Tässä toipilas leikkii.
Koirani on 7 -vuotias ja edelleen kovin leikkisä. Lenkit on aloitettava - ikään kuin alkuverryttelynä - leikillä, muuten se loukkaantuu. Kaikki "pallottelut" kelpaavat. Lumipallot ovat parhaita, sitten tulevat pallot ja kolmannen sijan saa kuusenkävyt.
Lumettomana aikana lenkillä ollessamme, se parkkeeraa sopivien kuusien juurille, mistä on löytynyt käpyjä. Kaikki kuusethan eivät tuota käpyjä. Koira ilmeisesti haistaa/näkee kävyt. Joskus lenkin eteneminen on hidasta, kun leikit vievät oman aikansa.
Pari vuotta sitten elokuussa olimme koirani kanssa lenkillä kuusikossa ja kuljin ns. nenä maassa etsien koiralle käpyjä heiteltäväksi. Vastaani tuli mehiläis- ja ampiaispesien kennostoja. Katsoin yläpuolelleni levittäytyvän kuusen latvaan ja näin kuusen puolivälin kohdalla ison pesän ja kuusen yläpuolella lenteli kaksi isoa haukkaa. Olin löytänyt mehiläishaukan pesän!
Ilmoitin siitä tutulle petolintujen rengastajalle ja menimme viikkoa myöhemmin katsomaan pesää. Hän varmisti pesinnän. Mehiläishaukka on erittäin uhanalainen.
Kiitos koirani, muutoin en varmaankaan olisi pesää löytänyt.
Tällaisia hyppelyitä koirani on tehnyt elämänsä aikana tuhansia, jollei sata tuhatta. Nyt vain pitäisi rajoittaa rajuja leikkejä kuluman vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti