Peukaloinen

 

Viikonloppu meni pakatessa tavaroita, siirtäessä perennoja ja tehdessä tavanomaisia syystoimia.

Tuntuu kuin luonto tulisi luokseni nyt, kun en ehdi luontoon. Vaikka itse asiassa olenhan minä täällä luonnon keskellä koko ajan.

Viereisessä kuvassa nokkosperhonen (Aglais urticae) tuli lepäilemään varaston oven pieleen. Eikä se välittänyt mitään, vaikka varastossa käytiin ja ovesta kuljettiin.

Järven "oma" kalalokkikin (Larus canus) kävi vielä näyttäytymässä. Koko kesän rannalla asuneena opin tuntemaan järven lintuyksilöt niiden käyttäytymisen perusteella.

Ja kaksi peukaloistakin (Troglodytes troglodytes) tulivat tervehtimään minua terhakkaalla varoitusäänellään, eli rätinällä mökin pihaan. Se on aina niin piristävä lintu tavata! 

Peukaloinen liikkuu matalalla hiiren tavoin. Sen koko on vain 9 - 10,5 cm; siis pieni mutta pippurinen. Se pitää lyhyttä pyrstöntynkäänsä pystyssä, ja onkin sen hyvä tuntomerkki. Sillä on kokoonsa nähden kova ääni ja laulusäe on pitkä ja kaunis. 

Peukaloinen on yömuuttaja. Nuoret linnut muuttavat aikaisemmin. Muuton mediaani on syys-lokakuun vaihteessa.

Lähde: Luontoportti.fi, haahka.halias.fi, yle.fi

Mukavia kohtaamisia!

Suruvaippa (Nymphalis antiopa) kanervalla

.