"1950- ja 1960-luvulla Suomen metsiä alettiin hoitaa järjestelmällisemmin ja metsätyöntekijöiden määrä lisääntyi. Seuraavina vuosikymmeninä koneellistuminen muutti tilanteen. Hevoset ja miehet väistyivät monitoimikoneiden tieltä."
Nämä valokuvat ovat äitini ottamia vuodelta 1961. Ukko on metsätöissä hevosensa kanssa.
"Monet suomalaiset ovat metsänomistajia, joilla on suora mahdollisuus vaikuttaa omistamiinsa metsiin. Osa metsänomistajista saattaa hoitaa metsäänsä suositusten vastaisesti tai laiminlyödä toimenpiteet kokonaan."
Tiedän täältäkin metsänomistajia, jotka poistavat tervalepät, haavat ja yksittäiset kelopuut pois metsästään varmastikin tietämättömyyttään, ajatellen niiden huonontavan metsän laatua, kun tilanne on juurikin päinvastoin!
"Lehtipuut ovat lajirunsaudelle tärkeitä. Esimerkiksi haavan rungolla elää kymmeniä jäkälä- ja sammallajeja, lahottajasieniä, hyönteisiä ja kotiloita. Tikkojen hakkaamissa koloissa viihtyvät monet linnut sekä liito-orava ja näätä. Haapa on avainlaji, jota ilman moni muu laji ei tule toimeen."
Lähde:
Lyytimäki, J. Hakala, H. (2008). Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. 417 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti