Jäljet johtavat...

Tampereen arboretumin loistoa vuonna 2019

 Kävin tänään esittämässä kahdelle eri naapurilleni uudisrakennuksen suunnitelmat,  piirustukset ja asemakaavan. Heillä kummallakaan ei ollut huomautettavaa. Huomenna on vuorossa kolmas naapuri, viidan omistaja.

Hyvät naapurit on onni. Minulla on sellaiset.

Lähes 20 vuotta sitten syyskuun lopussa olimme ystäväni ja koirani kanssa mökillä viettämässä viikonloppua. Yöllä näin unta, että hirvi (Alces alces) törmäsi parkissa olevaan autooni mökin pihassa. Sitten heräsin uuteen tömähdykseen, joka oli tullut uneeni. Nousin ylös ja näin naapurissa taskulampun keilan. Herätin ystäväni ja kysyin, oliko eilen naapurissa ketään. Hän kielsi, johon sanoin, että nyt on! Sanoin koiralleni, että naapurissa on rosvoja ja näytin sille minne päin mennä ja päästin sen ulos. Se lähti  haukkuen kohti pimeyttä. Ja kohta lähti(vät) rosvo(t)kin.

Pimeässä emme menneet sotkemaan "rikospaikkaa", vaan odotimme aamun valkenemista. Naapurissa oli rikottu varaston ovi ja yritetty mennä tuvan ovesta sisään. Niihin tömäyksiin mahdollisesti heräsin. Verannalle oli jäänyt avattu kaljapullo.

Soitin hätäkeskukseen ja poliisi tulikin parin tunnin kuluttua. Hän kertoi, että lähistöllä oleviin kahteen muuhunkin mökkiin oli murtauduttu samana yönä.

Meni lähes neljä vuotta, kun paikkakunnan käräjäoikeudesta soitettiin tiedustellen halukkuuttani todistaa murtoa. Olinhan "silminnäkijä". Halusin tehdä kansalaisvelvollisuuteni. Rikoksen tekijä oli jäänyt muista syistä poliisin haaviin, mutta DNA-testin (kaljapullo) perusteella hänet saatiin yhdistettyä mökkimurtoon.

Naapurinikin sai aikaa myöten perinnän kautta korvaukset vahingoilleen.