Tätä olin vähän pelännytkin. Työssäni, kun joudun kulkemaan syrjäisillä metsätaipaleillakin välillä ja näin lumisena talvena ojat täyttyvät lumesta. Tämäkin tie oli aurattu "leveämmäksi" kuin oli. Ei siinä voinut tehdä mitään, kun ojan pohja alkaa imeä - tyhjän päällä kun ollaan.
Onneksi sain pian apuja. Ensin autoani yritettiin vetää ojasta nelivetomaasturin voimin, muttei siitä tullut mitään. Traktorilla ja muutamalla yrityksellä auto saatiin sitten takaisin tasaiselle ja neljälle pyörälleen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mitä siis tästä opin: pysy kaidalla tiellä ja keskellä sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti