 |
| Kaakkurit viihtyvät suolammilla |
Kolmannella lammella ei tullut havaintoa kaakkurista. Vaikkei se mitään todista. Ne kun ovat loistavia piileksijöitä, toisin kuin kuikat.
Löysin sattumalta ainakin 15 vuotta sitten kaakkurin uuden reviirin. Olen sellainen "metsien nainen", rämmin metsissä välillä ihan umpimähkään, välillä systemaattisemmin. Halusin valloittaa yhden "vuoren" ja kiipesin sen yli tavoitteena vuoren toisella puolen oleva suolampi. Ihan autollakin olisi suolammen rantaan päässyt, mutta kun se ei ollut se pointti.
Päästyäni lammen rantaan, aloin kiikaroida sen pintaa ja mitä havaitsinkaan: kaakkurinpoikasen! Se oli hienon hieno löytö.
Vähemmän hienoja löytöjä teen päivittäin luonnossa liikkuessani. Viereisessä kuvassa on vain osa tänään löytämistäni roskista. Mutta siis pillimehu, auton tuulilasin pyyhkijän sulkapakkaus x 2 ja nuuskarasia!
Luontoa pidetään surutta kaatopaikkana ja vessana. Ymmärrän kyllä, että tarpeilleen on päästävä, mutta eikö ne jätökset voisi peittää.
Kerran löysin pop up -huussin metsästä, läheltä yhtä mökkiä. Huussin tekemiseen oli nähty vaivaa. Oli tehty jopa riuku ja luettu lehtikin lojui jätöksen vieressä, muttei jätöstä oltu jaksettu peittää.
Luonnossa liikkuminen on ihan mitatusti lisääntynyt pandemian aikana. Tämän takia metsästä löytyy runsaasti vessapaperia ja jopa käytettyjä terveyssiteitä. Onko liikaa pyydetty, että sen käytetyn vessapaperin työntäisi vaikka kepillä maan sisään? Ja käytetyn terveyssiteen kantaisi ihan kotiin saakka?
Tämmöinen roskaaminen ei mahdu minun päähäni! Menee tunteisiin😠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti