Linnut

Naavaa ja luppoa (Usnea) on runsaasti vielä jäljellä olevissa metsissä

 Hairahdin tänään polulta sivuun, ajatellen kulkevani hieman eri reittiä. Ja toki kuljinkin, mutta onpas lunta vielä paljon. Ainakin 40 cm! Kilometrin verran rämmimme koirani kanssa syvässä lumessa ja päästessämme kovalle tielle takaisin, oli saappaiden tyhjennyksen aika. Pitkävartisten kumisaappaiden suut olivat haukanneet aimo annoksen rakeista lunta.

Peippo (Fringilla coelebs) saapui tänään! Kuulin sen laulun ja pian se ilmestyi ruokinnalle. Olen useana talvena pitänyt ruokintaa. 

Viime talven ruokinnalla kävi harmaapäätikkakoiras (Picus canus). Sitten keväällä ilmestyi myös naaras. Lintukirjoista selvittelin niiden pesimäaikataulua, yrittäen seurata niiden ruokinnalle tulo- ja lähtösuuntia ja päätellen missä niiden pesintä olisi. Etsin sopivia kolopuita ja sellaisen löydettyäni parkkeerasin lähistölle kiikareiden kanssa, odotellen mahdollisia asukkaita. Ajattelin, että pesintä paljastuisi siinä vaiheessa, kun emot kantavat ruokaa pojilleen, poikien kerjätessä kovaäänisesti. Ei onnistanut.

Tänä talvena ei ole harmaapäätikkaa näkynyt, eikä myöskään töyhtötiaisia (Lophophanes cristatus). Viime talvena ruokinnalle ilmestyi lapinharakka eli isolepinkäinen (Lanius excubitor). Se tiesi töyhtötiaisparin loppua. Sen jälkeen on ollut autiota sen lajin osalta. 

Ruokinnan pitäminen on ilahduttavaa. Useana talvena on ruokinnalla käynyt puukiipijä (Certhia familiaris) tai kaksi. Esimerkiksi vuoden pimeämpään aikaan puukiipijä pitää omaa aikatauluaan. Se tulee aamuhämärissä klo 9:n jälkeen aamiaiselle, sitten lounaalle puolelta päivin ja yhdistetylle päivälliselle ja iltapalalle taas iltapäivän hämärissä klo 14:n jälkeen. Sen saapumista odottaa ja varsinkin, kun kuluneena talvena oli niitä yli 30 asteen pakkasia, sitä jännitti selvisikö kaveri hyytävästä yöstä. Ja selvisi se.