"Alkuperäiskansojen oikeuksia turvaavat julistukset ja sopimukset on laadittu suojaamaan alkuperäiskansoja heille haitallisilta toimilta. Lisäksi niiden tarkoituksena on mahdollistaa alkuperäiskansojen kielten ja kulttuurien elvyttäminen, ylläpito ja kehittäminen. Alkuperäiskansaoikeuden keskeinen ydin on kuitenkin kaikille kansoille kuuluvassa itsemääräytymisoikeudessa. Alkuperäiskansoillakin on oikeus päättää vapaasti poliittisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioista. Alkuperäiskansoja koskeva ILO 169 -sopimus (1989) ja YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista UNDRIP (2007) ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (8/1976) turvaavat vahvasti itsemääräytymisoikeutta. (Ihmisoikeusliitto).
Yhdistyneiden kansakuntien julistus alkuperäiskansojen oikeuksista ja alkuperäiskansojen maailmankonferenssina tunnetun YK:n yleiskokouksen korkean tason täysistunnon loppuasiakirja 2014 (UNDRIP), jolla ei ole oikeudellisesti Suomea sitovaa velvoitetta. Suomi osallistui aktiivisesti julistuksen neuvotteluihin ja tuki sen keskeisten periaatteiden hyväksymistä. (Pohjoismainen saamelaissopimus 2009:5).
Näistä sopimuksista Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 - sopimusta vuonna 1990, koska Suomen lainsäädännön ei voitu katsoa vastaavan yleissopimuksen määräyksiä lähinnä saamelaisten maahan kohdistuvien oikeuksien osalta. Suomen hallitus vastusti nimenomaan sopimuksen ratifioimista maaoikeuksien vuoksi. Suomen valtio omistaa suurimman osan Ylä-Lapin maa-alueista ja sopimuksen hyväksyminen vaarantaisi Suomen tärkeää metsäteollisuutta. (Ahonen 2007, Pohjoismainen saamelaissopimus 2005:5, Semb 2012:145, 147)."

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti