Merikotka

 Kyllä taas kannatti! Meinaan lähteä koleaan kevätsäähän, kun räntää vihloo ja tuulee pohjoisesta ihan kiitettävästi.

Lainaten John Muiria:" In every walk with Nature, one receives far more than [one] seeks".

Löytäessäni tuon yllä olevan lauseen, on se ollut "johtotähtenäni" monet monituiset kerrat luonnossa liikkuessani. Tänäänkin se piti paikkansa. 

Menin läheiselle lintujärvelle, missä en vielä ole tälle keväälle käynyt johtuen lumitilanteesta. Eikä siellä ollut käynyt kukaan muukaan kaksijalkainen. Ainoastaan hirvien (Alces alces) jälkiä näkyi hangessa. Järvi on huonosti saavutettavissa runsaslumisena talvena, koska se on lähes kokonaan soiden ympäröimä. Toisaalta itse järvi on hyvin matala ja se sulaa siten varhain. Sen takia se on hyvä lintujärvi ja muuttajien levähdyspaikkakin.

Järvessä oli todella paljon vettä. Se oli jo vapautunut jäistään, enkä ole varmaankaan koskaan nähnyt vesiallasta niin täytenä. Ja vesimäärästä johtuen järvellä ei ollutkaan sille niin tyypillisiä lajeja, koska allikot olivat veden alla. 

Olin jo aikani siellä kiikaroinut ja kuunnellut lintujen ääniä, kun tuli lintumaailman "häly". Ensin kalalokit, sitten vesilinnut nousivat ylös vedestä osa lentämään, osa varoittamaan. Ajattelin, että mikäs nyt tulee. Ja niinhän merikotka (Haliaeetus albicilla) "purjehti" vastatuuleen verkkaisin siiveniskuin katsellen alas mahdollista helppoa saalista. Selvästikin se oli matkalennossa, koska se ei jäänyt järvelle kiertelemään. Lintumaailmaan rauhakin palautui nopeasti.

Vaan olihan se upea ilmestys! Sen siipien kärkiväli on 190-240 cm. Siipiä kuvataan ladonoviksi ja sitä ne ovat. Niillä on hyvä kauhoa eteenpäin.

Halpa elämys!

Joen jääpaanne