Sain pari päivää sitten luettua Anthony Doerrin Taivaanrannan taa. Tässä muutama ote.
"Talvet sekoittuivat Annan mielessä toisiinsa, muistoja katoaa hänen mielestään. Odottamattomilla hetkillä - kun hän noutaa vettä tai ompelee haavaa Omeirin jalassa tai nyppii täitä tämän hiuksista - aika taipuu kaksinkerroin ja hän näkee Himeriuksen kädet airoissa tai tuntee jälleen painovoiman huimaavan kiskonnan sillä hetkellä, kun hän laskeutui kallioluostarin seinää pitkin." s. 519.
"Omeirille alkaa selvitä, että unohtaminen on maailman keino parantua haavoistaan." s. 521.
"Joka aamun koittaessa ihminen olettaa, että se on melko samanlainen kuin edellinen - että hän on turvassa, että perhe on elossa, että perhe pysyy yhdessä, että elämä pysyy enimmäkseen entisenlaisena. Sitten koittaa hetki, jona kaikki muuttuu." s. 64.
Kirja on kirjailijan mukaan omistettu menneille, nykyisille ja tuleville kirjastonhoitajille.
Itse koin kirjaa lukiessani voimakkaasti vertailuvuutta nykyiseen maailmantilaan; ilmastonmuutokseen ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan. Viimeksi mainittu ei ole kuitenkaan ollut ainakaan tiedostettua kirjoittajalta, tai ainakin uskoisin niin.
Kaunista ja monitasoista kerrontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti