Parina päivänä on täällä Keski-Suomessa ollut pakkasta ja ohuehko lumikerros valaisten marraskuun lohduttomuutta.
Eilen iltapäivällä alkoi lumisade, ja lunta kertyi nopeasti muutama sentti. Vaan vielä on turha huokailla lumipeitteen pysyvyyden perään, mutta kyllä se talvi sieltä aikanaan tulee.
Rakastan lumimyräköitä! Lumen kieppuessa yltympäriinsä tuulen huminassa, muun maailman hävitessä lumivaippaan. Siitä tulee jonkinlainen turvallisuuden tunne, ehkä ilman tiiviyden vaikutuksesta. Ihan kuin se kietoisi minutkin syleilyynsä.
Lumimyräkän jälkeen on seesteistä, kaunista ja hiljaista. Ainakin hetken aikaa.
Lähde:
tunturisusi.com/saat/talvi.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti