeksi. Työmatkakin on pidempi kuin varsinaisesta asunnostani.

Vaan on siinä etunsakin, mökillä asumisesta. Tulee enemmän liikuntaa, koira voi olla vapaana pihalla ja voin käydä saunassa ja uimassa. Muuttolintujen saapuminen ilahduttaa: mustarastaat (Turdus merula), västäräkit (Motacilla alba) ja lokit (Laridae) ovat taas täällä!