Kirjoitin aikaisemmin, kuinka saavutin tamman ja sen varsan luottamuksen kolme viikkoa sitten. Viime viikolla käydessäni varsa otti kädestäni leipää.
Siitä on tullut hellyyden kipeä. Sitä saa silitellä ja rapsutella. Ja se jo ravaa luokseni. Ja kuten kuvasta näkyy, sen harjas on tuollaista pehmoista karvaa, ei jouhta.
Aivan ihana rakkauspakkaus!
Tallikissa söi tänään maahan pudonnutta, hevosille tarkoittamaani kuivaa leipää. En ole tiennytkään, että kissat syövät leipää. Taitaa olla aika viedä sillekin herkkuja, ettei tarvitse sen kuivalla leivällä elää. No, varmasti sillä riittää tallissa pieniä nelijalkaisia kavereita pitämään sen hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti