Nyt tätä herkkua taas saa! Ihan kotimaista, avomaalla kasvatettua herkkua: NAM!
Näin alkaa satokausi, mikä kestää pitkälle syksyyn. Se tarkoittaa kymmeniä kertoja lähtöjä pellolle, metsiin ja soille kipon kanssa. Ja siinä välissä vielä sienestystä.
Edellispäivänä näin jo pienen pieniä kanttarellin alkuja. Se on sellainen biotooppi, mihin aina kesän ensimmäiset kanttarellit ilmestyvät. Sieltä ne myös häviävät saman tein, kun paikka sijaitsee ahkerasti kuljetun polun varrella.
Nyt vaan tuntuu, että edellistenkin vuosien marjat ja sienet ovat syömättä, pakkasen uumenissa. Satoa, kun olen voinut jättää vuosien varrella pakkaseen ystäväni luokse. Tampereelta tuodut pakasteet on jo lähes tuhottu.
Tämäkin marjastus- ja sienestysintoilu on karjalaisia peruja. Isovanhempieni ja äitini opettamaa. Voin yhden käden sormilla laskea, kun olen pakastemarjoja kaupasta ostanut. Niin omavarainen niiden suhteen olen aina ollut. Ja varmasti olen jatkossakin. Kunhan vaan jalka nousee ja toiminnanohjaus pelaa😊.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti