Varhaisin havaintoni kyykäärmeestä (Vipera berus) tuli tänään (ed. 21.4.). Olin työtehtävissä syrjäkylillä käymässä ja tämä köllötteli tien vieressä. Paikka oli aurinkoinen, joskin lumen saartama.
Kyy herättää aina kunnioitusta. Ja jonkinlaista inhotustakin, mutta myös kiinnostusta. Itse en pelkää kyyn puremaa, mutta koiran omistajana täytyy aina olla varuillaan. Joskus olen työntänyt koiran kurkusta alas kyypakkauksen kortisonit, kun en ollut ihan varma pääsikö kyy puraisemaan koiraani. Sillä näin koiran työntävän kuononsa kerällä olevaan kyyhyn.
Eli kannan kyypakkausta mukanani, vaikken sillä ehkä pelasta koirani henkeä. Olen kuullut, että juurikin kyypakkaus pelasti yhden koiran hengen matkalla eläinlääkäriin, kun sillä oli anafylaktinen shokki, eli hengitystiehyet ahtautumassa umpeen.
Tokihan koira on aina vietävä eläinlääkärin vastaanotolle, jos kyy sitä puree. Seuraukset voivat tulla hitaasti esille. Joskus vien koirani varmuuden vuoksi eläinlääkäriin, kun sitä oli ilmeisesti pistänyt ampiainen ja kuono oli turvonnut ainakin kaksinkertaiseksi. Onneksi mitään hämminkiä ei tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti