Oodi mökille

Mökki kuvattuna 1990-luvulla läheiseltä harjulta. 

Tämä on 150. blogikirjoitukseni ja sen kunniaksi haluan ylistää mökkiäni ja sitä kaikkea mitä se on elämääni tuonut.

Isovanhempani hankkivat mökin, kun joutuivat luopumaan vanhuudenvaivojen vuoksi maatilan pidosta ja myydessään sen pois. Talvet he asuivat läheisessä kauppalassa ja kesät he viettivät yli 10 vuoden ajan mökillä. Ukko kävi pyörällä kaupassa, autoa kun eivät omistaneet.

Jossain vaiheessa isovanhempani suunnittelivat mökin myyntiäkin. Siitä minulla on vielä tallella c-kasetilla laulu, jossa mummon kanssa laulamme "oodia mökille". Laulussa molempien ääni pettää liikutuksesta laulaessamme mökistä luopumisesta.

Isovanhempieni kuoltua vuosina 1985 ja 1986, äiti peri luonnollisesti paikan. Pari vuotta mökki oli vähällä käytöllä - osittain siksi, ettei meillä ollut koskaan autoa ja Tampereelta oli työlästä 1980-luvulla, niin kuin myöhemminkin, matkustaa mökille.

Äitini alkoi käydä kuitenkin töissä ollessaan mökillä kesäisin kolmen viikon välein, kun sai päivällä pidennetyn viikonlopun ylitöiden vuoksi. Kesälomatkin hän vietti mökillä.

Eläkkeelle jäätyään äitini jatkoi vanhempiensa tapaa muuttaa kesiksi mökille. Sitä hän sai tehdä 15 vuotta, kunnes menehtyi äkillisesti huhtikuun lopussa. Suunnitelmissa hänellä oli tuonakin keväänä mennä mökille. Itse asiassa hän oli pyörällä käymässä Tampereen keskustassa hoitamassa mökin asioita, kun kotimatkalla sairauskohtaus yllätti. 

Vietin lapsuudessa kaikki kesät isovanhempieni kanssa mökillä. Teini-iässä mökkeily jäi vähemmälle, kun kavereiden merkitys korostui. Isovanhempieni kuoltua aloimme äidin kanssa varustaa ja päivittää mökkiä vähitellen. Viimeiset isot remontit tehtiin vuosina 2006 ja 2007.

Mökki on siis näin ollen ollut hyvin ahkerassa käytössä ainakin 45 vuotta. Isovanhempien aikana ja heidän ensimmäisenä kesänään täällä oli kanojakin. Lisäksi on ollut liuta koiria ja kaksi kissaa.

Minun elämäni on tehnyt oman uomansa tänne, niin kuin joki kaivertaa maisemaan omaansa. Lähellä sijaitsee isovanhempieni maatila -  autioituneena. Tilan läpi ajaessaan voi muistella kiitollisuudella omia jo edesmenneitä läheisiään.

Olen onnekas saadessani tänne ystäviä. "Ison perheen", jollaista minulla ei ole koskaan ollut ja johon olen tervetullut. Ja jonakin päivänä vanhan, elämää nähneen mökin tilalla seisoo uusi talo ja siinä tyytyväinen emäntä.

Isovanhempieni ex-maatila toukokuussa 2020