Keskikesä

Keisarinviitta

Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien. 

Eeva Kilpi

 Täällä maalla on nyt paljon perhosia. Kun hiekkateitä ajelee tulee mieleen tuo Eeva Kilven ylläoleva runo. Perhosille tämä kesä on ollut hyvä.

Kuvaamani keisarinviitta ilahdutti minua tänä aamuna, tai itse asiassa niitä oli ainakin viisi ja ne olivat mieltyneet pihlaja-angervon (Sorbaria sorbifolia) kukintoihin. Keisarinviitta (Argynnis paphia) on harvinainen ja se luetaan isoihin hopeatäpliin.

Menin koirani kanssa aamulenkille erään autiotalon pihamaalta katsomaan metsämansikoita (Fragaria vesca). Löysin mansikkapaikan sattumalta viime kesänä ja se oli lenkkini kohde. Metsämansikoita ei ollut juurikaan verrattuna viime kesään, mutta huomioni osui näihin suuriin lepattaviin kaunottariin. 

Pihlaja-angervopensaissa näkyi myös loistokultasiipi (Lycaena virgaureae), joitakin sekä määrittämättömiä nokiperhosia että papurikkoja ja pienempi hopeatäplälaji kuin keisarinviitta. Kaunista. Ja siitä ihanuudesta olisi nauttinut kauemminkin ellei hyttyset ja paarmat olisi hätistäneet pois.

Samalla reissulla löysin kypsiä mustikoita ja keräsinkin niitä vähän mukaani, muttei ilman peittäviä vaatteita metsässä pysty nyt olemaan. 

Vielä lauloivat pajulintu, kulorastas, peippo, lehtokerttu ja sepelkyyhky. Hiljaiseksi metsät käyvät.