Adoptio

 

Tänään alkavan sorsastuksen aloitus on sekasortoista aikaa lintumaailmassa, varsinkin vesilinnuilla ja niilläkin, mitkä eivät ole metsästyksen kohteena. Monilla lintuvesillä alkaa pyssyn pauke ja metsästäjät liikkuvat ahkerasti jalkaisin rannoilla ja veneillä järvillä. 

12 vuotta sitten tapahtui niin, että laulujoutsenen poikanen joutui omista emoistaan eroon sorsastuksen aiheuttamassa kaaoksessa ja joutui jostakin mökkijärveeni. Se on itse asiassa joka vuotinen tapahtuma, kun läheiseltä lintujärveltä joutsenpoikue siirtyy rauhallisimmille järville pois luotien tieltä.

Joutsenen poikanen oli sinä kesänä syntynyt, harmaa ja lentokyvytön. Se kutsui emojaan hiljaisesti, muttei niitä näkynyt, ei kuulunut.

Järvelle ilmestyi joutsen kihlapari. Joutsen pariutuu loppuiäkseen. Kihlapari elää pari kolme vuotta yhdessä ennen kuin yrittävät pesintää.

Toinen kihlaparista lähestyi poikasta varovasti ja kun poikanen tottui aikuiseen joutseneen, tuli toinenkin kihlaparin puolikas poikasen seuraan. Näin ne totuttelevat toisiinsa, aikuiset linnut opettivat ja suojelivat poikasta. Kihlapari siis adoptoi poikasen. Kului aikaa ja uusioperhe vietti syksyä järvellä. 

Poikasen elämään liittyi myös lentämään opettelua ja sitä myös tehtiin (kts. blogi 12.8.2021). Nähdessäni ne viimeisen kerran poikanen osasi lentää ja ne ylittivät järven kuin hyvästinä minulle.

Sillä kertaa poikanen taisi saada hyvät eväät matkalla aikuisuuteen ja maailmalle.