Tutustuin isääni vasta ripille päästyäni. Sitä ennen en tiennyt isästäni yhtään mitään.
Olihan se 15-vuotiaalle vaikea paikka tutustua isäänsä! Tavatessamme ensimmäisellä kerralla hänellä oli yllään nahkaiset housut ja stetsonhattu, vasemman yläraajan hiha oli tyhjä, eli hänellä oli olkavarresta yläraaja amputoitu.
Äitini ja isäni tapasivat aikoinaan ohimennen Turussa 1950-luvulla sairaanhoitaja-asuntolassa, jossa myös isäni ensimmäinen vaimo asui.
Isäni otti yhteyttä äitiini Tampereella käydessään vuonna 1964 tultuaan katsomaan Ratinaan yleisurheilukisoja. Isäni oli tuolloin eronnut ensimmäisestä vaimostaan.
Kun minä ilmoitin tulostani, lähti isäni "karkuun" Vietnamin sotaan amerikkalaisten joukkojen mukana. Hän ei halunnut tunnustaa minua silloin ja myöhemmin ei halunnut äitinikään paljastaa isääni. Virkatodistuksessani ei ole mainintaa isästäni.
Isäni oli urheilija, keskimatkojen juoksija. Hän oli myös reportteri ja kirjailija. Ja aikansa julkkis.
En pysty kertomaan isästäni läheskään kaikkea, koska en oppinut häntä tuntemaan kuin pinnallisesti. Hän kirjoitti minulle paljon kirjeitä, joiden sisältö odottaa tutkimista. Saimme tuntea toisemme vain 10 vuotta.
Joskus kuulee kysyttävän, missä olit kun Olof Palme murhattiin vuonna 1986. Olin isäni kanssa Lahdessa katsomassa Salpausselän kisoja. Isäni piti tapausta erittäin merkittävänä. Minä nuorena naisena en ollut asiasta juurikaan kiinnostunut.
 |
| Äitini |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti