Kuunteluvinkki 5

 Areenasta löytyy mielenkiintoinen äänikirja. Se on Virginia Woolfin klassikko vuodelta 1928 Orlando. Eero Ojalan lukemana tarina sopii vaikkapa iltasatuna tai työmatkaliikenteeseen.

Adeline Virginia Woolf (1882-1941) oli englantilainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja feministi. Hän oli keskeinen jäsen Lontoossa vaikuttaneessa Bloomsburyn ryhmässä, johon kuului useita kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Bloomsburyn ryhmään kuuluessaan Woolf osallistui muun muassa vuonna 1910 järjestettyyn Dreadnought-huijauksena tunnettuun jäynään.

Woolfin esikoisteos Menomatka ilmestyi 1915. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Mrs. Dalloway (1925), Majakka (1927), Orlando (1928), Oma huone (1929) ja Aallot (1931).

Woolf oli James Joycen ohella merkittävimpiä modernin kirjallisuuden ja erityisesti niin sanotun tajunnanvirtatekniikan uranuurtajia Euroopassa. Woolf oli myös tuottelias journalisti ja toimi kustantajana miehensä Leonard Woolfin kanssa pariskunnan perustamassa Hogarth Pressissä.

Lähde:Wikipedia

31.1.2023

Kuunteluvinkki 4

 

 Suosittelen klassisen musiikin ja lintujen ystäville Riston Valinnan lintuiltaa. Sen ensilähetys oli radio Ylen 1:llä 28.1.2023. Ohjelman juontajat ovat Risto Nordell ja Minna Pyykkö.

Ohjelmassa on klassisen musiikin lisäksi lintujen laulua, tiedettä, runoja, kansanuskomuksia ja - perinnettä. 

Sain uutta tietoa punakylkirastaista ja tiklistä. Ja mukavaa tietoa myyräpopulaation kehittymisestä esim. Keski-Suomen osalta ajatellen pöllöjen soidinaikaa ja pesintää.

Ihania luonnonäänistä piirtyviä mielikuvia ja toiveikkuutta herättelevä ohjelma keskellä talvea.

Koira 44

 

 Kokeilimme tänään ensimmäisen kerran valjakkohiihtoon valmistavaa harjoitusta koirani kanssa. Valjakkohiihdossa koiralla on valjaat ja hiihtäjällä vetovyö, minkä saa yhdellä liikkeellä vapautettua koirasta, jos niikseen tulee sellainen tilanne.

Otin kuitenkin varman päälle ja lähdin potkukelkalla "hiihtämään". Ideana oli se, että koira tottuisi valjaisiin ja niiden kautta kohdistuvaan vetoon. 

Koira täytti juuri 8 kuukautta, eikä sitä voi vielä käyttää näille lumille varsinaiseen valjakkohiihtoon. Vasta 1-vuotiaana koiran kanssa voi esimerkiksi tehdä juoksulenkkiä. Tosin, en tiedä onko minusta enää koskaan juoksemaan.

Vaan eipä meidän harjoittelusta tullut oikeastaan yhtään mitään. Koira halusi pitää suussaan vetovyön narua ja hihnaa. Oltiin oikeastaan koko ajan solmussa enempi vähempi🙈

Olen valjakkohiihtänyt kaikkien edellisten koirien kanssa ja se on hienoa, vauhdikasta yhteistä tekemistä. Turvallisinta sitä on tehdä jäällä. 

Ei läheskään kaikkea isästäni 10

 

 

Olkoon tämä viimeinen postaus, jossa kirjoitan isästäni. Tässä tulee rankkaa tekstiä!

Kirjoitin 12.12.2022 blogini postauksessa, että minulla on sisko, tai oikeammin siskopuoli. En kuitenkaan tunne olevani valmis etsimään siskopuoltanikaan dna-testillä. Ja voihan olla ettei kyseinen henkilö ole teettänyt itsestään dna-testiä. Tuskin hän edes tietää minun olemassaolostani

Kun lapsena joku kysyi isästäni, sanoin hänen kuolleen. Se oli helpoin keino välttyä puhumasta ihmisestä, josta en tiennyt yhtään mitään.

Isäni hautajaisissa hänen sukulaisensa saivat ensi kertaa kuulla minun olemassaolostani. Isäni serkku otti minut avosylin sukuun vastaan ja hän pitikin minuun yhteyttä kuolemaansa saakka. Nyt yhteys on katkennut.

Koulusta tai lapsuuden kaveripiiristä en muista toista henkilöä, joka olisi ollut isätön. Näin jälkeen päin olen pohtinut olinko alakoulun 1. ja 2. luokan opettajan pihdeissä juuri isättömyydestäni, vaiko vain siitä etten pystynyt syömään kouluruokaa. "Afrikan lapset näkevät nälkää" -tyyppistä saarnaa sain kuulla tämän tästä koko luokan edessä. Lapsena kun olin kovin nirso syömään mitään. 

Kirjassaan Ira Vihreälehto s. 236 kirjoittaa "osa isättömistä tytöistä ja naisista kokee jääneensä ilman turvaa, ja osaa heistä on ahdisteltu seksuaalisesti, ja he kokevat siitä syyllisyyttä. He pohtivat, olisivatko miehet jättäneet heidät rauhaan, jos heillä olisi ollut isä. Olisivatko he olleet arvokkaampia naisena? Näkyykö naisesta aikuisena, ettei hän kelvannut isälleen?"

Minulla on pari kokemusta lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, toinen niistä oli opettajan taholta. Hän varsin hyvin tiesi minun olevan isätön ja ehkä juuri siksi "pääsi uimaan liiveihini". En pystynyt koskaan kertomaan ahdistelusta äidilleni, tai muullekaan luotettavalle aikuiselle. 

"Häpeä saattaa kulkea suvussa käytösmalleina, vaikenemisen kulttuurina ja huonommuuden tunteina. Aikoinaan aviottoman lapsen syntymä rajoitti äidin ja lapsen elämää ja osallistumista yhteisön toimintaan, ja se aiheutti huonommuuden tunnetta sekä äidissä että lapsessa." s. 29.

"Ennen 1970-luvun aborttilakia yksinäisen naisen oli usein turvauduttava laittomaan aborttiin, sillä abortin saaminen laillisin keinoin oli hyvin vaikeaa." s. 149.

"Ennen vuoden 1976 isyyslakia avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella ei ollut isää juridisessa ja sosiaalisessa mielessä, vaikka biologinen isä olisi tiedetty." s. 65. Isäni ei osallistunut elatusmaksuihini millään tavalla. Lapsuuttani ja nuoruuttani leimasivatkin taloudellinen niukkuus. Se näkyy vieläkin suhtautumisessani kuluttamiseen ja kertakäyttökulttuuriin, elämän helppouteen.

Uusi työ 10

 Eilen tapasin ensimmäistä kertaa uuden esihenkilöni Keski-Suomen hyvinvointialueelta, olimme tosin kerran aikaisemmin keskustelleet puhelimitse.

Pidimme palaveria entisen ja uuden esihenkilöni kesken. Työtehtäväni tulevat muuttumaan jonkin verran, asiakkaiden kohderyhmä ja työskentelyalueenikin laajenee, työaikakin muuttuu. (Kts. blogini postaus 9.11.2021).

Kaikki nämä muutokset ovat mielestäni oikeaan suuntaan. Työ muuttunee asiantuntijuuttani paremmin hyödyntäväksi, työmatkakin saattaa ehkä lyhentyä joinakin päivinä.

Auringonlaskun aikaan 26.1.2023

Koira 43

 

 Lähdin tänään työpäivän jälkeen potkukelkkailemaan järven jäälle. Keli oli aivan loistava! Eilinen lämpö oli tiivistänyt lumipeitettä ja nyt pieni pakkanen antoi mukavan liukkaan kelin. Potkuttelevan jalan alla oli pitoa.

Koirani taisi myös aistia emäntänsä nautinnon, sillä se kiiti laukalla järven ylitse moneen kertaan. Mieleeni tuli se, että miksen voisi päästää jo irti surusta Uskoa kohtaan. Nauttisinkin uudesta koirastani. Voisinko kenties?

Tänään oli pitkästä aikaa hyvä päivä kaikin puolin. Jalan kivun suhteen taidan taas päästä tilanteen "herraksi". Talitintti (Parus major) lauloi tityytä ensimmäisen kerran tällä leveysasteella tänä keväänä. Päivä on pidentynyt 2,5 tuntia Oulun horisontin mukaan.

Vuosi täynnä 4

 Tänään tulee vuosi rakkaan koirani Uskon kuolemasta. Vieläkin on aikoja, varsinkin unen ja valveen rajamailla, joissa en voi uskoa tapahtumaa todeksi. Sitä ettei Uskoa enää ole. Tekee vieläkin kipeää ajatella minkälaisia tuskia sillä oli. Koen syvästi huonoa omaatuntoa tässä asiassa.

Usko 1,5 vuoden ikäisenä. Tyypillinen kuva koirastani. Se loukkasi tuon oikean, ylhäällä olevan etujalkansa 2-vuotiaana

En edes tiedä miten sen menetys jätti niin syvän arven. Ehkä koiraan liittyi niin paljon omiakin odotuksia: uusi koti, asuminen maalla, jonkinlainen rauhoittuminen sekä fyysisesti että psyykkisesti ja turvallisuudentunne. 

Turvallisuudentunne sillä tavalla, että saisimme olla omassa kodissamme, omassa rauhassa. Usko rakasti tätä paikkaa missä nyt asun. Olisi ollut hienoa toteuttaa unelmani yhdessä.

Rakkaimmista irtipäästäminen ja aiheutunut suru menetyksestä on kuin polttomerkattu sydämeeni. 

Ei läheskään kaikkea isästäni 9

 

Ryhtyessäni lukemaan Ira Vihreälehdon kirjaa Isä tuntematon, Suvun salaisuuksien jäljillä (kts. blogin postaus 23.1.2023), tiesin ettei kirja lukeudu chick lit -kirjallisuuteen.

Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen. Tyyli tuli tunnetuksi 1990-luvun puolivälissä Helen Fieldingin ensimmäisen Bridget Jones -romaanin myötä. Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt liike on ilmiönä maailmanlaajuinen ja suosittua erityisesti Itä-Euroopassa ja Intiassa.

Kirjan lukeminen on aiheuttanut ahdistusta, surua ja häpeää, mutta myös jonkinlaista ymmärrystä omaa käyttäytymistä ja tehtyjä valintoja kohtaan.

Kirjoitin luottamuksesta viime kerralla, kun tämän otsikon alla käsittelin isääni. Isäni pukeutui hyvin ja omalaatuisesti, huomiotaherättävästi. Hänellä oli mm. nahkahousut, jotka herättivät minussa teini-ikäisenä 1980-luvulla ihailua. Varmaankin isäni sai tiedon halustani saada omat nahkahousut ja ilmoittikin, että voin mennä hakemaan Tampereen Kestilästä itselleni sellaiset, jotka hän oli jo maksanut.

Olin tietysti ikionnellinen, että saisin nahkahousut!

Menimme likkakaverini kanssa Kestilään, mikä toimi silloin Tampereen Sokosta vastapäätä Hämeenkadulla. Muistaakseni siellä oli kermanvalkoisia, mustia ja punaisia nahkahousuja silloin valikoimissa. Myyjä tuli tietysti meitä palvelemaan ja selitin, että isäni on maksanut minulle nahkahousut ja tulin valitsemaan sopivat. 

Vaan eipä isän tietoja tai maksua ollutkaan vaateliikkeen tiedossa ja olihan se noloa, hävettävää lähteä kaupasta tyhjin käsin pois. 

Koskaan en saanut niitä nahkahousuja, enkä niitä ole hankkinut vieläkään. Olin hyvin pettynyt ja orastava luottamus isääni romahti.

Kestilän Pukimo Oy (myöhemmin Kestilä Oy) oli Turussa 1911–1989 toiminut vaatetusalan yritys, joka kasvoi 1930-luvulla Suomen suurimmaksi alallaan. Kestilää pidetään Suomen ensimmäisenä valmisvaatteiden tekijänä.

Lähteet: Wikipedia

Talvi 11

 

Huurretta 23.1.2023

 Lähdin tänään töiden jälkeen vasta pilkkopimeällä lenkille koirani kanssa otsalampun valossa. Täällä maaseudulla kun ei ole keinovaloa, on retkeily lumiseen, tuttuun maastoon hieno kokemus. Maailma kaventuu otsalampun keilan luomaan kiilaan. Tuoreessa lumessa koirani jäljet toimivat kuin "pistekirjoitus"; eteenpäin kunnes kiinni saat!

Pimeässä muut aistit herkistyvät, kun näköaisti toimii aliteholla. Ja vaikka kuinka tuttua reittiä kulkee, näkee ympäristön niin eri tavalla. Kokeile!

Töiden jälkeen katselin ruokintani lintuja, kun paikalle lehahti harmaapäätikka (Picus canus) naaras. Aikaisemmin olen nähnyt ruokinnalla tälle talvelle vain koiraan. Nyt olen huomannut, että harmaapäätikat käyvät (ainakin) aamu- ja iltahämärissä ruokailemassa. Nytkään tätä naarasta en olisi lainkaan nähnyt, jollen olisi ollut tarkkailemassa ruokintapaikkaa hetken aikaa. Näin, että jokin isompi lintu kuin tintit lensi paikalle. Sitten näin kuinka se laskeutui puun runkoa pitkin ja siinä vaiheessa katsoin kiikareilla linnun lajin. Se ruokaili vähäisen valon ja kuusen oksiston suojassa niin hyvin maastoutuen, ettei äkkinäinen sitä olisi havainnut.

Olen siitä saakka ihaillut harmaapäätikkaa, kun ensimmäisen kerran näin sen vanhan mökin terassilla vuosia, vuosia sitten. Siinä on jotakin alkukantaista ja liskomaista kun se kääntelee päätään. Se pitkällä kielellään nyppii erityisesti muurahaisia maasta ja puiden rungoilta, mutta näin talvella kelpaa pähkinämurska, siemenet ja tali.

Keväällä ja kesällä saa taas yrittää etsiä mahdollista harmaapäätikkapesintää😇

Ei läheskään kaikkea isästäni 8

 

 Sain lapsuudenystävältäni tämän kuvassa olevan kirjan: Ira Vihreälehdon Isä tuntematon, Suvun salaisuuksien jäljillä, 2020.

Olen tavannut tätä kirjaa tässä päivänä muutamana ja yrittänyt ymmärtää omaa kohtaloani suhteessa kirjan tekstiin.

Minunhan isäni (oletettavasti) lähti "minua pakoon" ulkomaille, äitini kertoessa olevansa raskaana, jopa noin 15 vuodeksi. Tapasin isäni ensi kertaa juuri ripille päästyäni hotelli Tammerissa Tampereella. 

Lukiessani uudestaan vuosikymmenten tauon jälkeen isäni minulle kirjoittamia kirjeitä viime vuoden lopulla, isäni jopa epäili olinko hänen tyttärensä ollenkaan, sillä äidilläni oli ollut muitakin miehiä tuohon aikaan. Tekstit loukkaavat minua vieläkin ja voin vain kuvitella kuinka paljon ne loukkasivat silloin 80-luvulla, lukiessani kirjeitä ensi kertaa. Dna-testiä ei tehty tuolloin, eikä myöhemminkään. Vieläkin sen voisi tehdä, sillä minulla on sukulaisia isäni puolelta elossa, mutten näe siihen mitään tarvetta.

Kirjassa on isäänsä etsivien tarinoita, ja kuinka he isänsä löydettyään tunnistivat yhdennäköisyyttä, luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia itsestään suhteessa isäänsä.

Kuten olenkin kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa yhdennäköisyyttä minulla on isääni ainakin alaraajoissa ja osittain kasvoissa ja ainakin silmissä. Kirjoittamisen taidon olen perinyt isältäni, joskin en ole niin ehdoton teksteissäni kuin isäni. Kunto- ja kestävyysominaisuuksia olen myös saanut verenperintönäni, kuten myös kiinnostuksen liikuntaa/urheilua kohtaan. Luonteenpiirteistäni tietynlainen mustavalkoisuus tulee varmaankin isältäni.

Isääni on kuvailtu älyköksi, mutta sitä minä en ole. Myöskään kunnianhimoa minulla ei ole.

Se miten isättömyys on minuun vaikuttanut on siinä, etten ole koskaan kokenut normaalia perhemallia. Äidillä, jos nyt oli muita miehiä, ei hän niitä kotiimme tuonut.  Ehkä tuo normaalin perhemallin puuttuminen aiheutti minulle sen, etten kyennyt koskaan hankkimaan omaa perhettä. Osittain se on luottamuksen puutetta ja sitoutumisen pelkoa. Ja nuoruudessa tuli "takkiin" kerran jos muutamankin, kun tuli ihastuttua/rakastuttua vääriin henkilöihin.

Toipilas 15

 

20.1.2023 klo 16:51

 Ensimmäinen työviikko takana 50%:sesti ja täytyy tuottaa itselleni pettymys. Viikon edetessä jalka vain kipeytyi ja kipeytyi. Kävely muuttui ontuvaksi, en voi ajatellakaan kulkevani lumihangessa tai epätasaisella, töissä pelkään jonkun vahingossa astuvan jalkani päälle tai muuta vastaavaa, matalissa alkuasennoissa oleminen (kyykky ja polvillaan olo) on hankalaa.

Tuon viimeksi mainitun tiesinkin aiheuttavan vaikeuksia, ja täällä kotona ollessani olen pystynyt niitä tekemään omaan tahtiini, mutta töissä ei aina ole edes kunnolla tilaa laskeutua polvilleen kun kyykistyminen ei onnistu.

Työpäivinä minulle tulee 12 tunnin yhtämittainen pystyssäolo rupeama. Tarkoitan sitä, etten voi nostaa jalkaani kohoasentoon, tai se on niin lyhyt aika ettei se palauta. Se on jalalleni liikaa. Tänään on ollut pakko nostaa kipulääkitysannosta, mitä pääsin jo hyvin purkamaan. 

Ja kun niin luulin, että töihin paluu fyysisesti on minulle helppoa. 

Olen pettynyt itseeni.

Talven selkä taittuu 2

 Olemme kansanperinteen mukaan talven puolivälissä. Ilmastonmuutoksen vuoksi monina vuosina talvi on alkanut vasta näihin aikoihin mm. Näsijärvi on myöhäisinä talvina jäätynyt vasta tammikuussa, tai lumipeite on saatu Etelä-Suomeen. 

Tämä talvi on ollut poikkeus, mutta nyt reilun viikon sään lämpeneminen ja vesi- ja räntäsateet ovat hävittäneet lumipeitteen tai ohentanut sitä huomattavasti ja jäät entisestään heikentyneet.

Tänään täällä Keski-Suomessa on ollut huono ilma. Tiheä lumisade lisäsi lumipeitettä usealla sentillä. Luonto on taas hyvin kaunis, kun märkä lumi tarttui puiden oksille ja runkoihin. Luvattu viilenevä ilma takaa lumisia maisemia muutamaksi päiväksi.

Kotini välittömässä lähistössä on kaksi jokea, ja olen molemmilla nähnyt koskikaran (Cinclus cinclus) tälle talvelle (joulu-tammikuu). Luultavasti on kyse samasta yksilöstä.

Lisäksi omalla lintujen ruokinnallani on harmaapäätikka (Picus canus) (koiras) käynyt ruokailemassa. Käpytikan (Dendrocopos major) kanssa niillä ei synkkaa yhtään.

Koirani on ihan nirvanassa nallensa kanssa, 18.1.2023

 

Kirjallisuus 9

 Sain pari päivää sitten luettua Anthony Doerrin Taivaanrannan taa. Tässä muutama ote.

"Talvet sekoittuivat Annan mielessä toisiinsa, muistoja katoaa hänen mielestään. Odottamattomilla hetkillä - kun hän noutaa vettä tai ompelee haavaa Omeirin jalassa tai nyppii täitä tämän hiuksista - aika taipuu kaksinkerroin ja hän näkee Himeriuksen kädet airoissa tai tuntee jälleen painovoiman huimaavan kiskonnan sillä hetkellä, kun hän laskeutui kallioluostarin seinää pitkin." s. 519.

"Omeirille alkaa selvitä, että unohtaminen on maailman keino parantua haavoistaan." s. 521.

"Joka aamun koittaessa ihminen olettaa, että se on melko samanlainen kuin edellinen - että hän on turvassa, että perhe on elossa, että perhe pysyy yhdessä, että elämä pysyy enimmäkseen entisenlaisena. Sitten koittaa hetki, jona kaikki muuttuu." s. 64.

Kirja on kirjailijan mukaan omistettu menneille, nykyisille ja tuleville kirjastonhoitajille.

Itse koin kirjaa lukiessani voimakkaasti vertailuvuutta nykyiseen maailmantilaan; ilmastonmuutokseen ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan. Viimeksi mainittu ei ole kuitenkaan ollut ainakaan tiedostettua kirjoittajalta, tai ainakin uskoisin niin.

Kaunista ja monitasoista kerrontaa.

Polaariyö 4

 

Blurred = sumea, ai jaa?

 Tänään päättyi kaamos Suomen pohjoisimmalla paikkakunnalla Utsjoella. Tämä on ollut aina juhlava hetki minulle. Vaikka en pimeää pelkääkään, niin ainainen pimeä sydäntalvella on raskasta. Tälle talvelle toki aikainen lumipeitteen tulo (15.11.2022) ja sen maassa pysyminen helpotti tuota pahinta pimeyttä.

Tänään näkyi vähän aurinkoakin ja koira tuntui aistivan sen erityisesti. Se viihtyi pihalla yksinään leikkien erilaisten lelujensa kanssa. Sen touhuja on mukava seurata.

Minulla on ollut parin käyttöliittymän kanssa viime aikoina pientä kitkaa. Läppäri (= laptop) ei suostunut ollenkaan avaamaan salojaan minulle ja tablettikin meinasi yksipuolisesti tänään sanoa sopimuksen irti. Toinen on saatu elvytettyä, ainakin hetkeksi. Toisesta ei vieläkään ole tietoa.

Hyvänä aasinsiltana... Näin voi sattua ihmissuhteissakin. 10 vuotta sitten eräs ihminen, jota todellakin olin pitänyt ystävänäni (nainen), ilmoitti pitkässä sähköpostissa, ettei halua enää olla kanssani tekemisissä. Olin muuttunut oudoksi = wierd. Olin toki ollut kiireinen työssäni, koska olin työstänyt yhtä isoa koulutusluentoani ja tieteellisen artikkelin deadline lähestyi uhkaavasti. Silloin elin työelämässäni niitä parhaita, hienoimpia vuosia saaden kuulua hyvään tiimiin (kts. postaus 27.7.2021). En puolustele itseäni yhtään. Emme ole olleet "ystäväni" kanssa sen jälkeen tekemisissä.

Tai ystäväpariskunta, joiden lapsen kummiksi he minut kutsuivat 1990-luvulla, alkoivat kartella minua muutaman vuoden jälkeen. Eivät enää kutsuneet kummilapsen juhliin jne. Tänä päivänäkään en tiedä mitä tapahtui. En myöskään ole tavannut kummilastani sen koommin.

Ihmiset muuttuvat. Se nuoruuden kirkasotsaisuus on enää muisto vain. 

Helppo ei ole koskaan helppoa!

Ja ymmärrän sen, että me onneksi voimme valita kenen kanssa olemme tekemisissä vapaa-ajallamme. Työelämässä se on hankalampaa. Tästä olenkin kirjoittanut joskus aikaisemmin.

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Juha Vainio / Vladimir Visotsky

Uusi työ 9

 

Kaipaatko jo aurinkoa?

 Aloitin tänään työt 50%:sti. Ja kuten otsikko antaa ymmärtää, työ oli kuin uutta. Tai, no...  Vuoden ensimmäisenä päivänä minun kuten 11 500 muunkin henkilön työnantaja muuttui Keski-Suomen hyvinvointialueeksi.

Mutta palataanpa aamuun.

Lähdin hyvissä ajoin ajamaan työpaikalleni, sillä viime päivien plussa-asteet ja vesisateet ovat huonontaneet teiden kuntoa merkittävästi. Tiet ovat tuon pehmentymisen lisäksi kuin luistinratoja. Välillä tiellä ei ole hiekanmuruakaan. Väistä siinä sitten raskasta ajoneuvoa.

En päässyt kauaksikaan, kun autoni juuttui eräässä liittymässä pehmeään lumeen. Yön aikana lumi oli pehmennyt siinä määrin, että autoni upposi siihen kuin kuuma veitsi voihin. Lopulta en päässyt enää eteen enkä taakse päin. Eihän siinä muu auttanut kuin yrittää saada ystävääni kännykällä kiinni - ei onnistunut. No, auto jäi "keskelle tietä" ja minä juoksin!, niin juoksin tällä jalallani pimeällä, jäisellä tiellä kännykän taskulampun valossa, kumisaappaat jalassa kotiin, hain lumilapion ja ystäväni avuksi.

Mielikuvani rauhallisesta köröttelystä työpaikalle toteutui aivan muulla tavoin. Ehdin kuin ehdinkin töihin juuri oikeaan aikaan hikisenä, ja vähän ehkä ylikierroksillakin.

Sitten työhön. 

Oli mukava nähdä työkavereita pitkästä aikaa, päivittää kuulumiset. Mutta kaikki muu olikin sitten lähes tulkoon muuttunut tai muuttumassa. Minun kaksi ainoaa kollegaa ovat uusia. Entinen esihenkilöni ei tiennyt kuka nykyinen esihenkilöni on. Ja kollegoillani on myös erilliset esihenkilöt. Mikään ei ole selvää. Tämän lisäksi oli jo ihan haastavaa mennä 4 kuukauden tauon jälkeen töihin.

Kaikesta selviää.

"Kaikki järjestyy parhain päin". Näin lapsuudenystäväni minua tsemppaa💗

Keski-Suomen hyvinvointialue vastaa 22 Keski-Suomen kunnan sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluista, ja sen toiminta käynnistyi 1. tammikuuta 2023. Nämä tehtävät siirtyivät hyvinvointialueen vastuulle alueen kunnilta ja kuntayhtymiltä.Tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyi kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueen palvelukseen. Tämä vähentää kuntien palkkakustannuksia. Ikääntymisestä ja sairastumisista johtuvat kulut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueelle.Toimintaa varten tarvittavat tilat ja välineet siirtyvät myös hyvinvointialueen hallintaan. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Keski-Suomen pelastuslaitos purkautuvat, ja niiden omaisuus sekä velat siirtyvät hyvinvointialueelle. Koko maassa on yhteensä 21 hyvinvointialuetta.

Lähde: Wikipedia

Toipilas 14

 

Metroakin tuli kokeiltua Helsingissä

 Olen reilun parin viikon aikana päässyt vähentämään hermokipulääkettä. Ja mitä vähemmän sitä menee, sen kirkkaammaksi ajatus käy. Voihan sitä kuvitella mitä kaikkea muuta hermostossa "lamaantuu", kun se kyllästetään kipulääkkeillä.

Tämä kulunut 4 kuukauden sairausloma on ollut erikoinen kokemus. Ensinnäkin tuon lamaannuttavan kipulääkkeen vuoksi. Olen ollut hyvin väsynyt ja osittain kuin jossakin usvassa. Toisaalta näin taakse päin katsoessa eniten mieleeni ovat painuneet runsaat lenkit koirani kanssa ja irtaantumiset omista ympyröistä suuriin kaupunkeihin (Tukholma, Tampere, Helsinki).

Aloittaessani sairausloman päädyin tekemään myös lihaskuntoharjoitteita, jotka olivat olleet tauolla turhankin pitkään. Ja ennenkaikkea olen liikkunut lihasvoimalla leikkauksen jälkeen 800 km. Esimerkiksi Helsingissä kävelin yhden päivän aikana 16 km.

Kestävyys on siis parantunut, ja kipu vähentynyt. Kuitenkaan oikea jalka ei ole parantunut, vaikka hermokipu on jotenkin hallinnassa. Se on ihan samanlaisesti puutunut ja tunnoton kuin leikkauksen jälkeenkin. Korjaantumista ei siis ole tapahtunut kaikilla osa-alueilla.

Helsingissä, Luomuksessa (Luonnontieteellinen museo) Suomen Luonnon -näyttelyssä oli myös lintujen ääniä. Eräässä vitriinissä (kait sitä voisi vitriiniksi sanoa), oli kurkia (Grus grus) ja teeriä (Lyrurus tetrix) ja niiden keväisiä ääniä. Ajattelin siinä ohikulkiessani, että kohta tuo vuodenaika on oikeasti täällä, kun teeret kukertavat ja kurjet töräyttelevät! Se teerien kukertelu (soidinäänet) kuuluu täällä kiivaimpina aikoina kuin koko tienoo kiehuisi.

Päivä on pidentynyt jo Oulun horisontin mukaan 1 tunti ja 27 minuuttia. Iltapäivästä sen huomaa hyvin, vaikka on ollut tällaista sateista, pilvistä ja kurjaa keliäkin. Pääkaupunkiseudulla kävimme ystäväni kanssa päivällä pienellä lenkillä, ja siellä kuului ensimmäisen kerran tälle keväälle talitiaisen (Parus major) soidinlaulu "tityy", tai jotain sinne päin. Niidenhän laulu on lyhentynyt erityisesti kaupungeissa "titityystä".

On upeata mennä kohti valoa, "kevään kohinaa" ja muuttolintujen saapumista. Lintuharrastajan parasta aikaa ja koirani elämän ensimmäistä kevättä🐾🦅 Toiveikkaana odotan myös kehoni korjaantumista. Reipas mieli, liikunta, monipuolinen ravinto ja ystävät suorastaan siivittävät parantumistani😇

Meri on jollakin tavoin jäässä. Jäällä kyyhöttää lokkeja (Laridae)

Ystävyys 4

 

Laiturista tehdyllä lautalla seilaamista ystäväni lasten kanssa 2018. Valokuvaaja M.N. 

"You've Got a Friend

When you're down and troubled

And you need some lovin' care

And nothin', nothin' is goin' right

Close your eyes and think of me

And soon I will be there

To brighten up even your darkest night

You just call out my name

And you know, wherever I am

I'll come runnin'

To see you again

Winter, spring, summer or fall

All you have to do is call

And I'll be there

You've got a friend

If the sky above you

Grows dark and full of clouds

And that old north wind begins to blow

Keep your head together

And call my name out loud

Soon you'll hear me knockin' at your door

You just call out my name

And you know, wherever I am

I'll come runnin', runnin', yeah, yeah

To see you again

Winter, spring, summer or fall

All you have to do is call

And I'll be there, yes, I will

Now, ain't it good to know that you've got a friend

When people can be so cold?

They'll hurt you, yes, and desert you

And take your soul if you let them

Oh, but don't you let them

You just call out my name

And you know, wherever I am

I'll come runnin', runnin', yeah, yeah

To see you again

Winter, spring, summer or fall

All you have to do is call

And I'll be there, yes, I will

You've got a friend

You've got a friend

Ain't it good to know you've got a friend

Ain't it good to know, ain't it good to know

Ain't it good to know

You've got a friend

Oh, yeah, now, you've got a friend

Yeah baby, you've got a friend

Oh, yeah, you've got a friend"

Lähde: LyricFind

Lauluntekijät: Carole King

Kappaleen You've Got a Friend sanoitukset © Sony/ATV Music Publishing LLC

Soutelua ystäväni lasten ja Uskon kanssa 2017

Ystävyys 3

Hieno neiti unelmoi 1978, valokuvaaja M.N.

 Yllä oleva kuva on lapsuudenystäväni valokuva-albumista. Ja kuten ystäväni oli nimennyt kuvan "Hieno neito unelmoi". Kyseessä on siis kuva minusta esipuberteetti-ikäisenä, otettuna pääkaupunkiseudulla. Huvittavinta, että kuvaustilannetta on "stailattu"; jakkaralle asetettu hienoin soittorasia, orvokki ja omenoita. On vähän meikkiä, helmet kaulassa ja tukassakin solki yms.

Ystävyys on arvokas lahja. Ystävän tuki kantaa yli vaikeiden aikojen ja ystävyyden arvo kruunautuu niissä pienissä, kauniissa, yhteisissä hetkissä arkena ja juhlana.

Tällä käynnillä ystäväni luona oli erityismerkitys. Kiitos rakas, kallein ystäväni💖

"Elämäsi ei muodostu päivistä, jotka ovat menneet, vaan päivistä, jotka muistat". 

Pavlenko

Helsinki 3

 Helsinki ei todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan sääolosuhteiden puolesta. Pientä pakoa arjen yläpuolelle oli käynti Kappelissa kahvilla. Verrattuna kauppakeskusten ruuhkaisiin kahviloihin tai lounaspaikkoihin, löytyi Kappelista väljyyttä, ilmavuutta ja se toimi myös vaihtoehtona ylikansallisille ketjuille.

Kuukauden kuluttua tämä blogini täyttää 2 vuotta, ja olen siihen päättänyt lopettaa tämän pitämisen.

Matka alkakoon -tarina siirtyy uuteen vaiheeseen. Eräs episodi elämässä on täyttymässä.

Helsinki 2

 

Luonnontieteellinen museo

 Halusin pääkaupunkiseudulla käyntiini yhdistää vierailun Luonnontieteellinen museo Luomuksessa. 

Minulle erityisesti merkitsi Suomen luonnon -näyttely ja siellä varsinkin linnut. Vaikka lintukirjoja on tullut selailtua ja lintuja luonnossa nähtyä, lintujen vertailu erityisesti kokonsa puolesta toisiinsa oli hyvin havainnollistavaa.

Luonnontieteellisen museon porraskuilu

Helsinki

 Vuoroin vieraissa.

Saavuin pääkaupunkiseudulle lapsuudenystävääni tapaamaan. Juhlistimme hänen syntymäpäiviään kelpo ravintolassa. Oli ihanaa tavata pitkästä aikaa rakasta ystävää.