Viikko sitten, kun koiraani leikattiin, kävin entisessä työpaikassani. Irtisanouduin viime kuussa (kts.blogi 27.7.2021) ja irtisanoutumiseni hyväksyttiin heti seuraavana päivänä.
Nyt kävin ohikulkumatkalla tervehtimässä entisiä työkavereitani ja kertomassa kuulumisia. Huomasin ettei minulla ollut mitään kaihoa entiseen työhöni. Itse asiassa oli helpottavaa todeta irtipäästämisen tunne. Entinen elämä on jäänyt taakse.
Oli jännä tilanne, kun eräs etäisimmistä työkavereistani sanoi:" ai, sä teet niin kuin sanoit lähtiessäsi tekeväsi." Kyse oli uudisrakentamisesta. Sanoin, ettei mulla ole tapana laskea luikuria.
Tuo kertoo oleellisen. Minä olen vähän liiankin sinisilmäinen, toisin sanoen naiivi; luotan ihmisiin, heidän puheisiinsa ja lupauksiinsa. Se on myös yksi heikkouteni, sillä olen monta monituista kertaa saanut tuta, kun toinen ihminen, läheinenkin pettää lupauksensa.
Minut on opetettu rehelliseksi, pitämään lupaukseni ja pysymään sovitussa. Se ei aina ole helppoa. Mieluummin ei lupaa mitään jollei ole varma lupauksen pitämisestä. Se tekee minusta helposti viileän.
Toinen huomio oli se, miten paljon kaupungissa on asfalttia! Kohta puoli vuotta maalla asuneena päällystettyjen alueiden, mustien teiden määrä pisti silmään. Ei mikään ihme, että taajamatulvia esiintyy rankkasateiden yhteydessä. Ja miten kaupunki tiivistyy tiivistymistään.
Oli helpottavaa, kun haimme koirani eläinklinikalta ja jätimme kaupungin ahtauden jonnekin taakse "lounaaseen".
 |
| Tampereen Arboretumin ruusuloistoa 2019 |
Uudessa työpaikassa olen ainut ammattini edustaja työryhmässäni ja asiantuntijuuteni korostuu, kun entisessä työssäni olin vain yksi monesta. Nyt saan laittaa ammattitaitoni peliin ihan erilailla kuin koskaan aikaisemmin pohtiessa yksilöllisiä ratkaisuja asiakkaitteni kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti