Mökin välikatossa ja seinien välissä on aina kulkenut metsähiiriä ja -myyriä (Rodentia). Varsinkin viileään aikaan. Tämän kevään uusi ilmiö oli jokin jyrsijä, mikä raapi vimmatusti. Ääni oli sen verran kova, että siihen jopa heräsi. Ääni kuului aina katosta. Sitä pitä häätää pois koputtamalla kattoon. Liekö raapinut eristeitä pesätarpeikseen.
Parina edellisenä kesänä makuuhuoneen seinän välissä on pesinyt lepakko (Chiroptera). Ensin huomiotani kiinnittivät erikoiset äänet. Lepakot kaikuluotaavat saalistaessaan niin korkeilla äänillä, ettei niitä ihmiskorva erota, mutta ilmeisesti emo tai poikanen pitää matalampaa ääntä, jonka minä ja ystävänikin havaitsimme. Kuuntelin netistä löytämääni nauhoitetta ja siellä kuului samanlainen äännähdys kuin seinän välistä. Näin pääsin lepakon jäljille.
Löysin muutama vuosi sitten kuolleen lepakon mökkitieltä yhtenä aamuna. Sen siivessä oli verta. Se oli varmaankin törmännyt autoon, mikä on todella harvinaista. Kyseessä oli vesisiippa (Myotis daubentonii), mikä lentää lähellä veden pintaa.
Loppukesällä näkee lepakoiden lentävän mökin pihapiirissä hämärän tullessa. Niiden ilmestyessä on jotakin taianomaista, salaperäistä. Tuolloin on niitä elokuun lämpimiä, melko tyyntä iltoja ja öitä.
Olen joskus käynyt lepakkoretkellä Jyväskylässä. Retken vetäjällä oli mukanaan detektori, mikä muunsi lepakoiden äänet ihmiskorvin kuultaviksi. Suosittelen osallistumista mukaan retkelle, jos sellaisia taas joskus järjestetään. Tampereella järjestettiin myös Tapahtumien yössä lepakkoretkiä.
Hämähäkkejä on myös tietysti alivuokralaisina. Ja ne saavat olla rauhassa ja punoa verkkojaan vielä tovin.
Vaan kohta ei ole tätä mökkiä kenellekään, missä asustaa. Ja uudisrakennukseeni tulee kaiken maailman eläinverkot estämään erilaisten eläinystävien (orava, hiiret, myyrät) pesiytymisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti