![]() |
| It's such a cold, cold world. |
![]() |
| Koska maailma on kylmä. |
![]() |
| It's such a cold, cold world. |
![]() |
| Koska maailma on kylmä. |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Talvi on kestänyt näillä korkeuksilla jo yli neljä kuukautta. Ja jatkunee, kun katsoo seuraavia sääennusteita eteenpäin.
Satanut lunta naamioi hetkeksi aikaa kevään merkit piiloon. Nyt on taas puhtaan valkoista. Auringon pilkistäessä valkoiselle hangelle on luksit (lx) kohdallaan.
Muuttolintujakin ehti saapua ennen viikonlopun myräkkää ja säiden viilenemistä. Laulujoutsenten (Cygnus cygnus), töyhtöhyyppien (Vanellus vanellus) ja vihervarpusten (Spinus spinus) etujoukot ovat tulleet!
![]() |
| Vuoden 2021 laulujoutsenen poikanen. Väritys paljastaa hyvin linnun iän |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Onneksi en tee hartiapankilla taloani, sillä siten siitä ei koskaan tulisi valmista. Sillä välillä, kun olen puuduttanut itseäni vuodelevossa tai käynyt tarjoamassa sieraintani koronatestillä tökittäväksi, on talon rakentaminen ja siihen liittyvä infrastruktuurikin edistynyt.
Palahuopakatto on valmistunut.
![]() |
| Väliaikainen työmaaovi laitettuna paikoilleen |
![]() |
| Tontille on saatu sekä raaka-, että jätevesiyhteys. Tässä loppuliitosten tekoa |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Olen viettänyt muutamia päiviä kuumeen vuoksi täydellisesti huilaamassa. Painotan tässä kohtaa sanaa täydellisesti, sillä koskaan aikaisemmin aikuisiällä ei ole ollut tilannetta, että olisin voinut antautua sairastamiseen kokonaan, vaan huolettavanani on ollut aina koira.
Ei sillä, mieluummin veisin nytkin Uskoa ulos kuumeisena, kuin olemalla ilman koiraa.
Kuluttaakseni ylimääräistä aikaa (onpahan siinäkin määritelmä), olen tutustunut tiedustelueversti evp., filosofian tohtori ja yliopisto-opettaja Martti J. Karin haastatteluihin ja youtubessa olevaan Jyväskylän yliopistossa kuvattuun videoon hänen luennostaan.
Luennossa hän valottaa venäläistä strategista kulttuuria - miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii? Video on ollut hyvin suosittu.
Itselläni on puolet slaavilaista verta (kts. blogit 31.5, 5.7, 30.9.2021). Toinen puoli on suomenruotsalaista.
Karin (3.12.2018 nauhoitetussa) luennossa kiinnitti vahvasti huomioni käsite NARODNOST, eli Venäjän oma versio kansallisuudesta (siitä ei ole hyvää suomenkielistä termiä). Narodiin kuuluvalla on kyky odottaa ja kestää kärsimystä.
Tuo luonnehdinta kyvystä odottaa ja kestää kärsimystä uppoaa minuun kuin veitsi sulaan voihin. Se on se suurin henkinen oppi mitä sain perintönä äitini puolelta. Tai sen jonkinlainen narratiivi. Ei saanut olla kunnianhimoa, ei kannustusta, ei tavoitteellista toimintaa paremmasta elämästä seuraavalle sukupolvelle.
Tai sen kaiken tukahdutti aikoinaan Stalin hyökkäämällä Suomeen 1939. Neuvostoliiton oikeudeton hyökkäys Suomeen 1939-1944. Karjalaisten evakkojen piti rakentaa elämänsä tyhjän päälle. Suomen piti maksaa mittaamattoman suuret sotakorvaukset samaan aikaan Neuvostoliitolle.
![]() |
| Heinäntekoa 1969, kyläläisiä talkoissa. Isoisäni ohjastaa hevosta. Valokuvaaja äitini. |
Nyt Venäjän oikeudeton hyökkäys Ukrainaan ovat täysin toisiinsa verrannollisia.
Minkälaisia traumoja tuo kaikki jättää ihmisiin useiden sukupolvien ajaksi?
Suosittelen Martti J. Karin luentoa!
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Tässä on kuukausi sitten (28.2.2022) kylvämäni kolme kelloköynnöksen (Cobaea scandens)siementä. Toinen taimista on vasta nostamassa päätään; niin hidas se on itämään.
En tiedä vielä minne taimet istutan, mutta jostakin perinteistä pitää pitää kiinni, vaikka maailma ympärillä sortuisi.
Jos lukijaa on ihmetyttänyt pieni kirjoitustaukoni, olen ollut kuumetaudin nujertamana jo monta päivää (ei koronaa). Enkä ole kunnossa vieläkään.
Isot tsempit J.M. 🤕 Tästä vielä noustaan, eikös vain?
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Ensi viikolla saattaa tulla sahuri paikan päälle ja silloin saadaan taas uudempaa pintaa.
Ennustetun muutaman päivän myrskyisen sään vuoksi 'ne parhaat laudat' saatettiin peräkärryssä katon alle suojaan. Ne toiset saivat peitteen päällensä.
Valokuvaaja I.P.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Eivät nämä oudot sanat lopu. Niitä tipahtelee etenkin työkavereitteni puheessa, kun kuvailevat jotakin tapahtumaa.
Sopo tarkoittaa sotkevaa, epäsiistiä.
Käpöstellä tarkoittaa hitaasti kävelevää.
Hällääntyä tarkoittaa joutumista hämmennyksiin.
Lustata, lustuuksella tarkoittaa viikata, olla viikattuna.
Olen taas entistä vakuuttuneempi suomen kielen rikkaudesta. Vielä kun oppisin käyttämään näitä paikallisten sanoja puhekielessä. Se on vähän kuin opettelisi uutta kieltä. No, ainakin ymmärrän mitä tarkoitetaan.
![]() |
| Sääksen pesä |
![]() |
| The oprey's nest is protected by law (The Birds Directive: EU Directive 2009/147/EC on the conservation of wild birds) |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Olin muutama vuosi sitten koirani Uskon kanssa kävelyllä toukokuun puolivälissä metsässä, kun kuulin hirven (Alces alces) juoksevan ryskyen edessämme. Usko alkoi kiivaasti haistella ja piehtaroida eräässä kohdin maata ja vetää minua sitten oikealle koivikkoon. Menin koiran perässä ja mitä sieltä löytyikään: hirvenvasakaksoset!
Ne eivät voineet olla vanhoja, korkeintaan vuorokauden ikäisiä. Ne olivat painautuneet kuvan mukaisesti toisiaan vasten, ikään kuin antautuen.
Lähdimme taas kerran, vähin äänin takavasemmalle Uskon kanssa. Sen verran vietimme aikaa vasojen luona, että sain ne kuvattua.
Välttelin alueella kulkemista ainakin kuukauden verran.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Se tapahtui nopeammin kuin osasin odottaa. Lintu törmäsi ikkunaan. Ja vielä parittain!
Päättelin siten, että linnut olivat olleet talon sisällä, kun jokin oli pelästyttänyt ne lentoon ja ne olivat törmänneet ikkunaan. Talosta puuttuu toinen ovi kokonaan, samoin linnun mentäviä aukkoja on ikkunapokien ympärillä.
Aikaisemmin talon sisällä oli ollut yksi sinitiainen (Cyanistes caeruleus). Sitä vaan ei pitänyt ongelmana, kun ulospääsypaikkoja on runsaasti tarjolla.
Vanhassa mökissä olin peittänyt läpi talon antavat ikkunat harsomaisella verholla vastaavan ehkäisemiseksi. Nyt en ehtinyt. Harmittaa ja surettaa.
Kyseessä on sinitiaispari: koiras ja naaras.
Peitin samantien ikkunoita muoveilla, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Turhia kuolemia!
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Minulta meni ihan ohitse eilinen kevätpäivän tasaus. Valoa, aurinkoa ja lämpöä riittää nyt yllin kyllin.
| Valokuvaaja J.P. 13.3.2022 |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Tästä en voi ottaa ansiota itselleni, sillä avustin ystävääni vain muutamassa kerroksessa uuden taapelin tekemisessä.
| Lankkutaapelia 18.3.2022 |
7.3.2022 alkaen aloimme kääriä vanhaa lehtikuusitaapelia lumesta ja suojapressuista (kts. blogi). Nyt taapelin eripaksuinen materiaali on seulottu ja tässä on lankkua. Lankkutaapelista tehtiin vanhaa taapelia kapeampi pino, ja siksi kuivunutta ruohikkoa näkyy taapelin alla. Kapeampaa taapelia on helpompi hallita ja nyt tiedämme mitä missäkin on. Ja kuten myös tarkkasilmäisimmät huomaavat kuinka hyvin tämä taapeli on ja edellinenkin oli ilmastoitunut alapuolelta.
Suunnitelmana on tehdä lankkutaapelin viereen lautataapeli.
| Näyttää vielä hieman sekavalta. Lankkutaapelia 18.3.2022 |
Eikä tämä välttämättä tähän lopu, sillä toinen lehtikuusitaapeli odottaa vieressä ottajaansa😅
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Kyllä kelpaa hiihdellä näillä säillä ja lumilla! Iltapäivisin aurinko on pehmittänyt ladut niin, ettei hiihto oli teknisesti kelvollista, mutta eteenpäin pääsee ainakin tasatyönnöillä.
| 15.3.2022 |
| 17.3.2022 |
Kun hiihtelen raikkaassa ilmanalassa, hiljaisuudessa ja silmiä hivelevän maiseman keskellä ajatukset menevät yhä uudestaan Ukrainaan ja sotaan. Kuinka hyvä meillä on täällä Suomessa elää ja olla. Muistettaisiin se nyt, kun Euroopassa soditaan. Energian, ruoan hinta etunenässä kohoaa, mutta sitä vielä on. Meillä on kodit, työpaikat, sairaalat. Meillä on turvallisuus, puhdas luonto ja rakkaat ihmiset lähettyvillä, tai ainakin yhteydenoton päässä. Toistaiseksi!
Mitä on ukrainalaisilla?
🇺🇦❤🇺🇦
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
| Talo alkaa saada ulkomuotoaan valmiiksi. Enää puuttuvat terassi, kuisti, kaiteet, portaat, piiput, katto, räystäät ja ties mitä... |
Ikkunat ja yksi ulko-ovi laitettiin paikoilleen. Samalla rakennustelineet purettiin talon ympäriltä ja vietiin pois. Alla olevassa kuvassa olevat lohenpyrstökulmat piilotettiin vuorilautojen alle.
| Lohenpyrstökulma. Valokuvaaja I.P. |
Eilen talotehtaan timpurit saivat urakkansa valmiiksi. Asennustyön hyväksyi ja vastaanotti vastaava valvoja huomautuksetta.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Taloon on valmistunut tällä viikolla sekä kuistin katos ja pylväät, että päätykolmiot ulkopuolelta valmiiksi.
| Päätykolmio sisältä |
| Päätykolmio ulkoa |
| On jakoavaimella kokoa! |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Tänään tulee vuosi siitä, kun aloitin uudessa työpaikassani.
Paljon on työpaikassani ehtinyt tapahtua kuluneen vuoden aikana; enimmäkseen vyön kiristyksiä liittyen kuntatalouteen. Eikä Ukrainan sota ainakaan helpota asioita millään lailla. Tarkoitan tällä hintojen nousua, ihmisten ahdistumista ja yleistä mielialaa.
Eihän sitä olisi koskaan uskonut joutuvansa kokemaan sotaa näin läheltä. Emmekä tiedä mihin tämä kaikki vielä johtaa.
Oletko sinä, lukijani varautunut jo kotivaraan? Minulla se on harkinnan tasolla.
Sen sijaan kuulin, että ihmiset täällä pienissä maaseutukunnissa jonottavat apteekeista joditabletteja. Pitäisiköhän laittautua jonon päähän.
| 13.3.2022 Keiteleen jäällä |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Lehtikuusitaapelia on purettu ja pinottu. Hölmöläisten hommaa, joku sanoisi. Niin se taitaa olla yleensäkin puuhommissa. Monta kertaa tulee näitäkin lautoja vielä käteltyä ennen kuin ne ovat omalla, oikealla paikallaan.
Ystäväni teki viime viikolla puhdetöinään vähän erin ensimmäistä kuormaa, jota viimeistelimme lauantaina. Nyt se saa olla aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa ilmavasti vielä kuivumassa.
| Ensimmäinen kuorma |
Toista kuormaa teimme eilen. Ja, kun sen saamme tehtyä, alamme pinota varsinaista taapelia uusiksi. Siinä on lankkua.
Jos lankun ostajia on lukijoissa, voi ottaa yhteyttä.
| Seison toisen kuorman päällä |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Kävin eilen tyynenä ja kirkkaana, lämpöisenä yönä pöllöretkellä ja kuulin huuhkajan (Bubo bubo) huhuilua. Siitä on sen parikymmentä vuotta, kun kuulin sitä viimeksi (kts. blogi 4.2.2022). Olihan hienoa!
Luontoretkissä on hienointa se löytämisen hetki. Se arvo, kun osut paikkaan, mitä et edes tiennyt olevan olemassa. Se ensi hetki, neitseellisyys.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
| Sääksen (Pandion haliaetus) pesällä. Valokuvaaja J.P. |
| Tyypilliset saukon (Lutra lutra) jäljet; välillä juostaan ja väliin lasketaan 'pyllymäkeä' |
| Teeren (Lyrurus tetrix) jälkijono |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
| Usko 2014-2022 |
Kun haimme sen kasvattajalta, oksensi se koko matkan. Vuoden ikään saakka se kärsi voimakkaasta matkapahoinvoinnista, eikä siihen auttanut mikään rohto tai lääke. Koirilla vestibulaarijärjestelmä kehittyy vuoden ikään mennessä ja silloin Uskollakin pahoinvointi hellitti.
Usko kärsi myös eroahdistuksesta, vaikka sitä totutettiin samaan tapaan kuin muitakin settereitä, vähän kerrallaan olemaan yksinään.
Mökki oli tärkeä paikka Uskolle. Oli jokaiselle koiralleni. Vaikka setteri on seisova kanakoira, on niillä suojeluviettikin. Ne ovat, tai ainakin minun olivat hyvin reviiriuskollisia. Eikä niitä siihen opetettu, se oli sisäsyntyistä.
Usko oli koko elämänsä, ihan loppuun saakka hyvin leikkisä. Joskus ihan rasittavuuteen saakka sen kanssa piti leikkiä. Mieluisampia olivat kuusenkävyt, pallot, etenkin lumipallot.
Usko putosi pentuna osittain laiturilta matalaan rantaveteen ja toisen kerran veneestä, ja sen takia (luulen ainakin) se ei koskaan uinut. Veneeseenkään se ei oikein halunnut enää tulla sieltä putoamisen jälkeen.
Se poika sai olla ihmisten matkassa kokemassa paljon, enemmän kuin yksikään aikaisemmista settereistä. Sillä oli lapsia joiden kanssa leikkiä, koirakavereita ja luontoa ympärillä. Se sopeutui kaikkeen.
| Usko ja joululahjanalle. Nalle on vieläkin minulle lohdutuksena |
Uskosta on paljon kuvia ja edelleen tuntuu, ettei se poissa olekaan.
Joka ikinen päivä vien sen haudalle kynttilän palamaan. Niin kauan kuin me muistamme rakkaitamme, ne ovat meidän luonamme.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
| Valokuvaaja I.P. |
Eilen loput raakaponttilaudoituksesta ja koko alushuopakate tuli valmiiksi. Nyt talo on säältä suojassa.
Toinen timpureista oli huolissaan josko tällä päin ei vietetä harjakaisia lainkaan. Eihän siinä muu auttanut kuin mennä ravitsemusliikkeen kautta ja viedä miehille isot pullot Kapteenin rommia, 'yleisön pyynnöstä'!
| Valokuvaaja I.P. |
Nosturilla nostettiin tiistaina yksi ovi ja ikkunat sisään ennen kattotuolien asentamista.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Eilen tuli osa raakaponttilaudoituksesta valmiiksi.
| Valokuvaaja I.P. |
Talotehtaan timpurit eivät ole tehneet tällaista pientä taloa yhtä massiivisesta hirrestä kait koskaan. Paksua 27,5 cm x 27,5 cm hirttä käytetään puukerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa.
| Tulitikkuaski mittasuhteena hirren paksuuteen |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Eilen tapahtui paljon yhden päivän aikana. Paikalle saapui nosturiauto ja paikallinen "pro-hirsimestari" talotehtaan timpurien avuksi. Miehet tekivät pitkän päivän ja talo saatiin harjaan!
| Valokuvaaja I.P. |
Ja voitte uskoa, että 'kaiken maailman hiippareita' ja uteliaita 'naapureita' on lapannut tontilla joko omine lupineen tai puoliksi kutsuttuna! Riistakameroiden sulkimet ovat käyneet ns. kuumina📸
| Talon emäntä huiskuttaa! Valokuvaaja I.P. |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
| Valokuvaaja I.P. |
Nyt se alkaa! Lopultakin.
Eilen rakentui telineet pohjan ympärille ja terassin kannatinpylväät.
Menin töiden jälkeen tontille. Siivosin roskia ja fiilistelin. Halailin terassin pylväitä ja kiittelin mielessäni kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat elämässäni myötävaikuttaneet, ja jotka ovat tähän kannustaneet.
Ja, jos äitini ja isovanhempani istuvat pilvenreunalla, huiskutan heille:"minuun voi luottaa!"
Kävin vielä lenkillä tarkistamassa koskikaraa läheiseltä joelta. Ei näkynyt. Itkua pidätellen nautin lumisesta luonnosta ja hiljaisuudesta. Itku on ollut viime aikoina herkässä. On ollut aikojakin, kun en edes pystynyt itkemään.
Tällä kertaa itkin onnesta.
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Lehtikuusesta on tulossa taloni terassille ja kuistille ainakin lattia. Lisäksi pohdimme toimiiko lehtikuusi myös kaidemateriaalina.
Kesällä 2020 lehtikuuset sahattiin tuppeen ja taapeloitiin. Ne kuuluvat ystäväni sukulaisille. Olimme tuolloin apuna urakassa.
Tavara on kahdessa taapelissa avoimella kenturalla. Lumi ympäröi taapelit yltä ja sivuilta. Viikonloppuna urakoimme toisen lehtikuusitaapelin näkyviin.
Taapeli oli peitetty kahdella pressulla. Pressut olivat painuneet pussille lankku- ja lautarivien väliin, keränneet vettä ja jäätyneet. Kun olimme saaneet lumikuorman pois taapelin päältä, alkoi 'jääköllien' hajoitus ja poisto. Taapelin päällä liikkuminen oli haastavaa pressujen liukkauden ja taapelin epätasaisuuden vuoksi, koska siihen oli yritetty tehdä harjakattoa.
Kun olimme saaneet 'jääköllit' poistettua, alkoi pressujen irrotus. Ensin yritimme tehdä sen pressuja säästäen, mutta siitä ei tullut mitään. Pressut olivat jonkin verran kärsineet muutenkin, joten revimme ne taapelin päältä.
Sen jälkeen harjakattorakennelma vedettiin traktorilla taapelin päältä, koska sen purkaminen olisi ollut liian hidasta.
Viimein ensimmäistä kuormaa saimme aikaiseksi ennen kuin voimat ihan uupuivat. Eniten voimia vei keikkuminen taapelin päällä mitä kummallisimmissa työasennoissa.
| Lumen paksuus taapelin päällä |
| Pressujen kuorimista taapelin päältä |
| Nyt taapeli on vapaa |
| Ensimmäisen kuorman tekoa |
Olen syntynyt Tampereella 60-luvun puolenvälin jälkeen, ja käynyt kaikki kouluni ja asunut siellä 50 vuotta. Ammattiuranikin olen työskennellyt muutamaa vuotta lukuunottamatta samalla työnantajalla Tampereella, kunnes muutin vuonna 2021 maalle asumaan.
Kosken ylittävän sillan alapuolista elämää Tämä blogini täyttää tänään 2 vuotta. Tämä on myös viimeinen postaukseni Kompassi koilliseen blo...