Otsikon mukaista muistia ei ole. Kyse on muistoista ja tunteista, joita hajuun tai tuoksuun liittyy. Haistamista tapahtuu samoilla aivoalueilla, missä tunteita ja muistoja käsitellään. "Tuoksut ja hajut herättävät tunteita ja tuovat mieleen tunteita tehokkaammin kuin mitkään muut aistimukset." Erityisesti 5–12 -vuotiaana kertyneet hajumuistot ovat usein voimakkaita.
Lähde: Leppävuori, A. (2015). Toiko haju mieleesi muiston vuosien takaa? Siihen on selitys aivoissa. Yle. 26.11.2015.
Lämmitin eilen mökkiä takalla, kun liesi ei enää vedä (kts. blogit 3.8, 4.8.2021). Keitin kaasuhellalla myös raparperikiisseliä. Käydessäni välillä ulkona ja tullessani mökkiin sisälle keitetyn raparperin tuoksu leijui vastaani tuoden palauman lapsuuteen. Muistoon liittyi juurikin puilla lämmitetyn talon (lämmön aistimus) ja raparperin tuoksu.
Samanlaisen ja vielä ehkä voimakkaamman muiston tuo kaasu. En tarkoita sitä kaasuun lisättyä hajustetta, mikä varoittaa kaasuvuodosta.
Isovanhempien maatilalla ei ollut sähköä, vaan siellä oli kaasuvalot käytössä 1950–70-luvuilla heidän siellä asuessaan. Kun kaasuvaloja tai -lämmitintä käytetään sisätiloissa, jää tilaan tietynlainen tuoksu. Ja taas tähän tuoksuun yhdistyy puilla lämmitetyn (samainen lämmön aistimus kuin edelläkin) talon tuoksu. Samanlaisen tuoksun sai "loihdittua" ystäväni silloin, kun lämmitti mökkiä sekä kaasulla että puilla etukäteen ennen kuin saavuin mökille Tampereelta. Tuoksu toivotti ihanasti tervetulleeksi.
Nämä molemmat hajumuistot kumpuavat jostakin hyvin kaukaa lapsuudestani. Niiden on täytynyt tapahtua ollessani 5–6 -vuotias, koska sen jälkeen isovanhempani luopuivat tilasta. Ne tuovat assosiaation turvallisuudesta ja hoivasta. Tuo sanapari alkaa ihan itkettää. Turvallisuuden ja hoivan tunne liittyy isovanhempiini, ei äitiini.
Miten onnekkaita me saammekaan olla nyky-Suomessa. Näinä päivinä Afganistanin tilanne vyöryy tietoisuuteemme halusimmepa tai emme. Samoin tilanne Nigerissä, ja muilla konfliktialueilla. Minkälaisia hajumuistoja niille lapsille siellä jää?
P.S. Kun isovanhempani myivät maatilan kauppalalle, niin vuokralaiset eivät suostuneet muuttamaan tilalle ennen kuin sinne vedettiin sähköt. Sähköjä isovanhempanikin toivoivat monta vuotta, mutteivat siis saaneet.
P.P.S. Juttelin eilen ystäväni kanssa puhelimessa näistä hajumuistoista ja siinä puhuessa jostakin mieleni sopukoista nousi kuva ilmeisesti öljykaminasta. Sitäkin käytettiin ja varmaankin täällä mökillä joskus lapsuudessani. Siihenkin (öljyn polttamiseen) liittyy oma tuoksunsa. En ollut muistanut koko härveliä aikaisemmin. Jännä, miten hajumuistosta puhuminen aktivoi aivoista jo unohtuneita asioita! Minkälainen elin aivot onkaan.
Pidetään pääkopastamme huolta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti