Siinä on "runsaasti nivelrikkomuutoksia useilla nivelpinnoilla".
Koirani loukkasi etujalkansa reilut viisi vuotta sitten, ollessaan 2 -vuotias. Silloin se hyppäsi seisomaan vasten haarautunutta puuta, jalka luiskahti oksanhaaraan ja jäi jumiin sinne. Koira huusi suoraa huutoa. Yritin irrottaa jalan hellävaroen, mutta se oli ehtinyt tempoa sen niin tiukkaan, ettei se lähtenytkään pois. Oli kova pakkanen, enkä voinut jäädä odottamaan pelastuslaitosta tai jättää koiraa yksin hakeakseni yli kahden kilometrin päästä jotakin kättä pidempää, joten rusautin jalan irti!
Sille tuli ranteeseen murtuma ja nivelsidevamma. Sitä leikeltiin kaiken kaikkiaan kolmasti vuoden aikana, koska ranteeseen tuli bakteerin aiheuttama luumätä. Silloin jo oli tiedossa, että nivel tulee kulumaan normaalia aikaisemmin. Koiralla on vielä sellainen anatomia, että sillä on paino enemmän etu- kuin takajalkojensa päällä. Se tietysti rasittaa etujalkojen niveliä vielä enemmän. (Vrt. ihmisen polvea; sisäpuoli kuluu nopeammin kuin ulkopuoli johtuen juurikin anatomiasta normaaliakselisessa nivelessä).
Kolin reissun jälkeen koiran rannenivel turposi tavallista enemmän ja se ontui jalkaansa herkemmin. Pari päivää sitten se ei enää suostunut astumaan etujalalleen. Kipulääkkeellä ja levolla tilanne on jo paljon parempi.
Nyt vietetään hiljaiseloa lenkeistä ja rajuista leikeistä.
(Rtg-kuva on omaisuuttani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti