Olin au pairina Yhdysvaltojen San Diegossa 1988 muutaman kuukauden ajan ennen opiskelujeni alkamista (kts. blogi 16.6.2021). Lapsuuden ystäväni äiti (kts. blogi 29.6.2021) tunsi perheen äidin ja pääsin sitä kautta suomalais-armenialais-amerikkalaiseen perheeseen lapsen- ja kodinhoitajaksi.
Vapaapäivinä tutustuin kaupungin nähtävyyksiin (mm. Balboa Park, San Diego Zoo, Old Town San Diego, Seaworld San Diego, Seaport Village ja La Jolla Shore) tai oleilin vain upeilla hiekkarannoilla. Kerran kävin yksinäni konsertissa ja pari kertaa kävin Los Angelesissa, joista toisella kertaa Disneylandissä.
Perhe ei antanut minun ajaa autoillaan, joten kuljin busseilla. Ainakin silloin busseilla kulkivat työläiset ja eri kansallisuuksia edustavat matalan palkkaluokan ihmiset, kuten minä.
Kerran jouduin bussissa suoranaisen ahdistelun kohteeksi, mutta selvisin siitä viekkaudella. Seuraani lyöttäytyi varsin tungetteleva valkoihoinen nuori mies, minkä pysäkki oli omani jälkeen. Kertomatta omaa asuinpaikkaani jäinkin muutamaa pysäkkiä aikaisemmin pois bussista ja pääsin siten miehestä eroon.
Asuminen Yhdysvalloissa oli opettavaista monin tavoin. Maistoin ensimmäisen kerran peanutbutteria eli pähkinävoita. Kahvi jauhettiin itse pavuista ja oli sopivaa suomalaiseen makuun. Parasta oli minttusuklaajäätelö. Sellaista en ole sen koommin saanut.
Olin tarkka syömisistäni, koska kaikki tuntemani Yhdysvalloissa asuneet olivat lihoneet useamman kilon siellä ollessaan. Painontarkkailusta osoitus oli se, että söin vain kerran siellä hampurilaisen. Itse asiassa sieltä ostamani urheilusortsit mahtuvat vieläkin päälleni.
Olin tehnyt vuoden työsopimuksen, mutta kun sain Suomesta tiedon opiskelupaikan saannista, ilmoitin päättäväni sopimukseni sovittua aikaisemmin ja lähteväni takaisin. En viihtynyt 'jenkeissä' mm. pinnallisen ja helpoksi tehdyn elämäntavan vuoksi. Kaksinaismoralismi oli myös hyvin silmiinpistävää.
 |
| Valokuvaaja tuntematon |
Olin elänyt Yhdysvalloissa isäni opetuksia noudattaen. Hän varoitti minua ulkomaalaisista miehistä, huumeista ja HIV:stä. Silloin ei HIV:iin tainnut ollut vielä lääkettä. Tapailin ikäisiäni nuoria, mutten seurustellut kenenkään kanssa. Kävimme ravintoloissa, beachpartyissa (rantabileissä), brunssilla, Chula Vistassa ja ajelemassa.
Perheen kanssa kävin vain taidenäyttelyn avajaisissa, 100-vuotissyntymäpäivillä Los Angelesissa ja shoppailemassa.
Elämä oli leppoisaa. Aurinko paistoi aina. Olen painanut mieleeni senkin, että vain yhtenä yönä satoi. Ilmastosta kertoo esimerkiksi se, että silitin perheen pyykit patiolla aurinkoa ottaen. En muista kärsineeni kuumuudesta, mutta olinkin silloin vielä niin nuori.
Nykyisin Kalifornia on kärsinyt kovasta kuumuudesta ja valtavista maastopaloista. Muistan silloin jo keskustelleeni amerikkalaisten ystävieni kanssa kasvihuoneilmiöstä (greenhouse effect). Sillä nimellä sitä silloin kutsuttiin.
Kotiinpaluuni oli ikimuistoinen. Lentokoneeni saapuessa Suomen ilmatilaan, tehdessä lähestymistä Helsinki-Vantaan kentälle ja yläilmoista havumetsää nähtyäni, nousivat silmiini liikutuksen kyyneleet. Kolme ystävääni olivat minua kentällä vastassa😎
Yhdysvalloissa en ole sen jälkeen käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti