Ei läheskään kaikkea isästäni 2

 En halua rikkoa tekijänoikeuksia ja siksi en julkaise isästäni yhtäkään juoksukuvaa. Kuvia löytyy netistä, mutta kaikki hyvät kuvat ovat maksullisia. Isäni opiskeli aikoinaan Yhdysvalloissa yliopistossa. Kuvia löytyy siis yliopiston arkistosta ja sivustoilta Olympedia, Press Photo Historic Images, TopFoto ja Suomen Urheilumuseo. Myös Ylellä on vanhoja pätkiä esim. Suomi-Ruotsi maaottelusta ja Helsingin olympialaisista 1952. 

Äitini sanoi, että olen perinyt isäni alaraajat. Olen verrannut edellä mainittujen sivustojen kuvia isästäni omiini ja näin varmasti onkin. Yhdennäköisyyttä on muutakin ja miksei olisi. Sitä olen miettinyt, miksei isäni tunnustanut minua myöhemmin, kun otti minuun yhteyttä (kts. blogi 8.7.2021).

Arto Teronen ja Jouko Vuolle ovat Kiveen hakatut kirjassaan ja radio-ohjelmassaan perehtyneet isäni tarinaan. Kirjasta löytyy kuva, jonka omistaa Suomen Urheilumuseo.

Isäni sukulaiset saivat tietää olemassaolostani vasta isäni hautajaisissa. Isäni serkku toivotti minut lämpimästi sukuun mukaan. Vastaanotto oli hämmentävää, sillä en ollut tottunut sellaiseen. Serkku piti yhteyttä minuun kuolemaansa saakka, kevääseen 2020.

Viereisessä kuvassa on isäni minulle kirjoittamat (kirjoituskoneella) kirjeet. Lisäksi siinä on lehtileikkeitä ja negrologeja isästäni.

Onneksi olen säilyttänyt kirjeet. Luin ne  silloin nuorena naisena saatuani ne, mutten ole kuin silmäillyt joitakin sen jälkeen. Kun joskus on riittävästi aikaa perehdyn niihin syvällisemmin.