Luonnonvoimia uhmaten olen muutamana viime päivänä harjoitellut veneen käsittelyä tuulisella järvellä, ja osittain siksi olen kulkenut rantoja niin sanotusti "nuollen". Ja roskaahan sieltä tarttui mukaan. Tämän kyseisen rapumerran löysin pari päivää sitten. Se on lojunut vedessä jo pitkään. Sen sisällä oli varsin tuoreen vesimyyrän (Arvicola amphibius) jäänteet. Ja haju oli sen mukainen!
Tästä muistui mieleeni eräs joulun tienoo (taisi olla 2015), kun täällä Keski-Suomessakin oli järvet vielä jäättömiä. Lenkkeilimme ystäväni ja koirani kanssa erään järven rannoilla. Löysimme vedestä lähes kymmenen erilaista ja -kokoista rapumertaa. Merroista löytyi eläviä ja kuolleita rapuja (Astacidea). Nostimme merrat puiden oksille laittaen ne suppuun, ettei mikään lintu niihin eksy. Merroissa oli omistajan nimikin. Viime kesänä järvellä liikkuessa merrat olivat edelleen puissa!
Ja sitä aikaisemmin, eräs mökkiläinen laittoi talveksi verkon mökkijärven jäihin. Kun kevät koitti verkko oli viety pois, mutta kaikki muu roska esimerkiksi styrox millä avannot pidettiin auki, oli jätetty järveen. Jäiden lähdön aikaan sain veneeni vietyä jäiden lävitse kalastuspaikalle ja keräsin styroxit, verkon narut, erilaisia seipäitä ym. roskaa kahden ison jätesäkin verran vedestä pois.
Miltähän olisi tuntunut uida moisen moskan seassa seuraavana kesänä?
Onko tänä kesänä uutisoidut pienpetoraudat tassuissaan liikkuneet emokarhut samanlaisen ilmiön yksi esiintymä? "Mitä noi ny hiilee parista raudasta?"
Luonto on kaatopaikkana ihmiskunnalle yhä edelleen!
Ei voi kuin taas kerran ihmetellä ihmisten huolettomuutta, vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti