Koirani tottui 'väijymään' eli ilmoittamaan haukulla mökin pihamaalta tai terassilta viidan polun kulkijoita - lenkkeiljöitä, pyöräilijöitä tai ratsastajia - ja nyt sillä taitaa olla vieroitusoireita, kun joutuu olemaan sisätiloissa ilman valvontahommia. Arkipäivät se saa viettää ystäväni kanssa metsätöissä, maatilalla tai nyttemmin rakennustyömaalla. Viikonloput ovat meidän yhteistä laatuaikaa ja nyt olemme pakon sanelemana 'arestissa' väistökodissa.
Kävimme eilen rakennustyömaalla siistimässä jälkiä ja keräämässä roskia. Mökin purkujätettä löytyy vielä jonkin verran, mitä en halua joutuvan vesistöön.
Täytimme myös ystäväni kanssa kaivoa. Kolme viikkoa sitten täytimme sitä kivillä lapsuudenystäväni pojan kanssa (kts. blogi 6.9.2021). Nyt täytimme sitä hiekalla, jota kaivinkone oli läjittänyt. Vettä kaatamalla saimme tiivistettyä täytön niin, että siihen kenties voisi valaa betonista pohjan. Tarkoitus olisi tehdä siitä pieni maakellari.
Alimmassa kuvassa on näkyvissä valtaisa puiden juuristo. Kuvassa on entistä mökin etupihaa. Puita ei ole muutamaan metriin lähimaillakaan, mutta juuristoa kylläkin.
Eilen illalla jaksoin käydä ensi kertaa uimassa mökin purkamisen jälkeen. Se tuntui voimaannuttavalle! Kyllä tämä tästä asettuu, vähitellen.
Ylimmässä kuvassa on näkymä uimapaikalta. Palsamia sielulle ja ruumiille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti