Kuikkalinnut

Suopursu (Rhododendron tomentosum)

 Olen harrastanut lintuja aktiivisesti 35 vuotta. Ja varmaankin 15 vuotta siitä olen kartoittanut kaakkurien (Gavia stellata) pesintöjä tässä mökin lähistöllä. Jostakin syystä kaakkurit ovat mieltyneet ympäristön pienille suolammille. 

Täällä on ainakin viisi eri lampea, joilla käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kesän aikana tarkistamassa tilannetta. Kaakkuri on erittäin hyvä piileksijä hautoma-aikana ja poikasten ollessa pieniä.

Eilen tein pyörällä, kuten aina tähänkin asti, pesintäkierrosta. Joukkoon kuului myös yksi mehiläishaukan (Pernis apivorus) pesinnän tarkastus. 

Vaikka on ollut kovin kuivaa täällä Keski-Suomessa, aisti kukkien tuoksun ohikulkiessaan. Soilla vahvin tuoksu on nyt suopursu ja lehdoissa kielojen (Convallaria majalis) tuoksu.

Suomessa pesiviin kuikkalintuihin kuuluu kuikka (Gavia arctica) ja kaakkuri. Liekö innoitukseni juuri kuikkalintuihin se, että joskus teini-iässä ollessani juoksulenkillä mökin harjumaisemissa, yhden järven rannalta sukelsi iso lintu veteen. Näin silloin linnun muodon ja tuntematta lintuja lainkaan, kiinnostuin selvittämään mikä lintu se olisi saattanut olla. Olin saanut isältäni (isäni oli suomenruotsalainen) ruotsinkielisen Valittujen Palojen suuren lintukirjan ja sieltä löysin kuikan. 

Ja nyt näin jo kokeneempana, elämää kaikella tavoin nähneenä, voin todeta tehneeni silloin ihan oikean lajimäärityksen. Tänä päivänäkin sillä samaisella järvellä pesii kuikka, ei kaakkuri. Sen silloinen pesäpaikka on tänä päivänä harvinainen. Ylhäältä harjulta, mistä linnun näin, kulkee nykyään paljon käytetty luonto- ja retkeilypolku. Silloin, noin 40 vuotta sitten polku oli hyvin vähällä käytöllä ja kuikkakin saattoi tehdä pesänsä lähelle polkua.

Kuikka ja kaakkuri eivät koskaan pesi samalla järvellä. Kuikka on kaakkuria suurempi ja luonteeltaan kovin armoton. Sen huomaa tässä mökkijärvelläkin miten se ajaa muut vesilinnut tiehensä sukeltamalla vesilinnun kimppuun altapäin ja säikyttämällä linnun lentoon. Jopa vesilintupoikueita se vainoo. Ilmeisesti kuikka on kovin tarkka reviiristään. Varsinkin nyt, kun poikaset ovat tuloillaan, se perjantaina "vaani" ystäväänikin hänen ollessaan laiturilla.

Päivittäin kuulen puolestaan kaakkurien soidin- ja kalalentoääniä, niiden ylittäessä aluetta. Lähimmät kaakkurit (kahdella eri lammella) hautovat kilometrin päässä mökiltä. Kaakkuri on yksi mielilinnuistani.