Valinta

 Kun sain alustavasti tietää valinnastani uuteen työpaikkaani, alkoi sellainen myllerrys pääkopassani ettei unta enää riittänytkään koko yöksi. 

Siitä kaksi viikkoa myöhemmin valintani varmentui ja rumba varsinaisesti pyörähti käyntiin. Olin kuin duracell -pupu; suunnittelin, suoritin, toimin ja tein. Paino putosi vähintään 4 kg unohtaessani syödä. Aina verensokereiden laskiessa havahduin huonoon oloon ja kun yritin jotakin syödä, se ei maistunutkaan. Pakotin itseni syömään, mikä oli todellakin uutta minulle.

Meni puolitoista kuukautta sellaisilla viiden tunnin yöunilla, kun normaalisti ja tähän vuodenaikaan, nukun sen jopa tuplana. Kummasti sitä jaksoi, mutta muuton jälkeen alkoi painaa toden teolla jäsenissä. Lihakset olivat hapoilla ja kipeät. Olo oli kuin rankan urheilusuorituksen jälkeen.

Nyt reilu viikko muutosta on alkanut uni taas maittaa lähes entiseen malliin. Kuinka armeliasta onkaan riittävä yöuni, kun sitä putoaa johonkin "kuiluun" turvallisella tapaa. En nähnyt uniakaan noina lyhyinä öinä, mutta nyt on taas yökinossakin mukavasti säpinää. Yön jäljiltä raajatkaan eivät tunnu raskailta, kuten aikaisemmin.

Huomaan, että stressitasot ovat laskemaan päin. Alan ikään kuin painua alustaan, niin kuin eräs opettajani ohjasi meitä nuoria opiskelijoita reilut 30 vuotta sitten. Ruokakin alkaa maistua, mutta edelleenkin unohdan syödä.