Pari päivää sitten näin ja kuulin kaakkurin (Gavia stellata) poikaset lentämässä. Tässä lähistöllä on kahdessa suolammessa onnistunut hyvin kaakkureiden pesintä (kts. blogi 4.7.2021).
Kaakkurit ilmaisevat itsensä kalalentoäänellään, eräänlaisella kotkotuksella. Sillä tavoin emojen ruoanhakuvesistöjä pystyy arvioimaan. Kaakkuri käy pitkillä ruoanhakureissuilla, varsinkin kun pojat alkavat vaatia yhä enemmän ravintoa. Se voi lentää jopa 35 km suuntaansa. Kaakkuri kalastaa selkävesillä, missä kuikat eivät sitä häiritse.
Kaakkuriemo lensi kahden poikansa kanssa, eikä sitä voinut olla huomaamatta. Emo lensi kaakkattaen ja pojat seurasivat käheästi äännellen perässä. Ympäristön äänimaailma tuntui hetkeksi täyttyvän innostuksesta ja ylpeydestä. Selkeästi lentoharjoituksia, jossa opetellaan lentoonlähtöä ja laskeutumista. Jotenkin kovin hellyyttävää.
 |
| Selkävesistöä |
Alla on blogin ensimmäinen ruokakuva! Yksi harrastuksistani on ruoanlaitto, varsinkin slowfood. Se vain ei näinä kiireisinä kuukausina ole oikein luonnistunut. Olen alkanut painottaa entistä enemmän kasvisruokaa ruokavaliossani. Slowfood kohdallani oli erityisesti riistaruokien laittamista.
Muutos kasvisruokaan tapahtui jo 2018 kuuman kesän ja eläinten pakkoteurastusten takia. Nyt huomaan ettei ruoansulatuselimistöni oikein enää tykkää liharuoasta. Myös ilmastonmuutoksen hillitseminen ohjaa eläinproteiinin käytön vähentämistä. Kohtuus kaikessa.
Sain viisi vuotta sitten Venetsiassa syödäkseni tryffelirisottoa, eikä sen ole voittanutta. Ehkä myös ympäristö ja kuluneen päivän tapahtumat vaikuttivat makuelämykseeni. Bellissomo😋
 |
| Sienirisottoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti