Kuulin tällä viikolla radiosta ensimmäistä kertaa Jakub Ciupinskin Black mirror (viululle, sellolle ja pianolle). Olipas kerrassaan pysäyttävää musiikkia! Hyvin intensiivistä ja mahtavaa rytmin käyttöä ja muunnoksia. Omalla tavallaan rentouttavaa ja epätodellista. Se sopisi hyvin johonkin elokuvaan tai tv-sarjaan. Toki toimii noinkin oikein hyvin.
Olin ajamassa työmatkalla, kun kuulin osan tuosta kappaleesta. Tänään hain sen Areenasta. Mieleeni tulee jollakin tapaa Philip Glassin musiikki.
Minulle klassinen musiikki on merkinnyt aina paljon. Kotonani kuunneltiin paljon juurikin klassista ja lapsuuden/nuoruuden liikuntaharrastukset (taitoluistelu, joukkuevoimistelu, jazz-tanssi) liittyivät vahvasti musiikkiin.
Kuuluin Tampere Filharmonian Pro Orchestra ry jäsenistöön rakkaudesta musiikkiin. Nyt muutettuani Tampereelta käynnit Pro O:n jäseniltoihin estyvät. Toki korona on estänyt lähes kaiken toiminnan jo vuoden.
Kuvassa on isoisäni tekemä viulu. Sukuni juuret tulevat Karjalasta. Suvun miehet olivat kovia pelimanneja. Isoisäni soitti tätä viulua. Nyt se on vain koristeena, epävireisenä ja pölyä keräämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti