 |
| Valokuvaaja E.P. |
Kuvassa (23.5.2021) on nykyinen asuinpaikkani toistaiseksi, kunnes pääsen muuttamaan uudisrakennukseeni. Täällä olen asunut virallisesti seitsemän kuukautta, mutta käytännössähän asuin siitä puoli vuotta mökillä.
Aamu- ja iltauinnille on matkaa 130 metriä suuntaansa. Uimapuvun kaivoin ensimmäisenä iltana esille muuttaessani mökiltä takaisin. Uinteihin en kyllä vielä ole kyennyt, niin hektistä kun on ollut. Ruumis ja mieli ovat sen verran ylirasittuneet, ettei kyseinen harrastus tunnu mielekkäältä. Isäni yksi opetus oli, ettei väsyneenä kannata koskaan harjoitella. Melko hyvä oppi vieläkin. Ja vaikkei kovin suuresta harjoituksesta olisikaan kyse, lisä se on pienikin lisä. Jos jotakin näihin ikävuosiin on oppinut, on itsensä kuuntelu ja tulkinnan arvostaminen.
Mökillä ei uimapukua tarvinnut koskaan. Eikä täälläkään taida yleisöä aamu-uinnilla olla, vaikkei sitä voi koskaan tietää...
Tampereella asuessa, noin 15 vuotta sitten, harrastin yhtenä kesänä aamu-uinnilla käyntiä ennen töihin menoa. Reilun 10 kilometrin pyöräilyn jälkeen oli virkistävää pulahtaa Näsijärven aaltoihin. Kotoa lähtiessä puin uimapuvun vaatteitteni alle ja uinnin jälkeen vaihdoin kuivat alusvaatteet ylleni.
Samaan aikaan läheisellä yleisösaunalla tehtiin remonttia. Yhtenä aamuna pukiessani huomasin kuinka saunan remonttimies tyydytti itseään minua katsellessaan! Jokin viattomassa rituaalissani sai miehen kyseisellä tavalla käyttäytymään.
No, niin ällöttävä kokemus se oli, etten sen koommin käynyt enää aamu-uinnilla Tampereella! Nyt jo ikä suojelee minua miesten mielenkiinnolta ja ylilyönneiltä, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti