🧭 koilliseen

Kosken ylittävän sillan alapuolista elämää

 Tämä blogini täyttää tänään 2 vuotta. Tämä on myös viimeinen postaukseni Kompassi koilliseen blogissani; postauksia tuli 730 kpl, keskimäärin yksi päivää kohden.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogiani, elämäni oli kauheassa myllerryksessä enkä oikein tiennyt miten tässä lopulta käy. Nyt voin todeta, että hyvin kävi. Toki vaikeitakin hetkiä on ollut ihan kiitettävästi.

Olen oppinut paljon tätä blogiani kirjoittaessa, ja olen yrittänyt pysyä asiatekstissä hakemalla mahdollisimman oikeaa tietoa vrt. disinformaatio.

Olen saanut tehtyä elämästäni oman näköiseni ja saanut ne unelmat toteutettua, joita itselleni asetin. Äitini kuolinvuoteella lupasin hänelle tulla onnelliseksi. Ehkei onnellinen, mutta tyytyväinen voin sanoa nyt olevani.

Suomalaisten sanotaan olevan maailman onnellisinta kansaa. Suomi oli jo viidettä kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa vuonna 2022. (Lähde: yle.fi)

Isovanhempani seisoivat tukevasti maanpinnalla, sillä Karjalan evakkoina olivat menettäneet aikoinaan kaiken. Mummoni sanoi "ken kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa". Sananlasku on jäänyt mieleeni ja kuvastaa sitä kunnianhimon puutetta mikä leimaa minun elämääni. Seurustelin ylioppilasvuotenani pojan kanssa, jonka vanhemmat kuuluivat tamperelaiseen eliittiin. Mummoni halusi sanonnallaan varmastikin valmistaa minua yhteiskuntaluokkaisuuteen. Minähän olin yksinhuoltajaäitini kasvattama ja tulin vähävaraisesta kodista.

Olen isovanhemmilleni ikuisesti kiitollinen huolenpidosta ja rakkaudesta. Olin ennen kouluikää heidän luonaan jopa seitsemän kuukautta vuodesta. Varmastikin se rakkaus tänne Keski-Suomeen on kantanut isovanhemmilta näihin päiviin saakka, kun tänne olen loppuelämäni tehnyt.

Enkä tehnyt luokkahyppyä. En koulutuksen tai avioliiton kautta. 

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Tätä blogia on silmäilty yli 17 440 kertaa.

Lukijoita on Suomen lisäksi ollut Yhdysvalloista, Portugalista, Englannista, Ranskasta, Virosta, Liettuasta, Venäjältä, Ukrainasta, Kanadasta, Espanjasta, Alankomaista, Indonesiasta, Japanista, Saksasta, Kiinasta, Iranista, Turkista, Puolasta, Brasiliasta, Singaporesta, Intiasta, Ruotsista, Romaniasta ja maasta/maista nimeltä Muu 🌍

Olen saanut positiivisia ja hieman kriittisiäkin kannanottoja postauksiini ja kirjoitustyyliini liittyen. Kaikki kirjoitetut "loukkaavuudet" ovat yksinomaan minun 'kynästäni', ja pyydän anteeksi jos olen joitakin lukijoitani loukannut. Olen kulmikas eikä elämän virta ole pyöristänyt niitä.

Kiitos yhteydenotoista ja kommenteista🤗

Se, että olen jaksanut kirjoittaa lähes joka päivä tätä blogiani kertoo siitä, että kirjoittaminen on muodostunut minulle tärkeäksi tavaksi rentoutua pääsemällä sukeltamaan johonkin omaan sisäiseen maailmaani.

Sen takia jatkankin uuden blogini parissa, ehkä hieman eri julkaisurytmillä ja nimellä. Käy kurkkaamassa Kohtalaisia kuvakulmia. 

kohtalaisiakuvakulmia.blogspot.com

Kova luoteistuuli 2

 Tänään todistin aamulenkilläni luonnonilmiötä. Oli ihan tyyntä, kun lähdimme koirani kanssa lenkille. Satoi lunta melko tiiviisti. Luonto oli kaunis, sillä lumi jäi puihin kuorruttaen ne valkoiseen vaippaansa.

Lenkin puolivälissä nousi kova tuuli kuin sormien napsauksesta. Metsässä liikkuessa sai varoa tuulen puista pudottamia lumia.

Nyt tuulee kovaa luoteesta, sieltä kylmän suunnalta. Lumet ovat saaneet kyytiä ja aamuinen luminen maisema on tipotiessään.

Koirakin ihmettelee puista putoavaa lunta 10.2.2023

Polttopuita 17

 

 Ystävälläni on taas polttopuusavotta sellaisessa asennossa, että meikäläinenkin pystyy kantamaan kortensa kekoon. Lähinnä siis puiden pinoamisen muodossa.

Tämän päivän urakka vaan "pissi vähän kintuille', kun lähdin ensiksi juoksuttamaan koiraani läheiseen metsään. Tällä koiralla on selvästi huonompi vainu verrattuna Uskoon. Uskoa et päässyt piiloon, sillä se oli ihan pistämätön hajuaistinsa puolesta.

No niin, koirani siis eksyi minusta. Ja vaikka huutelin, viheltelin ja odotin sitä, ei vaan 'herraa' näkynyt. Palasin takaisin ystäväni luokse ajatellen, että koira olisi mennyt hänen luokseen, muttei. Niinpä me lähdimme yhdessä etsimään sitä. 

Kohta alkoikin kuulua haukkua ja ulvontaa. Koirani on niinkin fiksu, että todettuaan eksyneensä ihmisestä, se alkaa "itkeä" kovaäänisesti.

Ja lopulta löysimme toinen toisemme. Mutta aikaa tuhraantui liikaa ajatellen puu-urakkaa.

"Pikkasen parempi pannukakku" sisältää tällä kertaa mm. maitoa, piimää, banaania, cashew-pähkinää, kardemummaa, kanelia, puolukoita ja raparperihilloa

Toipilas 18

 

Koskenniskalla

 Tänään sain lisätietoa ENMG:stä (hermorata- ja lihassähkötutkimus), missä olin viikko sitten. Minulla on oikean polven alapuolelta vaurioituneet yhteinen pohjehermo (nervus peroneus communis, eli nervus fibularis communis) ja säärihermo (nervus tibialis). Tilani on subakuutti. Vauriot tulivat kiristävän kipsisaappaan seurauksena (kts. postaus 14.9.2022).

Pohjehermo kulkee polven ulkosivulla ja pohjeluun pään kohdalla se haarautuu pinnalliseksi (nervus peroneus superficialis) ja syväksi (nervus peroneus profundus) hermoksi. Sijaintinsa vuoksi hermo on altis ulkoisille vammoille ja puristukselle. 

Pinnallinen pohjehermo hermottaa mm. jalkaterän ja nilkan etuosaa.

Säärihermo hermottaa mm. jalkapohjaa ja monia lihaksia, kuten kolmipäistä pohjelihasta (musculus triceps surae), minkä tehtävänä on ojentaa nilkkaa esim. varpaillenoustessa.

Moninaiset oireeni noudattelevat tutkimustulosta.

Hermo voi korjata itse itseään kaksi vuotta. Minulla on mennyt nyt vajaa viisi kuukautta. Toivoa siis vielä on⚓

Lähde: Feneis, H. (1985). Pocket Atlas of Human Anatomy. 

Talon rakentaminen 🏡🏗 29

 Pankkini lähestyi minua viime viikolla pyytäen taloni valmiusastetodistusta ja lopputarkastusraporttia. Etten vaan ole hassannut lainarahojani johonkin muuhun! 

Laitoin viestiä vastaavalle työnjohtajalle eli valvojalle, joka on aikaisemminkin kirjoittanut em. todistuksia mm. verottajalle.

Hän laittoi valmiusastetodistuksen, mutta valmiusaste onkin 98% johtuen tekemättömästä lopputarkastuksessa. Olimme ystäväni kanssa ihan "äimän käkenä", että mistä nyt on kyse. Viime kesänä saimme käyttöönottotarkastuksen jälkeen muuttaa taloon asumaan.

Soitin valvojalle saaden valaistusta asiaan. Talo pitää vielä maalata, jotta lopputarkastus voidaan pitää. Lopputarkastus sisältyy rakennusluvan hintaan ja se on tehtävä rakennusluvan voimassaoloaikana. Rakennuslupa on viisi vuotta, joten minulla on vielä aikaa maalata taloa reilu kolme vuotta.

Nyt kyselemme tarjouksia talon maalauksesta ensi kesälle. Voihan se olla, että maalaamme taloa itsekin. Aika näyttää onko 'toinen jalka jo haudassa'.

Talvi 12

 Tänään kuulin ensi kertaa tälle talvelle hömötiaisen (Poecile montanus) reviirilaulua! Ystäväni näki myös tänään lapsuudenkotinsa rannassa olevissa tervalepissä kolme harmaapäätikkaa (Picus canus). Ne olivat viettäneet aikaansa puissa pitkään ikään kuin arvioiden olisiko niistä pesäpuiksi. 

Päivä on pidentynyt talvipäivän seisauksesta 3,5 tuntia Oulun horisontin mukaan. Ja päivittäin päivä pitenee 14 minuutilla tällä hetkellä. Sen kyllä huomaa🤩

Järven jäällä on niin paljon lunta ettei potkukelkkailu onnistu muuten kuin kävelemällä jalasten välissä. No, onhan sekin voimaharjoittelua kun ulkoiluttaa potkukelkkaa.

Näinä kirkkaiden päivien illoissa näkyy taivaalla auringonlaskun jälkeen upeita värejä. Tai ainakin täällä maalla ne erottuvat hyvin kun ei ole muita valonlähteitä.

Postia potkukelkkailijalle 2

 Kirjoitin eilen kuinka kadotin kirjekuoren iltapäivälenkilläni koiran kanssa. Tänään lähdimme taas kerran kulkemaan eilisiä jälkiämme ja koirani löysi kirjekuoren melko läheltä paikkaa, missä eilen huomasin sen kadonneen. Pienellä vaihtokaupalla sain kirjeen koiralta haltuuni.

Kuva tämän aamun lenkiltä, -13°C

Koira 46

Kuva tältä aamulta

 Kävin koirani kanssa viime tiistaina eläinlääkärissä syystä että epäilin sen mahalaukussa olevan vierasesineitä. Se kun on pennusta saakka syönyt ja niellyt ihan kaikkea, mikä on ravinnoksi kelpaamatonta (kts. postaus 29.10.2022). Edelleen minulta on  hävöksissä yksi sukka ja kahdelta isolta pehmonallelta on syöty häntä.

Epäilyni vierasesineistä tuli sen vuoksi, että se oksensi taannoin lähes sulamatonta ruokaa, vaikka ruokailusta oli monta tuntia. 

Eläinlääkäri ensin palpoi koirani suolistoa ja mahalaukkua. Mahalaukun kosketteluun koira reagoi. Sitten eläinlääkäri ultrasi koirani mahalaukun ja suoliston. Siellä ei näkynyt mitään ylimääräistä. Aloitin koiralleni mahansuojalääkkeen gastriittiepäilyn (mahakatarri = mahan limakalvon tulehdustila) takia. Sitä lääkettä ei voinut käyttää kuin pari päivää koirallani alkaneen ripuloinnin vuoksi.

Eilen sille ei annettu kuin piimää ruoaksi. Viime yö olikin rauhallinen ripulin osalta, MUTTA koirani alkoi oksennella. Aamuyöstä se sitten oksensi sen hävinneen sukkani, mikä on ollut noin neljä kuukautta kadoksissa sen sisuksissa! Pystyn sukan häviämisen määrittämään oikean jalkani leikkauksen ajankohtaan.

Ultraäänessä ei siis näkynyt sukkaa, eikä muitakaan "häntiä". Nyt sitten odotan taas muutaman viikon tai kuukauden häntiä tulevaksi🤢

Postia potkukelkkailijalle

 Lähdin tänään töiden jälkeen koirani kanssa potkukelkkailemaan metsätaipaleelle ja suunnitelmana oli hakea samalla päivän posti postilaatikosta.

Se olikin mahtavaa lasketella potkukelkalla harjun rinteitä alas! Kaikki meni hienosti, hain postin (kirjekuori), jonka laitoin taskuuni. Jatkoin lenkkiä ja asetin itselleni haasteen mennä vielä uudestaan harjulenkille, vähän eri kautta. 

Olin jo palaamassa kotiin, kun huomasin kirjekuoren pudonneen taskustani. Olin sen olemassa oloa vähän väliä tarkistanut taskustani, mutten enää muistanut tarkoin missä sen viimeisen kerran olin nähnyt. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä omia jälkiään kulkemaan vastakkaiseen suuntaan. Siinä vaiheessa oli jo melko pimeää. Onneksi olin varustautunut otsalampulla ja lähdin hakemaan "neulaa heinäsuovasta". Sillä kirjekuori oli valkoinen ja uutta lunta on satanut viime päivät. 

Lenkistä tuli melkein kaksinkertainen, muttei kirjettä löytynyt. Jossain tuolla se nyt lojuu, sillä muitakaan kulkijoita ei ole ollut.

Huomenna ainakin lenkin suunta on selvillä. Josko se sitten löytyisi?

Toipilas 17

 

 Kuvassa kokeilen hoitaa oikean alaraajani kipua vastakkaisen raajan (kontralateraalinen) kautta TENS:llä (Transcutaneous Electrical Nervous Stimulation). 

Kun on kyse hermovauriosta, voi kipua yrittää hoitaa terveen raajan puolelta. Ideana on se, että tuntopuutosten, puutuneisuuden, iho-ongelmien ja haavojen vuoksi voi kipua hoitaa terveen ja normaalisti tuntevan ihon kautta. Esim. tuntopuutoksen takia voisi pahimmassa tapauksessa tulla palovamma elektrodin alle, kun virran voimakkuutta nostaa liikaa. Tai kun rikkoutuneelle iholle ei voida elektrodeja asettaa.

Myös amputaation aavekipuja voi hoitaa toisen raajan kautta.

Kaikkea on kokeiltava. Ja tämä hoitomuoto on ei kemiallinen eli ei rasita elimistöä samalla lailla kuin lääkkeet.

Koira 45

 

Good morning!

 Koirani rakastaa kaivaa harmaasta puulaatikosta erityisesti poltettavaa paperia, pahvia, mutta myös koivuklapeja. Tässä kuva viikon takaa.

Eilen koirani ja ystäväni olivat hiihtolenkillä järven jäällä. Koira oli innoissaan metsäkanalinnuista ja putosi siinä touhutessaan heikkoihin jäihin joen luusuassa. Koira jäi etutassut jään reunalla odottamaan pelastajaa yrittämättä edes nousta itse ylös sieltä. Eihän siinä muu auttanut kuin ystäväni riisui sukset jalastaan ja nosti koiran jäistä. Siinä samalla ystävänikin mulasi heikkoihin jäihin.

Pelastamisen jälkeen koirani lähti uudestaan lintujahtiin. Ei kylmä kylpy tuntunut missään!

Toipilas 16

 

3.1.2023

Kävin tänään ENMG-tutkimuksessa (Elektroneuromyografia) eli hermorata- ja lihassähkötutkimuksessa oikean alaraajan osalta. Tutkimuksessa selvitetään ääreishermoston ja lihasten vaurioita ja toimintahäiriöitä, esim. hermopinteitä, hermojuuren vaurioita, polyneuropatiaa sekä lihassairauksia.

Tutkimus on kaksiosainen. Ensin mitataan ääreishermon johtokykyä ihon pinnalle kiinnitettävillä tarraelektrodeilla ja toiseksi lihasten toimintaa mitataan lihakseen pistettävällä neulaelektrodilla. Lihaksen sähköistä toimintaa mitataan sekä levossa että lihassupistuksen aikana.

Neurofysiologi tutki vertailun vuoksi myös vasenta alaraajaa ja ulotti tutkimuksen selkäänkin poissulkien selkäsairaudesta tulevat muutokset.

Lyhykäisyydessään minulla on kahden hermon vaurio oikeassa jalassa, muttei se ole selästä johtuvaa. Toisin sanoen 13.9.2022 tehdyn jalkateräni leikkauksen joko esipuudutuksen tai puristavan kipsin seurauksena tulleet vauriot. Tarkemman selvityksen saan ehkä viikon kuluttua.

Olen osittain huojentunut tiedosta siksi, ettei oireilu ollut minun kuvitteluani tai luulosairautta. Tietysti tämä löydös tulee vaikuttamaan koko loppuelämääni; suhtautumiseeni toiminnanvajauteen aktiivisena liikunnanharrastajana, ammatin harjoittamiseen yms.

Lähde: Sairaala Novan potilasohje

Kuunteluvinkki 5

 Areenasta löytyy mielenkiintoinen äänikirja. Se on Virginia Woolfin klassikko vuodelta 1928 Orlando. Eero Ojalan lukemana tarina sopii vaikkapa iltasatuna tai työmatkaliikenteeseen.

Adeline Virginia Woolf (1882-1941) oli englantilainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja feministi. Hän oli keskeinen jäsen Lontoossa vaikuttaneessa Bloomsburyn ryhmässä, johon kuului useita kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Bloomsburyn ryhmään kuuluessaan Woolf osallistui muun muassa vuonna 1910 järjestettyyn Dreadnought-huijauksena tunnettuun jäynään.

Woolfin esikoisteos Menomatka ilmestyi 1915. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Mrs. Dalloway (1925), Majakka (1927), Orlando (1928), Oma huone (1929) ja Aallot (1931).

Woolf oli James Joycen ohella merkittävimpiä modernin kirjallisuuden ja erityisesti niin sanotun tajunnanvirtatekniikan uranuurtajia Euroopassa. Woolf oli myös tuottelias journalisti ja toimi kustantajana miehensä Leonard Woolfin kanssa pariskunnan perustamassa Hogarth Pressissä.

Lähde:Wikipedia

31.1.2023

Kuunteluvinkki 4

 

 Suosittelen klassisen musiikin ja lintujen ystäville Riston Valinnan lintuiltaa. Sen ensilähetys oli radio Ylen 1:llä 28.1.2023. Ohjelman juontajat ovat Risto Nordell ja Minna Pyykkö.

Ohjelmassa on klassisen musiikin lisäksi lintujen laulua, tiedettä, runoja, kansanuskomuksia ja - perinnettä. 

Sain uutta tietoa punakylkirastaista ja tiklistä. Ja mukavaa tietoa myyräpopulaation kehittymisestä esim. Keski-Suomen osalta ajatellen pöllöjen soidinaikaa ja pesintää.

Ihania luonnonäänistä piirtyviä mielikuvia ja toiveikkuutta herättelevä ohjelma keskellä talvea.

Koira 44

 

 Kokeilimme tänään ensimmäisen kerran valjakkohiihtoon valmistavaa harjoitusta koirani kanssa. Valjakkohiihdossa koiralla on valjaat ja hiihtäjällä vetovyö, minkä saa yhdellä liikkeellä vapautettua koirasta, jos niikseen tulee sellainen tilanne.

Otin kuitenkin varman päälle ja lähdin potkukelkalla "hiihtämään". Ideana oli se, että koira tottuisi valjaisiin ja niiden kautta kohdistuvaan vetoon. 

Koira täytti juuri 8 kuukautta, eikä sitä voi vielä käyttää näille lumille varsinaiseen valjakkohiihtoon. Vasta 1-vuotiaana koiran kanssa voi esimerkiksi tehdä juoksulenkkiä. Tosin, en tiedä onko minusta enää koskaan juoksemaan.

Vaan eipä meidän harjoittelusta tullut oikeastaan yhtään mitään. Koira halusi pitää suussaan vetovyön narua ja hihnaa. Oltiin oikeastaan koko ajan solmussa enempi vähempi🙈

Olen valjakkohiihtänyt kaikkien edellisten koirien kanssa ja se on hienoa, vauhdikasta yhteistä tekemistä. Turvallisinta sitä on tehdä jäällä. 

Ei läheskään kaikkea isästäni 10

 

 

Olkoon tämä viimeinen postaus, jossa kirjoitan isästäni. Tässä tulee rankkaa tekstiä!

Kirjoitin 12.12.2022 blogini postauksessa, että minulla on sisko, tai oikeammin siskopuoli. En kuitenkaan tunne olevani valmis etsimään siskopuoltanikaan dna-testillä. Ja voihan olla ettei kyseinen henkilö ole teettänyt itsestään dna-testiä. Tuskin hän edes tietää minun olemassaolostani

Kun lapsena joku kysyi isästäni, sanoin hänen kuolleen. Se oli helpoin keino välttyä puhumasta ihmisestä, josta en tiennyt yhtään mitään.

Isäni hautajaisissa hänen sukulaisensa saivat ensi kertaa kuulla minun olemassaolostani. Isäni serkku otti minut avosylin sukuun vastaan ja hän pitikin minuun yhteyttä kuolemaansa saakka. Nyt yhteys on katkennut.

Koulusta tai lapsuuden kaveripiiristä en muista toista henkilöä, joka olisi ollut isätön. Näin jälkeen päin olen pohtinut olinko alakoulun 1. ja 2. luokan opettajan pihdeissä juuri isättömyydestäni, vaiko vain siitä etten pystynyt syömään kouluruokaa. "Afrikan lapset näkevät nälkää" -tyyppistä saarnaa sain kuulla tämän tästä koko luokan edessä. Lapsena kun olin kovin nirso syömään mitään. 

Kirjassaan Ira Vihreälehto s. 236 kirjoittaa "osa isättömistä tytöistä ja naisista kokee jääneensä ilman turvaa, ja osaa heistä on ahdisteltu seksuaalisesti, ja he kokevat siitä syyllisyyttä. He pohtivat, olisivatko miehet jättäneet heidät rauhaan, jos heillä olisi ollut isä. Olisivatko he olleet arvokkaampia naisena? Näkyykö naisesta aikuisena, ettei hän kelvannut isälleen?"

Minulla on pari kokemusta lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, toinen niistä oli opettajan taholta. Hän varsin hyvin tiesi minun olevan isätön ja ehkä juuri siksi "pääsi uimaan liiveihini". En pystynyt koskaan kertomaan ahdistelusta äidilleni, tai muullekaan luotettavalle aikuiselle. 

"Häpeä saattaa kulkea suvussa käytösmalleina, vaikenemisen kulttuurina ja huonommuuden tunteina. Aikoinaan aviottoman lapsen syntymä rajoitti äidin ja lapsen elämää ja osallistumista yhteisön toimintaan, ja se aiheutti huonommuuden tunnetta sekä äidissä että lapsessa." s. 29.

"Ennen 1970-luvun aborttilakia yksinäisen naisen oli usein turvauduttava laittomaan aborttiin, sillä abortin saaminen laillisin keinoin oli hyvin vaikeaa." s. 149.

"Ennen vuoden 1976 isyyslakia avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella ei ollut isää juridisessa ja sosiaalisessa mielessä, vaikka biologinen isä olisi tiedetty." s. 65. Isäni ei osallistunut elatusmaksuihini millään tavalla. Lapsuuttani ja nuoruuttani leimasivatkin taloudellinen niukkuus. Se näkyy vieläkin suhtautumisessani kuluttamiseen ja kertakäyttökulttuuriin, elämän helppouteen.

Uusi työ 10

 Eilen tapasin ensimmäistä kertaa uuden esihenkilöni Keski-Suomen hyvinvointialueelta, olimme tosin kerran aikaisemmin keskustelleet puhelimitse.

Pidimme palaveria entisen ja uuden esihenkilöni kesken. Työtehtäväni tulevat muuttumaan jonkin verran, asiakkaiden kohderyhmä ja työskentelyalueenikin laajenee, työaikakin muuttuu. (Kts. blogini postaus 9.11.2021).

Kaikki nämä muutokset ovat mielestäni oikeaan suuntaan. Työ muuttunee asiantuntijuuttani paremmin hyödyntäväksi, työmatkakin saattaa ehkä lyhentyä joinakin päivinä.

Auringonlaskun aikaan 26.1.2023

Koira 43

 

 Lähdin tänään työpäivän jälkeen potkukelkkailemaan järven jäälle. Keli oli aivan loistava! Eilinen lämpö oli tiivistänyt lumipeitettä ja nyt pieni pakkanen antoi mukavan liukkaan kelin. Potkuttelevan jalan alla oli pitoa.

Koirani taisi myös aistia emäntänsä nautinnon, sillä se kiiti laukalla järven ylitse moneen kertaan. Mieleeni tuli se, että miksen voisi päästää jo irti surusta Uskoa kohtaan. Nauttisinkin uudesta koirastani. Voisinko kenties?

Tänään oli pitkästä aikaa hyvä päivä kaikin puolin. Jalan kivun suhteen taidan taas päästä tilanteen "herraksi". Talitintti (Parus major) lauloi tityytä ensimmäisen kerran tällä leveysasteella tänä keväänä. Päivä on pidentynyt 2,5 tuntia Oulun horisontin mukaan.

Vuosi täynnä 4

 Tänään tulee vuosi rakkaan koirani Uskon kuolemasta. Vieläkin on aikoja, varsinkin unen ja valveen rajamailla, joissa en voi uskoa tapahtumaa todeksi. Sitä ettei Uskoa enää ole. Tekee vieläkin kipeää ajatella minkälaisia tuskia sillä oli. Koen syvästi huonoa omaatuntoa tässä asiassa.

Usko 1,5 vuoden ikäisenä. Tyypillinen kuva koirastani. Se loukkasi tuon oikean, ylhäällä olevan etujalkansa 2-vuotiaana

En edes tiedä miten sen menetys jätti niin syvän arven. Ehkä koiraan liittyi niin paljon omiakin odotuksia: uusi koti, asuminen maalla, jonkinlainen rauhoittuminen sekä fyysisesti että psyykkisesti ja turvallisuudentunne. 

Turvallisuudentunne sillä tavalla, että saisimme olla omassa kodissamme, omassa rauhassa. Usko rakasti tätä paikkaa missä nyt asun. Olisi ollut hienoa toteuttaa unelmani yhdessä.

Rakkaimmista irtipäästäminen ja aiheutunut suru menetyksestä on kuin polttomerkattu sydämeeni. 

Ei läheskään kaikkea isästäni 9

 

Ryhtyessäni lukemaan Ira Vihreälehdon kirjaa Isä tuntematon, Suvun salaisuuksien jäljillä (kts. blogin postaus 23.1.2023), tiesin ettei kirja lukeudu chick lit -kirjallisuuteen.

Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen. Tyyli tuli tunnetuksi 1990-luvun puolivälissä Helen Fieldingin ensimmäisen Bridget Jones -romaanin myötä. Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt liike on ilmiönä maailmanlaajuinen ja suosittua erityisesti Itä-Euroopassa ja Intiassa.

Kirjan lukeminen on aiheuttanut ahdistusta, surua ja häpeää, mutta myös jonkinlaista ymmärrystä omaa käyttäytymistä ja tehtyjä valintoja kohtaan.

Kirjoitin luottamuksesta viime kerralla, kun tämän otsikon alla käsittelin isääni. Isäni pukeutui hyvin ja omalaatuisesti, huomiotaherättävästi. Hänellä oli mm. nahkahousut, jotka herättivät minussa teini-ikäisenä 1980-luvulla ihailua. Varmaankin isäni sai tiedon halustani saada omat nahkahousut ja ilmoittikin, että voin mennä hakemaan Tampereen Kestilästä itselleni sellaiset, jotka hän oli jo maksanut.

Olin tietysti ikionnellinen, että saisin nahkahousut!

Menimme likkakaverini kanssa Kestilään, mikä toimi silloin Tampereen Sokosta vastapäätä Hämeenkadulla. Muistaakseni siellä oli kermanvalkoisia, mustia ja punaisia nahkahousuja silloin valikoimissa. Myyjä tuli tietysti meitä palvelemaan ja selitin, että isäni on maksanut minulle nahkahousut ja tulin valitsemaan sopivat. 

Vaan eipä isän tietoja tai maksua ollutkaan vaateliikkeen tiedossa ja olihan se noloa, hävettävää lähteä kaupasta tyhjin käsin pois. 

Koskaan en saanut niitä nahkahousuja, enkä niitä ole hankkinut vieläkään. Olin hyvin pettynyt ja orastava luottamus isääni romahti.

Kestilän Pukimo Oy (myöhemmin Kestilä Oy) oli Turussa 1911–1989 toiminut vaatetusalan yritys, joka kasvoi 1930-luvulla Suomen suurimmaksi alallaan. Kestilää pidetään Suomen ensimmäisenä valmisvaatteiden tekijänä.

Lähteet: Wikipedia

Talvi 11

 

Huurretta 23.1.2023

 Lähdin tänään töiden jälkeen vasta pilkkopimeällä lenkille koirani kanssa otsalampun valossa. Täällä maaseudulla kun ei ole keinovaloa, on retkeily lumiseen, tuttuun maastoon hieno kokemus. Maailma kaventuu otsalampun keilan luomaan kiilaan. Tuoreessa lumessa koirani jäljet toimivat kuin "pistekirjoitus"; eteenpäin kunnes kiinni saat!

Pimeässä muut aistit herkistyvät, kun näköaisti toimii aliteholla. Ja vaikka kuinka tuttua reittiä kulkee, näkee ympäristön niin eri tavalla. Kokeile!

Töiden jälkeen katselin ruokintani lintuja, kun paikalle lehahti harmaapäätikka (Picus canus) naaras. Aikaisemmin olen nähnyt ruokinnalla tälle talvelle vain koiraan. Nyt olen huomannut, että harmaapäätikat käyvät (ainakin) aamu- ja iltahämärissä ruokailemassa. Nytkään tätä naarasta en olisi lainkaan nähnyt, jollen olisi ollut tarkkailemassa ruokintapaikkaa hetken aikaa. Näin, että jokin isompi lintu kuin tintit lensi paikalle. Sitten näin kuinka se laskeutui puun runkoa pitkin ja siinä vaiheessa katsoin kiikareilla linnun lajin. Se ruokaili vähäisen valon ja kuusen oksiston suojassa niin hyvin maastoutuen, ettei äkkinäinen sitä olisi havainnut.

Olen siitä saakka ihaillut harmaapäätikkaa, kun ensimmäisen kerran näin sen vanhan mökin terassilla vuosia, vuosia sitten. Siinä on jotakin alkukantaista ja liskomaista kun se kääntelee päätään. Se pitkällä kielellään nyppii erityisesti muurahaisia maasta ja puiden rungoilta, mutta näin talvella kelpaa pähkinämurska, siemenet ja tali.

Keväällä ja kesällä saa taas yrittää etsiä mahdollista harmaapäätikkapesintää😇

Ei läheskään kaikkea isästäni 8

 

 Sain lapsuudenystävältäni tämän kuvassa olevan kirjan: Ira Vihreälehdon Isä tuntematon, Suvun salaisuuksien jäljillä, 2020.

Olen tavannut tätä kirjaa tässä päivänä muutamana ja yrittänyt ymmärtää omaa kohtaloani suhteessa kirjan tekstiin.

Minunhan isäni (oletettavasti) lähti "minua pakoon" ulkomaille, äitini kertoessa olevansa raskaana, jopa noin 15 vuodeksi. Tapasin isäni ensi kertaa juuri ripille päästyäni hotelli Tammerissa Tampereella. 

Lukiessani uudestaan vuosikymmenten tauon jälkeen isäni minulle kirjoittamia kirjeitä viime vuoden lopulla, isäni jopa epäili olinko hänen tyttärensä ollenkaan, sillä äidilläni oli ollut muitakin miehiä tuohon aikaan. Tekstit loukkaavat minua vieläkin ja voin vain kuvitella kuinka paljon ne loukkasivat silloin 80-luvulla, lukiessani kirjeitä ensi kertaa. Dna-testiä ei tehty tuolloin, eikä myöhemminkään. Vieläkin sen voisi tehdä, sillä minulla on sukulaisia isäni puolelta elossa, mutten näe siihen mitään tarvetta.

Kirjassa on isäänsä etsivien tarinoita, ja kuinka he isänsä löydettyään tunnistivat yhdennäköisyyttä, luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia itsestään suhteessa isäänsä.

Kuten olenkin kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa yhdennäköisyyttä minulla on isääni ainakin alaraajoissa ja osittain kasvoissa ja ainakin silmissä. Kirjoittamisen taidon olen perinyt isältäni, joskin en ole niin ehdoton teksteissäni kuin isäni. Kunto- ja kestävyysominaisuuksia olen myös saanut verenperintönäni, kuten myös kiinnostuksen liikuntaa/urheilua kohtaan. Luonteenpiirteistäni tietynlainen mustavalkoisuus tulee varmaankin isältäni.

Isääni on kuvailtu älyköksi, mutta sitä minä en ole. Myöskään kunnianhimoa minulla ei ole.

Se miten isättömyys on minuun vaikuttanut on siinä, etten ole koskaan kokenut normaalia perhemallia. Äidillä, jos nyt oli muita miehiä, ei hän niitä kotiimme tuonut.  Ehkä tuo normaalin perhemallin puuttuminen aiheutti minulle sen, etten kyennyt koskaan hankkimaan omaa perhettä. Osittain se on luottamuksen puutetta ja sitoutumisen pelkoa. Ja nuoruudessa tuli "takkiin" kerran jos muutamankin, kun tuli ihastuttua/rakastuttua vääriin henkilöihin.

Toipilas 15

 

20.1.2023 klo 16:51

 Ensimmäinen työviikko takana 50%:sesti ja täytyy tuottaa itselleni pettymys. Viikon edetessä jalka vain kipeytyi ja kipeytyi. Kävely muuttui ontuvaksi, en voi ajatellakaan kulkevani lumihangessa tai epätasaisella, töissä pelkään jonkun vahingossa astuvan jalkani päälle tai muuta vastaavaa, matalissa alkuasennoissa oleminen (kyykky ja polvillaan olo) on hankalaa.

Tuon viimeksi mainitun tiesinkin aiheuttavan vaikeuksia, ja täällä kotona ollessani olen pystynyt niitä tekemään omaan tahtiini, mutta töissä ei aina ole edes kunnolla tilaa laskeutua polvilleen kun kyykistyminen ei onnistu.

Työpäivinä minulle tulee 12 tunnin yhtämittainen pystyssäolo rupeama. Tarkoitan sitä, etten voi nostaa jalkaani kohoasentoon, tai se on niin lyhyt aika ettei se palauta. Se on jalalleni liikaa. Tänään on ollut pakko nostaa kipulääkitysannosta, mitä pääsin jo hyvin purkamaan. 

Ja kun niin luulin, että töihin paluu fyysisesti on minulle helppoa. 

Olen pettynyt itseeni.

Talven selkä taittuu 2

 Olemme kansanperinteen mukaan talven puolivälissä. Ilmastonmuutoksen vuoksi monina vuosina talvi on alkanut vasta näihin aikoihin mm. Näsijärvi on myöhäisinä talvina jäätynyt vasta tammikuussa, tai lumipeite on saatu Etelä-Suomeen. 

Tämä talvi on ollut poikkeus, mutta nyt reilun viikon sään lämpeneminen ja vesi- ja räntäsateet ovat hävittäneet lumipeitteen tai ohentanut sitä huomattavasti ja jäät entisestään heikentyneet.

Tänään täällä Keski-Suomessa on ollut huono ilma. Tiheä lumisade lisäsi lumipeitettä usealla sentillä. Luonto on taas hyvin kaunis, kun märkä lumi tarttui puiden oksille ja runkoihin. Luvattu viilenevä ilma takaa lumisia maisemia muutamaksi päiväksi.

Kotini välittömässä lähistössä on kaksi jokea, ja olen molemmilla nähnyt koskikaran (Cinclus cinclus) tälle talvelle (joulu-tammikuu). Luultavasti on kyse samasta yksilöstä.

Lisäksi omalla lintujen ruokinnallani on harmaapäätikka (Picus canus) (koiras) käynyt ruokailemassa. Käpytikan (Dendrocopos major) kanssa niillä ei synkkaa yhtään.

Koirani on ihan nirvanassa nallensa kanssa, 18.1.2023

 

Kirjallisuus 9

 Sain pari päivää sitten luettua Anthony Doerrin Taivaanrannan taa. Tässä muutama ote.

"Talvet sekoittuivat Annan mielessä toisiinsa, muistoja katoaa hänen mielestään. Odottamattomilla hetkillä - kun hän noutaa vettä tai ompelee haavaa Omeirin jalassa tai nyppii täitä tämän hiuksista - aika taipuu kaksinkerroin ja hän näkee Himeriuksen kädet airoissa tai tuntee jälleen painovoiman huimaavan kiskonnan sillä hetkellä, kun hän laskeutui kallioluostarin seinää pitkin." s. 519.

"Omeirille alkaa selvitä, että unohtaminen on maailman keino parantua haavoistaan." s. 521.

"Joka aamun koittaessa ihminen olettaa, että se on melko samanlainen kuin edellinen - että hän on turvassa, että perhe on elossa, että perhe pysyy yhdessä, että elämä pysyy enimmäkseen entisenlaisena. Sitten koittaa hetki, jona kaikki muuttuu." s. 64.

Kirja on kirjailijan mukaan omistettu menneille, nykyisille ja tuleville kirjastonhoitajille.

Itse koin kirjaa lukiessani voimakkaasti vertailuvuutta nykyiseen maailmantilaan; ilmastonmuutokseen ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan. Viimeksi mainittu ei ole kuitenkaan ollut ainakaan tiedostettua kirjoittajalta, tai ainakin uskoisin niin.

Kaunista ja monitasoista kerrontaa.

Polaariyö 4

 

Blurred = sumea, ai jaa?

 Tänään päättyi kaamos Suomen pohjoisimmalla paikkakunnalla Utsjoella. Tämä on ollut aina juhlava hetki minulle. Vaikka en pimeää pelkääkään, niin ainainen pimeä sydäntalvella on raskasta. Tälle talvelle toki aikainen lumipeitteen tulo (15.11.2022) ja sen maassa pysyminen helpotti tuota pahinta pimeyttä.

Tänään näkyi vähän aurinkoakin ja koira tuntui aistivan sen erityisesti. Se viihtyi pihalla yksinään leikkien erilaisten lelujensa kanssa. Sen touhuja on mukava seurata.

Minulla on ollut parin käyttöliittymän kanssa viime aikoina pientä kitkaa. Läppäri (= laptop) ei suostunut ollenkaan avaamaan salojaan minulle ja tablettikin meinasi yksipuolisesti tänään sanoa sopimuksen irti. Toinen on saatu elvytettyä, ainakin hetkeksi. Toisesta ei vieläkään ole tietoa.

Hyvänä aasinsiltana... Näin voi sattua ihmissuhteissakin. 10 vuotta sitten eräs ihminen, jota todellakin olin pitänyt ystävänäni (nainen), ilmoitti pitkässä sähköpostissa, ettei halua enää olla kanssani tekemisissä. Olin muuttunut oudoksi = wierd. Olin toki ollut kiireinen työssäni, koska olin työstänyt yhtä isoa koulutusluentoani ja tieteellisen artikkelin deadline lähestyi uhkaavasti. Silloin elin työelämässäni niitä parhaita, hienoimpia vuosia saaden kuulua hyvään tiimiin (kts. postaus 27.7.2021). En puolustele itseäni yhtään. Emme ole olleet "ystäväni" kanssa sen jälkeen tekemisissä.

Tai ystäväpariskunta, joiden lapsen kummiksi he minut kutsuivat 1990-luvulla, alkoivat kartella minua muutaman vuoden jälkeen. Eivät enää kutsuneet kummilapsen juhliin jne. Tänä päivänäkään en tiedä mitä tapahtui. En myöskään ole tavannut kummilastani sen koommin.

Ihmiset muuttuvat. Se nuoruuden kirkasotsaisuus on enää muisto vain. 

Helppo ei ole koskaan helppoa!

Ja ymmärrän sen, että me onneksi voimme valita kenen kanssa olemme tekemisissä vapaa-ajallamme. Työelämässä se on hankalampaa. Tästä olenkin kirjoittanut joskus aikaisemmin.

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Juha Vainio / Vladimir Visotsky

Uusi työ 9

 

Kaipaatko jo aurinkoa?

 Aloitin tänään työt 50%:sti. Ja kuten otsikko antaa ymmärtää, työ oli kuin uutta. Tai, no...  Vuoden ensimmäisenä päivänä minun kuten 11 500 muunkin henkilön työnantaja muuttui Keski-Suomen hyvinvointialueeksi.

Mutta palataanpa aamuun.

Lähdin hyvissä ajoin ajamaan työpaikalleni, sillä viime päivien plussa-asteet ja vesisateet ovat huonontaneet teiden kuntoa merkittävästi. Tiet ovat tuon pehmentymisen lisäksi kuin luistinratoja. Välillä tiellä ei ole hiekanmuruakaan. Väistä siinä sitten raskasta ajoneuvoa.

En päässyt kauaksikaan, kun autoni juuttui eräässä liittymässä pehmeään lumeen. Yön aikana lumi oli pehmennyt siinä määrin, että autoni upposi siihen kuin kuuma veitsi voihin. Lopulta en päässyt enää eteen enkä taakse päin. Eihän siinä muu auttanut kuin yrittää saada ystävääni kännykällä kiinni - ei onnistunut. No, auto jäi "keskelle tietä" ja minä juoksin!, niin juoksin tällä jalallani pimeällä, jäisellä tiellä kännykän taskulampun valossa, kumisaappaat jalassa kotiin, hain lumilapion ja ystäväni avuksi.

Mielikuvani rauhallisesta köröttelystä työpaikalle toteutui aivan muulla tavoin. Ehdin kuin ehdinkin töihin juuri oikeaan aikaan hikisenä, ja vähän ehkä ylikierroksillakin.

Sitten työhön. 

Oli mukava nähdä työkavereita pitkästä aikaa, päivittää kuulumiset. Mutta kaikki muu olikin sitten lähes tulkoon muuttunut tai muuttumassa. Minun kaksi ainoaa kollegaa ovat uusia. Entinen esihenkilöni ei tiennyt kuka nykyinen esihenkilöni on. Ja kollegoillani on myös erilliset esihenkilöt. Mikään ei ole selvää. Tämän lisäksi oli jo ihan haastavaa mennä 4 kuukauden tauon jälkeen töihin.

Kaikesta selviää.

"Kaikki järjestyy parhain päin". Näin lapsuudenystäväni minua tsemppaa💗

Keski-Suomen hyvinvointialue vastaa 22 Keski-Suomen kunnan sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluista, ja sen toiminta käynnistyi 1. tammikuuta 2023. Nämä tehtävät siirtyivät hyvinvointialueen vastuulle alueen kunnilta ja kuntayhtymiltä.Tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyi kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueen palvelukseen. Tämä vähentää kuntien palkkakustannuksia. Ikääntymisestä ja sairastumisista johtuvat kulut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueelle.Toimintaa varten tarvittavat tilat ja välineet siirtyvät myös hyvinvointialueen hallintaan. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Keski-Suomen pelastuslaitos purkautuvat, ja niiden omaisuus sekä velat siirtyvät hyvinvointialueelle. Koko maassa on yhteensä 21 hyvinvointialuetta.

Lähde: Wikipedia

Toipilas 14

 

Metroakin tuli kokeiltua Helsingissä

 Olen reilun parin viikon aikana päässyt vähentämään hermokipulääkettä. Ja mitä vähemmän sitä menee, sen kirkkaammaksi ajatus käy. Voihan sitä kuvitella mitä kaikkea muuta hermostossa "lamaantuu", kun se kyllästetään kipulääkkeillä.

Tämä kulunut 4 kuukauden sairausloma on ollut erikoinen kokemus. Ensinnäkin tuon lamaannuttavan kipulääkkeen vuoksi. Olen ollut hyvin väsynyt ja osittain kuin jossakin usvassa. Toisaalta näin taakse päin katsoessa eniten mieleeni ovat painuneet runsaat lenkit koirani kanssa ja irtaantumiset omista ympyröistä suuriin kaupunkeihin (Tukholma, Tampere, Helsinki).

Aloittaessani sairausloman päädyin tekemään myös lihaskuntoharjoitteita, jotka olivat olleet tauolla turhankin pitkään. Ja ennenkaikkea olen liikkunut lihasvoimalla leikkauksen jälkeen 800 km. Esimerkiksi Helsingissä kävelin yhden päivän aikana 16 km.

Kestävyys on siis parantunut, ja kipu vähentynyt. Kuitenkaan oikea jalka ei ole parantunut, vaikka hermokipu on jotenkin hallinnassa. Se on ihan samanlaisesti puutunut ja tunnoton kuin leikkauksen jälkeenkin. Korjaantumista ei siis ole tapahtunut kaikilla osa-alueilla.

Helsingissä, Luomuksessa (Luonnontieteellinen museo) Suomen Luonnon -näyttelyssä oli myös lintujen ääniä. Eräässä vitriinissä (kait sitä voisi vitriiniksi sanoa), oli kurkia (Grus grus) ja teeriä (Lyrurus tetrix) ja niiden keväisiä ääniä. Ajattelin siinä ohikulkiessani, että kohta tuo vuodenaika on oikeasti täällä, kun teeret kukertavat ja kurjet töräyttelevät! Se teerien kukertelu (soidinäänet) kuuluu täällä kiivaimpina aikoina kuin koko tienoo kiehuisi.

Päivä on pidentynyt jo Oulun horisontin mukaan 1 tunti ja 27 minuuttia. Iltapäivästä sen huomaa hyvin, vaikka on ollut tällaista sateista, pilvistä ja kurjaa keliäkin. Pääkaupunkiseudulla kävimme ystäväni kanssa päivällä pienellä lenkillä, ja siellä kuului ensimmäisen kerran tälle keväälle talitiaisen (Parus major) soidinlaulu "tityy", tai jotain sinne päin. Niidenhän laulu on lyhentynyt erityisesti kaupungeissa "titityystä".

On upeata mennä kohti valoa, "kevään kohinaa" ja muuttolintujen saapumista. Lintuharrastajan parasta aikaa ja koirani elämän ensimmäistä kevättä🐾🦅 Toiveikkaana odotan myös kehoni korjaantumista. Reipas mieli, liikunta, monipuolinen ravinto ja ystävät suorastaan siivittävät parantumistani😇

Meri on jollakin tavoin jäässä. Jäällä kyyhöttää lokkeja (Laridae)