Kuusi

Kiipeilijän unelma

 Tässä pari kuvaa lähistölle pystyyn jätetystä kuusesta. Koirani toimii "mittatikkuna" vertaillessa puun valtavaa rungon paksuutta. Tämä kuusi on kuin reliikki siitä mitä metsät voisivat Suomessakin olla. 

Tämäkin puu seisoo yksinään. Lähistöllä on tehometsätalouden "metsää". Eikä tämä metsäkato ole tämän ajan ilmiö. Osattiin sitä ennenkin metsät kaluta loppuu, kuten ajanlaskumme alusta kaskeamisella, 1700-luvulla tervanpoltolla ja toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneellä nykyaikaisella metsätaloudella.

Ongelmana vain on se, että metsä kyllä Suomessa kasvaa, muttei se ole enää monimuotoista. Vanhat metsät ja niihin liittyvät lajit ovat olleet ahdingossa jo pitkään.

Itse olen varsinkin kuusimetsistämme huolestunut. Kuusi kasvaa hitaammin ja se leviää luontaisestikin huonommin kuin mänty.

Jotenkin tuntuu kornilta, että suomalainen kuusi viedään Kiinaan rakennusaineeksi. Ja vastaavasti Suomeen tuodaan mm. Amazonin sademetsää terassilaudoiksi!

Miten käy meidän hiilinielujen tulevaisuudessa tai ns. vanhojen metsien lajien, kuten hömö- tai töyhtötiaisten (Poecile montanus, Lophophanes cristatus) ja monien muiden, mitkä ovat riippuvaisia etenkin lahopuusta?

Ja nämä Suomen biotuotetehtaat; nykyinen Äänekosken tehdas ja Kemiin valmistuva vastaava, käyttävät valtavat määrät puuta vuorokaudessa. Se on pidemmän päälle kestämätöntä!