Polttopuita 14

 

 Tänään ahkeroimme mm. pussittamalla suursäkkiin klapeja. Koiranpentu oli tietysti apuna niin kuin jokaisessa muussakin hommassa. Ja jollei apuna, niin ainakin keksimässä kaikenlaista pikku jäynää hommien hiekottamiseksi.

Tänään satoi lunta siihen malliin, ettei allaolevia kuvia enää saa.

Ulpukanlehti (Nuphar lutea) jään vankina

Ei läheskään kaikkea isästäni 6

 

 Aloin lukea isäni lähettämiä kirjeitä ja kortteja luetteloimalla ne samanaikaisesti kronologiseen järjestykseen. Isälläni oli tapana kirjoittaa kirjeet kirjoituskoneella, kortit käsin. 

En tiedä vielä mitä materiaalilla teen. Yksi kirje sisältää isäni 49 sivua kirjoittamaa omaelämänkertaa.

Luin silloin tuoreeltaan kaikki kirjeet ja kortit, mutta monissa kirjeissä oli mukana lehtileikkeitä yms. Ne jäivät lukematta. 

Eräs ystävistäni sanoi, että kirjoitan paatoksellisesti tähänkin blogiin (terveisiä 💋). Nyt tiedän ja YMMÄRRÄN mistä se paatoksellisuus juontaa juurensa. Isäni kirjoitti todella mahtipontisesti, jopa saarnaavasti. Silloin nuorena, ja nytkin kirjeen luettuani, tarvitsen välimatkaa isäni ajatusmaailmaan.

Yllä olevassa kirjeessä olemme isäni kanssa tunteneet puoli vuotta toisemme. Nyt luettuna tuo ote tuntuu todella hyvältä. Valitettavasti en muista, miltä se tuntui nuorena. 

Polttopuita 13

 

 Tänään siirsimme polttopuita ulkokasasta traktorin peräkärryyn ja kärry ajettiin katon alle suojaan. Nämä puut olivat niitä, joita keväällä työstimme kasoihin (kts. blogit 30.4. ja 7.5.2022). 

6 kuukauden ikäinen koira 'auttaa' mielellään ihan kaikessa mitä teemme.

Pyrstötiaisparven (Aegithalos caudatus) vilkas keskustelu, korpit (Corvus corax), närhet (Garrulus glandarius) ja talitiaiset (Parus major) olivat ainoat luonnonäänet.

Ei läheskään kaikkea isästäni 5

 Jo eilisessä postauksessa olin käynyt vanhoja kirjeitä ja kortteja lävitse. 

Tänään kävin isäni minulle lähettämiä - lyhyen tuntemisemme aikana - lukuisia kirjeitä ja kortteja lävitse (kts. blogi 31.7.2021). Laitoin ne kronologiseen järjestykseen ja yksi kirjeistä on tuo ylläoleva. Isäni meni ensimmäistä kertaa Amerikkaan vuonna 1950 R.M.S Queen Marylla. Kirjepaperi on alkuperäinen. Päiväys 6.7.1986 oli isäni kirjeen kirjoittamispäiväys.

RMS Queen Mary oli Cunard Linen valtamerilaiva. Se liikennöi vuosina 1936–1967 pohjoisella Atlantilla. Sen rakensi John Brown and Company Clydebankissä Skotlannissa. Laiva nimettiin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan Yrjö V:n puolison kuningatar Maryn mukaan. Nykyisin alus on Kalifornian Long Beachin kaupungissa, jossa se toimii hotellina ja turistinähtävyytenä.

RMS Queen Marya alettiin rakentaa 1930-luvun alkupuolella, ja neitsytmatkansa alus teki toukokuussa 1936. Alus oli toisessa maailmansodassa joukkojenkuljetusaluksena, minkä jälkeen se palasi matkustajaliikenteeseen vuonna 1947. Varsinainen matkustajaliikenne loppui lokakuussa 1967. 

Lähde: Wikipedia

Isäni oikealla. Kuvan ajankohta, paikka eikä valokuvaaja ole tiedossa

Evakkous 5

 Löysin vanhoja kortteja ja kirjeitä selatessani mummolleni lähetetyn kenttäpostin, postikortin. Kortissa on päiväys 12.3.1940 eli kortti oli lähetetty talvisodan viimeistä edellisenä päivänä Räisälästä, Ivaskan kylästä. Talvisota päättyi 13.3.1940.

Mummoni (ja luultavasti äitinikin) oli tuolloin evakkona Koskenkorvalla, Ilmajoella.

Kortin lähettäjä oli lähettänyt isoisälleni, 'ukolle' evästä rintamalle. "Ukko  on terve ja voi hyvin."

Nykyinen 'inventaariapulainen'

Talvipäivän seuraksi

 

 Tällaisen kylmän kostean talvipäivän seuraksi kelpaa hyvin juuresgratiini. Siihen tulee mm. palsternakkaa, lanttua, perunaa, maa-artisokkaa, selleriä, porkkanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, inkivääriä ja juustoraastetta.

Gratiinin tekeminen vaatii hieman käsitöitä eli juuresten pesemistä, kuorimista ja pilkkomista, mutta lopputulos kruunaa vaivannäön.

Talven tuloa 8

Jään vanki

 Lähdin aamulenkillä kulkemaan järven jäällä ja löysin hienoja luonnon muovaamia kohteita. Kävimme myös läheisellä joella. Huolestuneille tiedoksi: minulla on naskalit kaulalla😈

Talven tuloa 7

 Nyt on poikkeuksellinen talven alku, kun on ollut pakkasta muttei lumisadetta. Järvien jäät ovat ihanteelliset luisteluun. Syysjäät ovat teräsjäitä ja kuten kuvista näkyy, lunta on vähän, mutta jäätä jo riittävästi. Kävelinkin tänään koiran kanssa järven jäällä rantoja pitkin ja hyvin jäät kantoivat.

Teeren (Lyrurus tetrix) jälkiä

Hirven (Alces alces) jälki

Polttopuita 12

 

 Kävimme tekemässä puukuormaa porukalla. Koiranpentu pääsi 'harjoittelemaan' tukkisaksien käyttöä🙄 Mukava sää oli tehdä metsätöitä.

Toipilas 10

 

Suomenhevosia

 Toipumiseni, mikä viime viikolla näytti positiiviselta, on ottanut harppauksittain takapakkia! Jostakin syystä kaikenlaiset oireet ovat taas lisääntyneet; puutumiset, kivut, puristamiset, kihelmöinnit, tunnottomuus ja allodynia eli tuntoaistimusten herkistyminen.

Näistä, ainakin osittain johtuen jalka on kömpelö ja tasapaino on heikentynyt. Kerran kaaduinkin ihan tasamaalla.

Olen lisännyt lääkitystä, muttei hoitotasoa tunnu tulevan vastaan (hoitotaso tarkoittaa sellaista lääkityksen annosta, jolla ei tule oireita esille). Hermokipulääkitys aiheuttaa väsymystä. Positiivisesti ajatellen olen saanut nukuttua kerääntyneet univelat pois.

Yritän elää normaalia elämää, eipä tässä oikein muutakaan voi.

Koira 40

 

'uunoturhapuro' -paita suojaamassa histiosytoomaa

 Kävimme tänään koiranpennun kanssa eläinlääkärissä histiosytooman vuoksi. Eläinlääkäri, mikä oli jo aikaisemminkin nähnyt lokakuussa koiran ihomuutoksen, totesi vain: "leikataan, ei tuo itsestään häviä."

Leikkauksen ajankohta menee jouluviikolle saakka. Siihen saakka joudun suojaamaan ihomuutosta koiralta itseltään, ja pitämään sillä jos jonkinlaista paitaa päällä.

Harmillinen juttu kaiken kaikkiaan.

24.11.2022 teräsjää kestää jo hyvin koiran painoa

Koira 39

 

 Koiranpennun histiosytooma on kasvanut. Se myös jollakin tapaa ärsyttää koiraa, koska koira on alkanut nuolla sitä. Ihomuutos on noin 0,10 euron kolikon kokoinen halkaisijaltaan, mutta paksu. Ja kuten kuvasta näkee, se on hieman ärtyneen näköinen. Joudun pitämään koiralla 'jumppapukua' tai valjaita lenkeillä, sillä ne suojaavat pattia varpujen, oksien yms. raapimiselta.

Patin pitäisi itsestään hävitä loppiaiseen mennessä, silloin tulisi 3 kuukautta sen ilmaantumisesta. 

Varasin eläinlääkäriin kontrollin tälle viikolle.

Rouste

 Roustetta muodostuu yöpakkasten aikaan, kun hienojakoisen maan pintaosa jäätyy yöllä ja sulaa päivällä. Kasveille se aiheuttaa jääpoltetta.

Englanniksi: Needle ice

Lähde: https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/rouste

Kostean maan äkillisesti jäätyessä pystyistä jääneulasista ja -sälöistä muodostuva hauras routakerros, pintarouta.

Lähde: https://www.suomisanakirja.fi/rouste

Toipilas 9

 Kirjoitin reilu kaksi viikkoa sitten (3.11.2022) viimeksi toipumisestani. Olin jo aloittanut silloin syömään hermokipulääkettä oikean jalan leikkauksen jälkeiseen hermovauriooni. 

Nyt titrailen kipulääkkeen ja hermokipulääkkeen kesken. Kivut ja puutumisen, tikkuilun, polttamisen oireet ovat helpottaneet, mutta ajoittain minulta 'puuttuu' edelleen oikea jalkaterä! Tai tuntuu, että kävelen jalan ulkosyrjällä. Tai koko jalkapohja tai etujalkaterä on ihan turta, kuin puuta. Edelleenkään en pysty varvastamaan pelkän oikean jalan varassa.

Välillä kävelen jo mielestäni hyvin, mutta toisinaan joudun ontumaan. Asfaltilla kävely on ihan myrkkyä. Tukholmassa ja Tampereella näin juoksijoita, jotka lenkkeilivät kovalla alustalla. Sen katsominen tuntui ihan hirveältä.

Olen sairauslomallani kävellyt 300 km, välillä hyvinkin rankoissa paikoissa maastollisesti.

Sairauslomani jatkuu siis vielä kolme viikkoa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin mennyt ensi maanantaina töihin.

Talven tuloa 6

 

18.11.2022

Tänne Keski-Suomeen saatiin 15.11.2022 ensilumi. Nyt olisi hankalaa jo löytää sieniä (Fungi) tai karpaloita (Vaccinium Oxycoccus) lumen seasta. 

Jäätyvää järven kantta 19.11.2022

Lintujen ruokinta on syytä aloittaa nyt, kun maa on peittynyt lumeen ja pakkasta on ympäri vuorokauden. Ensimmäiset ruokailijat olivat peruslajeja; talitintti (Parus major), sinitiainen (Cyanistes caeruleus) ja käpytikka (Dendrocopos major).

Sienisaalis 4

Sienirisotto

 Kävin viime tiistaina (15.11.2022) sienessä ja löysin vielä kantarelleja (Cantharellus cibarius) ja suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis). Niin no, suppiksia nyt vielä löytääkin, mutten ole koskaan näin myöhään kerännyt kantarelleja. 

Tein tänään yhtä mieliruokaani sienirisottoa kerätyistä sienistä.

Kantarelleja

Suppilovahveroita

Junassa 2

Tilataidetta Tampereen Koskikeskuksen ja Kehräsaaren väliltä:
"Ei jaksa touhottaa ennää
- Ei
Ei oo kyllä kiirekään"

 Tänään matkustin junalla takaisin päin kohti Keski-Suomea. Paikkani oli Eko-luokassa; istuin nuoren henkilön vieressä ja vastapäätä sähköpyörätuolissa (sähkäri) istuvaa henkilöä. Nuori henkilö alkoi piirtää lyijykynällä kuvaa ystävänsä kissasta. Hän piirsi valokuvasta. Kehuin nuoren piirustustaitoa ja keskusteluun osallistui sähkärissä istuva henkilö. Meille kehkeytyi monipolvinen keskustelu Juice Leskisen (1983) Bluesia Pieksämäen asemalla -biisistä tunneleiden lukumäärään Jämsän ja Jyväskylän rautatieosuuden välillä. Ja siinä jutustellessa meillä löytyi nuoren henkilön kanssa yhteinen tuttavakin täältä samalta kylältä, jossa asun. Maailma on pieni!

Oli ilahduttavaa huomata kuinka fiksuja nykynuoret ovat. 

Pikajuna numero 272 Helsingistä Kuopion, Iisalmen ja Kontiomäen kautta Ouluun saapuu raiteelle 206.)

Tänne jäin, tänne jäin tuska mielessäin
Koska menee junia kotiinpäin?
Nolla kaks kolkytkuus
Nyt soi Pieksämäen asemalla blues

Asema on ja vähän vankilaa
Kristillinen opisto josta tulvahtaa
Synkkä jumalisuus
Ja soi Pieksämäen asemalla blues

Nousin Mikkelissä junaan ja täällä pois
Voi kun toiseen junaan jo päästä vois
Minun sielu huus
Ja alkoi Pieksämäen asemalla blues

Ei oo nakkikioskia, ei kahvilaa
Eikä ravintolaa, vain asemaa
Mikä toivottomuus
Näin soi Pieksämäen asemalla blues

Kun häipynyt on kaikki todellinen
Niin helposti syntyy kuvitellen
Toinen todellisuus:
Pieksämäen asemalla blues

Jospa kuvittelisin bassonsoittajan
Niin bluesista saisin tanakamman
Ja syntyis joustavuus
Ja soisi Pieksämäen asemalla blues

Ja rumpalin tietysti funtsia voin
Joka soittaa hikoilevin kainaloin
Näin syntyy svengi uus
Kulkee Pieksämäen asemalla blues

Ja sitten täyteläisyyttä hiukkanen
Sitä antaa kaksitoistakielisen
Syvä soinnukkuus
Ho-hoo, Pieksämäen asemalla blues

Banjonsoittaja popliinipukuinen
Ja tunnelma kakskytälukuinen
Niin, ja autenttisuus
Ja yhä Pieksämäen asemalla blues

Hetkinen, sitten tarvitsen pianon
Sen kuvittelen, se tässä pian on
Siirrypä jammailuus
Ja soita Pieksämäen asemalla blues

No nythän tämä kulkee lailla musiikin -
Ihan niin kuin äsken halusin
Oi, ihmisen voimakkuus
Näin kulkee Pieksämäen asemalla blues

Se kulkee kun uskon sen kulkevan
Vaikka vain päässä öisen vaeltajan
Riittää tarmokkuus
Riittää Pieksämäen asemalla blues

Junan lähtöön vielä aikaa puoli tuntia on
Vielä suuremmaksi kuvittelen soitannon
Päässä kierros uus
Ja jatkuu Pieksämäen asemalla blues

Panen Safkan jostain junasta laskeutumaan
Laiturille haitari olallaan
Hei, Safka, what's the news?
Soita Pieksämäen asemalla blues

Hyvä näin, mutta lisää tahdon vieläkin
Pistän kävelemään tuohon Mika Sundqvistin
Vihelläs tahti taikka kuus
Tää biisi on Pieksämäen asemalla blues

Hetkinen! Sitten aitoa tunnelmaa
Pantse tulee ja soittaa sähkökitaraa
Soita tuusannuuskaksi
Pieksämäen asemalla blues

Nyt on koossa ihan oikea rock'n'roll band
Kellarista siihen mausteeksi Dixieland
Uusi maittavuus
Oh boy! Pieksämäen asemalla blues

Voi Luoja tästä kasvaakin kunnon show
Vedän naamaan samaa meikkiä kuin Mike Monroe
Jalkaan Blue Suede Shoes
Ja niin soi Pieksämäen asemalla blues

Kun katsoin asemarakennuksen kattoa päin
Jousisektion näin aivan äskettäin
Verdi, Brahms, Sibelius!
Pieksämäen asemalla blues

On varmaan miljoona huonompaa
Tapaa junaa kotiin odottaa
Iankaikkisuus
Kuin soittaa Pieksämäen asemalla blues

Ho! Ho! Ho! Tämähän kulkee nyt!
Jos tämän kuulet niin takuulla hämmästyt
Jukka Haurukin huus:
"Soita Pieksämäen asemalla blues!"

Näin se toimii, mutta miksi mietin vaan
Miten Appo aikoo lyhentää velkojaan
Iskee toivottomuus
Ja soi Pieksämäen asemalla blues

Mun on äänikin kuin avaruusolennon
Voi kun olisikin kurkku Marstion
Kaikki sanois: "Avaa suus
Ja laula Pieksämäen asemalla blues!"

{Marstio:} In the east I see the morning flames
I'm sitting here with Mr. Peter James
Drinking the booze
We sing the Pieksämäki Railway Station Blues

Smoking and drinking, singing the song
Things are not right and they are not wrong
They don't know where to choose
I got the Pieksämäki Railway Station Blues

Bluesit päälle käy, voi tätä elämää
Tulisipa jostakin Pellonpää
Ja sen riehakkuus
Häipyis Pieksämäen asemalta blues

Kun on kitara tää ja sormet nää
On jokseenkin mahdotonta kehittää
Daven taituruus
Ja soittaa Pieksämäen asemalla blues

Taas kerran kun homman saa toimimaan
Siitä vähitellen ilman muuta kuihtuu vaan
Tuore innokkuus
Se on Pieksämäen asemalla blues

Niin ne sortuvat kuvitellut rakenteet
On soittoniekat kotiin lähteneet
Oon kuin turboton Rosberg!
Pieksämäen asemalla blues

Se kesti hetken vain, se meni johonkin vaan
Aina lyövät korvalle toisiaan
Todellisuus
Ja Pieksämäen asemalla blues

Mihin kaikkeen ihminen pystyykään
Luo maailman ihan vain mielellään
Oi, mahtavuus!
Näin syntyi Pieksämäen asemalla blues

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?
Liike vai staattisuus
Vai Pieksämäen asemalla blues

Blues

(Pikajuna numero 013 Joensuusta Jyväskylän, Jämsän ja Tampereen kautta Turun satamaan lähtee raiteelta 498.)

Lähde: https://l-hit.com/fi/10942

:

Junassa

 Matkustin tänään junalla Suomessa, jota olen tehnyt viimeksi 15 vuotta sitten. Pari viikkoa sitten toki Tukholmassa menimme pariin otteeseen SkyCity pendeltågetilla, lähijunalla. 

Vaan onpa kuulutukset muuttuneet ja edukseen tässä välissä. Toki paljon varmasti riippuu vieläkin konduktöörista.

Kävin tapaamassa hyvää ystävääni, jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. Oli ihana nähdä sinua ❤ J. M.❤

Matkustin aikoinaan vuosikausia Tampereen ja mökin väliä junilla, ennen auton hankkimista. Kaikenlaista tuli nähtyä ja koettua! Kerran taisi juna olla aikataulussakin. Tänäänkin se oli myöhässä määränpäässään.

Hieno yksityiskohta Tampereen arkkitehtuurista Laukontorin reunalta

Allekirjoittanut Arlandan Norrsken loungessa katsomassa lentokoneiden lähtöä. Valokuvaaja M. V.

Pelko

 

 Jos tämän päivän teemassa pysytään, niin tähän yhteyteen sopii juttu, joka julkaistiin tänään  Helsingin Sanomissa. Tutkimuksessa oli testattu luontokävelyn vaikutusta ihmisen kokemaan pelkoon ja stressiin. 

"Ennestään oli tiedossa, että maaseudulla elävien ihmisten mantelitumake reagoi stressikokeissa hillitymmin kuin kaupunkilaisten." 

"Kävely luonnossa vaimentaa pelon ja stressin käsittelyyn osallistuvan mantelitumakkeen toimintaa aivoissa."

Tutkimuksen tuloksena oli, että kaupunkilaisten tulisi helposti päästä luonnon helmaan stressiä lieventääkseen.

Lähde: 

Puttonen, M. (2022). Luontokävely sammuttaa stressin – Jo tunnin lenkki metsässä näkyy aivojen pelkoalueen rauhoittumisena. Helsingin Sanomat. 15.11.2022.

Itse olen huomannut, että luonnossa liikkuminen auttaa asettamaan perspektiivin niin sanotusti paikoilleen. Eli jos on ahdistunut, stressaantunut tai pelokas, luontoliikunta palauttaa ajattelun kirkkaammaksi, selvemmäksi, ikään kuin puhdistaisi 'ajatuskuonia' pois.

Varoituksia pukkaa 4

  Viitaten edelliseen tekstiin, aamulla ystäväni sanoi: "meinasin tappaa  meidät kaikki viime yönä, itseni lisäksi." Se oli hänen mustaa huumoriaan.

Vakavasti puhuen, onneksi oli häkävaroitin! Ehkä häkäpitoisuus ei olisi noussut liian korkeaksi, mutta sitä ei koskaan tiedä. Kulkiessani eri huoneissa häkävaroittimen kanssa viime yönä, pitoisuudet vaihtelivat. Korkein pitoisuus oli tietysti lieden läheisyydessä.

Häkävaroitin on halpa henkivakuutus, 20€:n luokkaa.

Minulle kun musiikki ja sanoitukset ovat aina olleet tärkeitä, tuli mieleeni Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä -biisi. Musiikin genre ei sovi asian tematiikkaan tai vakavuuteen. Ja olihan siitä 'pakko' laittaa ystävälleni wappiviesti, piikikäs kun olen (skorpioni).

Pelkään panna silmät kiinni, jos ne eivät aukeekaan
Aamulla kuin aina ennen jäisin siihen makaamaan
Enkä voisi kättä nostaa, saati pystyy sanomaan

Mä en haluu kuolla tänä yönä
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Olen kesken, en siis lainkaan valmis täältä poistumaan
Juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan
Mulla olis yksi toive, yksi pieni pyyntö vaan

Mä en haluu kuolla tänä yönä
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Lupaan lukea Raamatun ja raitistun
Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu
Mut ei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä, mä tiedän sen
Mut ei tänä yönä

Annathan siis katsoo vielä, miltä näyttää huominen
Niin mä teen mun parhaani, et oisin hyvä ihminen
Tiedän, että kuulet tämän, pyyntöni mun rukouksen

Mä en haluu kuolla tänä yönä
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Lähde: LyricFind

Lauluntekijät: Jenni Mari Vartiainen / Jukka Immonen / Mariska Rahikainen

Kappaleen En haluu kuolla tänä yönä sanoitukset © BMG Rights Management

Varoituksia pukkaa 3

  Tänä yönä meidät herätti häkävaroitin. Olimme nukkuneet vain hetken aikaa. Häkävaroitin näytti 048 ppm:ää. Hellassa oli ollut tuli illalla. Ystäväni oli laittanut pellin kiinni reilu pari tuntia aikaisemmin.

Häkävaroitin hälyttää portaittain sen mukaan, kuinka paljon ilmassa on häkää ja kauanko häkäaltistus on kestänyt.

Häkäpitoisuus ilmaistaan prosentin ja promillen kaltaisella suhteellisella yksiköllä ppm. Kun häkäpitoisuus saavuttaa 100 ppm:n, hälytyksen on tultava 10–40 minuutin aikana. Edellä mainittu hälytyspitoisuus ei ole vielä hengenvaarallinen, vaan ollaan pitoisuustasolla, jolla voi esiintyä päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia 1–3 tunnin altistumisella. Mikäli häkää on 300 ppm, pitää äänimerkki kuulua 3 minuutin kuluessa.

Lähde: https://kipparilehti.fi/hakavaroitin-voi-pelastaa-hiipivalta-kuolemalta-mutta-voiko-siihen-luottaa/

Hiilimonoksidi on hajuton, mauton, väritön ja myrkyllinen kaasu, jota ihminen ei voi havaita. Häkää syntyy niukkahappisissa oloissa epätäydellisen palamisen tuloksena, kun poltetaan esim. bensiiniä, öljyä, puuta tai nestekaasua.

Suomessa kuolee vuosittain ihmisiä häkämyrkytykseen. Onnettomuudet tapahtuvat yleisimmin asuntovaunuissa ja -autoissa sekä kesämökeillä. Kun hengitetään hiilimonoksidia, tapahtuu ns. kemiallinen tukehtuminen, ja elimistön happivaje voi johtaa nopeasti kuolemaan.

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/pelastustoimen-laitteet/hakavaroittimet

Suru 2

 

 Kirjoitin 17.7.2021 blogissani surusta, kun tutulle suolle oli tulossa avohakkuu. Avohakkuu oli toteutettu viime talvena. Kesällä löysin alueelta hilloja (Rubus chamaemorus), sillä paras osa suosta oli jäänyt hakkuun ulkopuolelle. Onneksi.

Viikonloppuna vein koiranpentuani tutustumaan suohon ja ajatuksenani oli karpaloiden (Vaccinium oxycoccus) kerääminen, mutta mitä näinkään! Avohakkuualue oli ojitettu. Suota ei ollut aikaisemmin ojitettu.

VMI, valtakunnallisessa metsien inventoinnissa, mikä valmistui vajaa vuosi sitten paljastui, että soita (ennen ojittamattomia) oli ojitettu neljän vuoden seurantajaksolla 46 000 hehtaaria. Se on  enemmän kuin soita oli ennallistettu samassa ajassa.

Lähde: 

Pelli, P. (2021)."Eikö tämä lopu ikinä?"– Luontoa tuhoava soiden ojittaminen jatkuu Suomessa kaikessa hiljaisuudessa, vaikka sen luultiin olevan jo historiaa. Helsingin Sanomat. 17.12.2021.

"Ojituksessa suo on kuivattu. Tavotteena on ollut muuttaa luonnontilainen suo kasvuisaksi metsämaaksi.Vedenpinnan laskiessa suoturve kuivuu ja alkaa hitaasti hajota. Kosteutta vaativat suokasvit eivät enää menesty ja ennen pitkää metsäkasvillisuus alkaa vallata suota. Lopulta entinen suo ja koko sen eliölajisto alkavat muistuttaa kangasmetsää. Ojitus muuttaa suota pysyvästi. Vaikka suo-ojat näennäisesti umpeutuisivat, ne voivat edelleen johtaa vettä. Ojituksen jälkeen kasvanut puusto haihduttaa runsaasti vettä. Niin kauan kuin suo pysyy kuivana, ei uutta turvetta kerry."

Lähde:https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/ennallistaminen/suot/

"Kaikkiin ojitetun suon käyttömuotoihin liittyy suoluontotyyppien muuttumisen lisäksi suoalueen lähteiden, purojen ja allikoiden häviäminen tai muuttaminen ojiksi (Lammi ym. 2018). Myös soisten seutujen pienvesistöt, joita ei ole kaivettu, ovat muuttuneet: ojien kaivun seurauksena läheisiin virtavesiin on päätynyt kiintoainesta, joka on liettänyt pohjia ja vedet ovat tummuneet (Aroviita ym. 2016, Rääpysjärvi ym. 2016, Turunen ym. 2016). Ojituksen aiheuttama ravinnekuormitus (Nieminen, M. ym. 2020a, Finér ym. 2021) näkyy myös suuremmissa vesistöissä (Räike ym. 2020) ja rehevöittää erityisesti lampia ja järviä (Lammi ym. 2018). 

Puustoon sitoutuneesta hiilestä suurin osa kuitenkin vapautuu muutamassa vuodessa päätehakkuun jälkeen hiilidioksidina takaisin ilmakehään. Siksi metsäojituksenkin vaikutus on lopulta ilmastoa lämmittävä, jos hajoavasta turpeesta vapautuu enemmän hiiltä kuin puustoon ojituksen seurauksena keskimäärin sitoutuu. Puuston hiilivarasto voi korvata vain ohuen turvekerroksen hiilivaraston: 10 cm turvekerroksessa on yhtä paljon hiiltä kuin 100 m3/ha puustobiomassassa. 

Kun suo ojitetaan, suolle tulevat vedet ohjataan kulkemaan ojia pitkin suon läpi tai ohi. Tämän seurauksena suolle tulevat vedet eivät enää kulje suon pintakerroksen läpi, ja suon kyky pidättää sille tulevasta vedestä ravinteita tai kiintoainesta heikkenee. Lisäksi turpeen kertyminen vaihtuu useimmiten turpeen hävikiksi (ks. Ojituksen vaikutus maaperän kasvihuonekaasupäästöihin), minkä seurauksena ravinteita alkaa kertymisen sijaan vapautua turpeesta. Ojitus lisääkin selvästi suolta tulevaa typpi- ja fosforikuormitusta (ks. Ojittamattomien ja ojitettujen soiden vesistökuormitus ja Metsäojitettujen soiden vesistökuormitus). Myös liuenneen orgaanisen aineen kuormitus kasvaa, kun turve maatuu ja sen ominaisuudet muuttuvat ojituksen jälkeen. Kuormituksen syntyyn vaikuttaa myös valuntareittien muuttuminen ojituksen vaikutuksesta, jolloin myös syvemmistä turvekerroksista huuhtoutuu liukoisia aineita valumavesiin. Liuenneen orgaanisen aineen tummuus muuttaa vesistöjen valaistusoloja, ja orgaanisen aineen hajoaminen vesistöissä kuluttaa happea ja voi aiheuttaa hapettomuutta (Palviainen & Finér 2013)."

Lähde:https://www.suoseura.fi/ojitettujen-soiden-kestava-kaytto/ojituksen-vaikutus-luonnon-monimuotoisuuteen-ilmastoon-ja-vesistoihin-yhteenveto/

Mikäs muu siinä auttoi, kun jatkaa matkaa koiranpennun kanssa paremmille karpalosoille

Nimetön runo

 "Hän nousi ja meni pois

Eikö olisi pitänyt? Pitänyt mitä?

Nousta ja mennä pois.

Kyllä, minusta piti

koska oli tulossa pimeämpää.

Tulossa mitä? Pimeämpää. Niin,

olihan vielä vähän 

päivää jäljellä, kun hän meni pois, niin,

sen verran että näki kulkea.

Ja oli viimeinen hetki, kun hän vielä voi...

Voi?... nousta ja mennä pois.

Oli viimeinen hetki vihoviimeinen hetki sillä

tämän jälkeen hän ei olisi voinut

enää nousta ja mennä pois"

Stevie Smith

Ote Rachel Cuskin kirjasta Kunnia (suomennos 2020 Kaisa Kattelus) s.5.

Florence Margaret Smith 1902-1971, joka tunnettiin nimellä Stevie Smith, oli englantilainen runoilija ja kirjailija. Hän voitti Cholmondeley-palkinnon ja sai kuningattaren kultamitalin runoudesta. Hugh Whitemoren näytelmä Stevie, joka perustuu hänen elämäänsä, sovitettiin elokuvaksi, jossa pääosassa oli Glenda Jackson. 

Lähde:Wikipedia

Lukuvelka 4

 "... vaikka haluamme uskoa itsestämme yhtä ja toista, olemme lopulta vain tulosta siitä miten meitä on kohdeltu." s.11-12.

"Jonkin paremman kaihoaminen vaati itsehillintää, sen hyväksymistä ettei haluamaansa saisi ehkä ikuisiksi ajoiksi itselleen ja vaikka saisikin, siitä ei koskaan täyttyisi äärimmilleen." s. 200

Lainaukset Rachel Cuskin trilogian toisesta osasta Siirtymä (suomennos 2019).

Juolukan (Vaccinium uliginosum) värikkäät lehdet

" Ei elämästä selviä ilman kiusauksia". s. 172

Lainaus Alice Munron kirjasta Nuoruudenystävä (suomennos 2015).

"Kuljetamme mukanamme salaisuuksia, jotka elävät meissä lausumattomina sanoina, selittämättöminä tekoina, kivettyneitä muistoina asioista, jotka ovat kauan sitten unohtuneet." s.30.

"Miten usein tulekaan hetkiä, jolloin luulee ymmärtävänsä elämästä jotain tärkeää, mutta ymmärryksen tunne lipuu mielestä kuin veden kehä. Me elämme noita lyhyen oivalluksen hetkiä varten ja ne antavat toivoa." s. 81.

Lainaukset Joel Haahtelan kirjasta Tule risteykseen seitsemältä (2002).

Kohtaamisia metsässä 14

 Koiranpentuni löysi tällä viikolla metsästä hirven (Alces alces) pääkallon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kaadetusta hirvestä oli jäänyt kallo paikan päälle. Yleensä paikalle jää vain hirven suolet ja mahalaukku. Ne häviävät melko nopeasti raadonsyöjien ja hajottajien toimesta. Kallo hajoaa paljon hitaammin.

Vai pitäisikö tämä hirven pää lähettää Ruokavirastoon, sillä Helsingin Sanomat julkaisi jutun Kyyjärvellä löytyneestä hirvestä, jolla oli TSE-tauti (transmissible spongiform encephalopathies). Nyt ohjeena on lähettää Keski-Suomessa yli vuoden ikäisten hirvien päät tutkittavaksi taudin suhteen.

Toinen löytö oli ilmeisti ketun (Vulpes vulpes) alkuperäinen pesä, jota sitten oli supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja/tai mäyrä (Meles meles) käyttänyt. Koiranpentu ei ollut mitenkään kiinnostunut pesän suuaukoista, eli se oli ollut jo jonkin aikaa autio. Kiitos J.M. tiedoista taas kerran 💟

Huomiota herättänyt pesän suuaukko.

Toinen suuaukko

Pesäkivi

Lähde: Myllyoja, Essi. (2022). YLE: Hirvestä löytyi sienimäistä aivorappeumaa – Sukua hullun lehmän taudille. Helsingin Sanomat. 10.11.2022.

Koira 38

 Koiranpentu on hiffannut metsäkanalinnut. Niitä nousee maasta lentoon päivittäin, kun kuljemme metsässä ja koira nyt tajuaa lähteä niiden jäljille. On hienon näköistä, kun se tekee hakukuviota metsässä! Eilen se haki lentoon lähteneitä lintuja ainakin 15 minuuttia juoksemalla siksakkia metsässä.

Se myös osaa lähteä viitottuun suuntaan, eli näytän kädellä merkkiä tien- tai polunhaarassa mihin päin käännytään. 

Postilaatikonkin se jo ymmärtää. En vaan voi antaa sille postia kannettavaksi niin kuin toinen sen veljistä jo tekee. Tämä tapaus repisi postin alta aikayksikön silpuksi.

Se on alkanut enevissä määrin pissaamaan nostamalla takajalkaansa. Tässä on sen taidonnäyte kuin myös lumipeitteen määrä tänään iltapäivällä.

On ilo kulkea sen kanssa maastossa. Tätä olen toivonut ja odottanut.