Hirvikärpänen

Varoitus, tämä kertomus ei ole herkille!

Tänä vuonna hirvikärpäsiä (Lipoptena cervi) ei ole esiintynyt kovin paljoa. Kertomukseni juontaa ainakin parinkymmenen vuoden taa. 

Olin metsässä sienessä tai marjassa, kun hirvikärpänen meni korvaani, siis korvakäytävään. Eikä se tullut pois! Se surisi ja mönki siellä. Sitä ei auttanut kaivaa pumpulipuikolla poiskaan, koska se ei olisi auttanut asiaa. Ainoastaan pahentanut.

Olihan se ällöttävää, mutta minkäs teit. Olin elämässäni oppinut sietämään epämukavuutta. Joten en lähtenyt päivystykseen, koska eihän tämä nyt ollut mitenkään kokemuksena pahimmasta päästä. Illalla kävin nukkumaan toivoen, että hirvarikin käy korvassani yöpuulle😟

Aamulla korvassani oli hiljaista, eikä siellä tuntunut enää minkäänlaista ylimääräistä elämää olevan myöhemminkään. Seuraavana päivänä menin työterveyteen tarkistuttamaan korvaani. Halusin tietää onko hirvari kuollut korvaani, vaiko vain poistunut paikalta. Näin työterveyshoitajan ilmeessä inhoa, kun kerroin mitä hänen pitäisi korvastani löytää. Korvakäytävä oli tyhjä.

Sen tapahtuman jälkeen hirvareiden kanssa yhteiselo on ollut sopuisaa, mutta korviani yritän suojella.