En muista koska viimeksi olisin ollut näin ahdistunut. Eilen tullessani mökille töiden jälkeen, oli metsätyökone eli moto työskentelemässä tonttini rajalla.
Yritin analysoida ahdistukseni syitä, sillä kaadettiinhan tontiltani myöskin puita enkä kokenut vastaavaa tunnetta.
Ehkä se liittyy vain hallitsemattomuuden tunteeseen. Minä en voi määrittää mitä kaadetaan ja mitä säästetään. Moto on minulle metaforinen uhka, mikä vaarantaa arvojani. Se tuhoaa sen lähimetsän, mihin minulle liittyy paljon muistoja. Se tuhoaa minun metsäni symbolisen merkityksen. Minun metsäni on tiivis, läpinäkymätön ja hieman synkkä. Ei voi tietää onko kaatuneen puun juurakko karhu, vaiko jokin muu. Siellä on vain tumma, liikkumaton hahmo.
Minulla oli alakouluaikana Soolo-niminen kissa. Sain sen ystäväni (kts. blogi 29.6 ja 5.9.2021) vanhemmilta lahjaksi. Se oli heidän Pauliina-kissansa pentu. Soolo oli minulle hyvin rakas. Rakensin sille päiväpiilon juurikin viitaan, silloin kun se oli avohakattu 70-luvulla (kts. blogi 12.7.2021).
Soolo katosi mökiltä yhtenä kesänä. Sen varmaankin vei kettu, haukka tai jokin pöllö. Etsin Sooloa aluksi mökin lähiympäristöstä, kuten päiväpiilosta ja myöhemmin ukon kanssa kauempaa mökin ympäristöstä. Kun kesäloma oli päättymässä jätin isovanhemmilleni Soolon kuljetuskopan kuin pienoisena toivoneleenä, josko se vielä löytäisi mökille. Soolon päiväpiilosta tuli minulle lopulta Soolon hauta- ja muistomerkki.
Koen myös metelin - kun moto liikkuu metsässä, kun kaatuva puu repeää ja jysähtää maahan, kun moton isojen pyörien alle jäävä kenttäkerros, muurahaispesät ja matalampi puusto musertuu - lamaannuttavana. Siinä on vain jotain ymmärrykseni ylittävää.
Yritin kanavoida ahdistustani tekemiseen tai ajatella positiivisesti, kuten aamuaurinko näkyy nyt paremmin tontilleni tai että nyt tekevät metsän niin harvaksi, ettei uutta harvennusta tule muutamaan vuosikymmeneen. Mutta joka kerta, kun puu kaatui maahan, sen tömäys tärisytti koko mökkiä ikkunoita myöten. Ja puunkaato jatkui yömyöhään asti. Yritä siinä nyt sitten!
Vastaus 3.9.2021 esittämääni kysymykseeni linnun pesästä: todennäköisesti se on peipon (Fringilla coelebs), mutta voi olla myös vihervarpusen (Spinus spinus). Molemmat lintulajit vuoraavat pesänsä mm. karvoilla. Tässä tapauksessa siis koirani karvoilla. Molemmat lintulajit tekevät myös pesänsä puuhun. Vihervarpunen tekee sen korkealle puuhun; oksan varaan, oksan hankaan tai ulommas oksalle. Peippo tekee pesän mihin tahansa puuhun. Ei siis vain laulun sanoin: "teki peipponen koivuun pesän". Sen pesä on oksan hangassa tai puun oksalla irti rungosta.
Lähteet:
Hanhela, H. Hanhela, M. (1990). Suomen linnut 1. Äänikirja linnuista. 255 s.
Lundevall, C-F. et al. (1979). Nya fågelboken. 471 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti