Käki

 Käki (Cuculus canorus) on keskikesällä huomaamaton, vaan nyt on toisin. Sen kukuntaa on kuulunut erityisesti aamuvarhaisella. Käki taitaa olla seonnut kuumuudesta.

Käki on pesäloinen. Se siis munii munan toisen linnun pesään ja kuoriutunut käenpoika työntää isäntälajin munat tai poikaset pesäreunan ylitse, niin että se jää yksin isäntäparin syötettäväksi.

Naaraskäki erikoistuu yhteen isäntälajiin siten, että sen munat muistuttavat kyseisen isäntälajin munia. Yleisimmät isäntälajit ovat leppälintu, niittykirvinen, västäräkki, peippo, rautiainen ja rytikerttunen. Euroopassa isäntälajeja on löydetty yli 100.

Syy käkien runsaaseen kukuntaan vielä keskikesällä lienee se, että isäntälinnuilla on pesintöjä käynnissä.

Lähteet: 

Jonsson, L. (1992). Euroopan linnut. 559 s.

Laine, L.J. (1996). Suomalainen lintuopas. 350 s.

Svensson, L. Grant, P.J. (1999). Suuri lintukirja. 399 s.

Muutama vuosi sitten teimme ystäväni kanssa polttopuita ja laitoimme puut pyöreään betoniverkosta tehtyyn häkkiin. Häkissä oli ilmastoitu lattia ja kunnon katto. Puuta oli vajaa 10 heittomottia. Heittohäkkiin jää luonnostaan erikokoisia koloja ja seuraavana kesänä huomasin siellä linnunpesän n. 15 cm syvyydessä reunasta (22.6).

28.6 pesijäksi varmistui leppälintu (Phoenicurus phoenicurus). Lueskelin lintukirjoista kauanko leppälintu hautoo ja varoin menemästä turhaan pesälle. Kun poikasten kerjuuääniä ei alkanut kuulua ja aikaa oli kulunut jo riittävästi, menin katsomaan pesää. Se sijaitsi n. 150 cm korkeudella maasta, joten sinne näki hyvin. Päiväkirjaani olen 25.7 kirjannut: "mikä kummitus olikaan vastassa!" 

Ei pienimmässä mielessäkään käynyt, että poikasten kerjuuäänettömyyden syynä oli käenpoikanen! Ja, miten ruma se oli. Tai, kun olin odottanut leppälinnun poikasia ja pesästä kurkistikin valtavan kokoinen, isäntälajiaan monta kertaa isompi linnunpoikanen.

Otin yhteyttä pariin rengastajaan ja seuraavana päivänä käki sai kihlan kinttuunsa. Käenpoika oli otettava pesästään pois rengastamisen ajaksi. Kun sitä laitettiin sinne takaisin, ei se enää halunnutkaan ahtaaksi käyneeseen tilaan. Se tuli keikkumaan puupinon reunalle. Leppälintuemot varoittelivat kiivaasti koko toimenpiteen ajan.

Seuraavana aamuna se oli hävinnyt pesältä.

Tulin muutaman päivän kuluttua mökille uudestaan ja vielä kuului leppälintuemojen varoittelua ja näin käenpojan lennossa.

Isäntälaji ruokkii käenpoikasta vielä kolmisen viikkoa maastoon. Käenpoika muuttaa Itä-Afrikkaan, niin kuin muutkin käet. Se palaa Suomeen vasta pari-kolme vuotiaana seuraavan kerran ja monesti syntymäseudulleen. Onkohan tuo innokas kukkuja se löytämäni entinen käenpoika? Ken tietää...